Archive for tammikuu 2006

Ristiäisvieraat vielä hämmästyy

31.01.2006

Bå! Hämeenlinnan Alajärvellä oli kolattu lumi pois uralta niin, että siellä voi luistella luistimilla. Ovelaa!

Hiihtouratkin oli, niin että järvellä voi harrastaa kaikkiaan viittä lajia: hiihtoa ladulla ja luistelua suksilla tai luistimilla, molempia sauvoilla tai ilman.

Niin ja napakelkkailua! Kuutta lajia! Ai niin varmaan avantouintiakin ja… I’ll come in again… amongst the winter sports on Lake Alajärvi are such diverse elements as… what is ”napakelkkailu” in English?

Numeroita: 29.1.2006 kolmisen kilsaa (13 min) suksihiihtelyä jäällä. Sitten taas purua kiertämään asiallisesti sauvat kädessä.

Kiperää, kapeaa, kuperaa

25.01.2006

Bå! Ei luista, ura on kapea ja kupera, ei meinaa mahtua ohi latuhiihtäjistäkään. Harvoinpa olot täydellisesti natsaavat, kun suksihiihtelemään lähetään. Laatuvaatimukset lajissa ovat öbaut samat kuin pikaluistelussa (mitä suksihiihtely lajina saattaa ehkä etäisesti jonkun mielestä muistuttaa): liukasta, tilavaa ja tasaista.

Yksi ratkaiseva piirre suksihiihtelyssä on mikä pikaluistelusta puuttuu: ylämäet – ja alamäet. (”Ihmisiä on kolmenlaisia – niitä, jotka osaavat laskea ja niitä, jotka eivät osaa…”?)

Tärkeitä numeroita: 24.1.2006, tiistai, Malmi; suksihiihtelyä 17½km – 72 min; pakkasta -1, lumi uutta, jäätä ja jotain suksenpohjat pilaavaa höhhöä siellä täällä.

Menneen talven lumia

23.01.2006

Bå! Ulkona on ollut nihkeästi lunta ja pakkasta sata astetta. Mitäpä suksihiihtoblogiin voi kirjoittaa, kun ei ole mitään asiaa? Small talk’ia? ”Olenko viime aikoina lukenut mitään hyviä kirjoja”?

Joo: joulupukki toi tällaisen: ”Missä kaikki ovat?” (kirjoittanut Stephen Webb)! Se pitää kehua kunnolla joskus jossain. Edit 29.8.2007: kehu, kehu.

Edellisen joulun hitti ”Vien rucolan takaisin” sen sijaan on pahasti vanhentunut ainakin mitä tulee hiihtämiseen (vitsit olivat huonoja jo ensimmäisellä lukemisella).. Kirjoittaja haikailee johonkin ihme Rivieralle, vaikka hiihto on kova muotilaji! Kilpahiihdosta on mennyt maku tunnetuista syistä, mutta lehdet pursuavat innostuneita tarinoita hiihdon uudelleen löytäneistä harrastajista.

Ehkä rucolakirjan tekijän Lahdessa vietetty lapsuus antoi yliannoksen talviurheilusta intoilua? Sääli, hiihtoa hienompaa parempaa mietiskelyn muotoa ei ole. Ei luovaan mielentilaan mitään sitruunapuita tarvita! (Rospuuttokeleillä etelän leppeys houkuttaisi, myönnetään.)

S palasi taas lapista. Kummasti vaan kuulemma parikymppiset vuosiin-ei-hiihtäneet kaupunkilaisetkin taas innostuivat murtomaahiihdosta! (Ylläs on parempi paikka aloittaa harrastus kuin esmes Malmi.)

Sitaatit:

”-…hiihtämistä vihasin jo nuoresta.” (s. 36)

”-Mitä hyötyä on… hiihtoputkista?… jos tavallinen ihminen haluaisi hiihtää kesällä, jos häneen laskeutuisi tämä hiihtämisen syövyttävä himo, hiihtoputki olisi siellä häntä varten…” (s. 64)

”-Hiihtoputket ovat abstraktin hyötyavaruuden velkakirjoja. Niistä tietää, mitä saa: jääkautta ennakoivan ikuisen talven maan alle haudattuun putkenpätkään. Hiihtoputken P/E on alhainen, sillä kyseessä ei ole intellektuaalinen kasvuala. Sillä on vain substanssiarvo: se, mitä pätkä putkea, jäähdytinlaitteisto ja lippukassaksi palkattu kunnanvaltuutetun veljenpoika maksavat.” (s. 70)

”-…valkoinen, vastenmielinen jauho (lumi) peittää kaiken elävän.” (s. 20)

”…jatkaisin muitta mutkitta Puolan halki, ja samalla lumesta olisi päästy eroon kertaheitolla…” (s. 147)

(Enqvist, K: Vien rucolan takaisin)

(Hiihtoputket? En ole kokeillut, mutta yhteiskunnan kannalta eivät liene huonompi sijoitus. Halvempaa pitää sisällä latua kuin hoitaa sydän- ja verisuonisairauksia.)

Suomen rumin?

11.01.2006

Bå! Uudestaan Malmille (olot eivät olleet häävit, mutta Paloheinässä vielä pahemmat).

Gallup: onko missään rumempaa kuntorataa kuin tämä helsinkiläinen lentokentän ympäri kiertävä?

(Tuskin tulee valtavasti ehdotuksia, kun en ole blogista kenellekään kertonut. Mutta laitetaan varuiksi..)

Parakkihallia, valtateitä, harvaa rääseikköä ja kaiken aikaa toisella puolella verkkoaidan ja kieltotaulujen takana ammottaa lentokentän tyhjyys. (Tiesittekö, että lentokoneet haisevat pahalle?) Tasaista kuin lätty. Arvostaapahan ainakin, kun taas pääsee kauniille kumpuileville hangille johonkin.

Kolme kierrosta ilman sauvoja. Yhteensä 65min eli 3.44min/km, aika kovaa, onkohan reitti varmasti 5,8km niin kuin kyltti väittää? Olot: pakkasta -5, jää pilkisteli lumen alta ja teki menon koluamiseksi, paikoin parempi lumitilanne, saattoi loipottaa vapaammin. Sunnuntai 8.1.2006

Kumpi nopeampi, sauvoin vai ilman?

11.01.2006

Bå! Kokeilemassa minulle uutta hiihtoreittiä Malmin lentokentän ympäri. Eka kierros tutustumista reittiin apusauvojen turvin, toka ilman. Pari töppyrää reitillä oli, mutta niin pieniä, että reitin saattoi luokitella suksihiihtelykelpoiseksi (sauvahiidossa niitä ”mäkiä” ei edes huomaa).

Yritin pitää kierroksilla samaa tehoa, että voisi verrata aikoja. Sauvojen kanssa 21½ min. Toinen kierros – jännitys tiivistyi- kas, 21½ min!

4.1.2006. Olot: Jää pilkisteli lumen alta ja koirank.. koiranulkoiluttajat talloneet muhkuroita, mutta hyviäkin kohtia oli. Pakkasta -7.

Mistä kaikki alkoi?

11.01.2006

Bå! Huomasin suksihiihtelyn hauskuuden ensimmäisen kerran helmikuussa 2004. Olimme Hämeenkyrössä ja autoilleet Pirkan uran varrelle ja huomasin toisen sauvan unohtuneen matkasta. No, sujui hiihto yhdelläkin sauvalla, mutta lähinnä siitä tuntui olevan harmia, joten pian ainoakin sauva lensi näreikköön. Hyvä keli ja suhteellisen tasainen reitti takaisivat, että sauvoittakin pääsi mainiosti eteenpäin ja touhu oli oikeastaan hauskaa. Seuraavana päivänä kokeilin samaa paikallisella pururadalla, kivaa oli taaskin, mutta siihen hyvä harrastus olisi luultavasti unohtunut ilman pientä onnettomuutta hiukan vajaan vuoden kuluttua.

Helmikuussa 2005 olin hiihtämässä Helsingin Paloheinässä, ihan tavallisesti sauvoilla pökkien. Olot olivat karseat; täyttömäessä tuuli puhalsi niin kovaa, ettei ylämäessäkään meinannut pysyä pystyssä (naamaan sattui ja korva meni täyteen tuulen puhaltamasta hileestä). Härkäpäisesti painelin mäkeen vielä toisenkin kerran, vaikkei puuhassa ollut mitään järkeä. Alamäessä katselin löytyisikö umpeen puhaltuneen ladun sivusta luistavampaa kohtaa. Löytyi totta vieköön, silkkaa jäätä! Vauhti kiihtyi hetkessä hurjaksi, vain tökätäkseen taas nuoskakinokseen. Sitten mentiin! Kylkiluun murtuma tuli, luulemma.

Vähään aikaan ei sitten vasenta kättä hiihtäessä käytetty. Ei sen kipeän kyljen kanssa voinut juostakaan, tärinä oli liikaa. Mutta suksihiihtely onnistui!

Otteita harkkapäiväkirjasta (”grr, numerot ovat tärkeitä”):

12.2.2005 “Sauvoitta Haltialan kierros. Helkkarin hauskaa!” – 9km – 39min (Ensin yritin räpeltää sauvojen kanssa 6km)

13.2. “Myötätuuleen pääsi kirjaimellisesti tekemättä mitään, vastaiseen oli aika puskeminen. Sauvoitta. Älytön tuuli” – 9km – 43min

Myöhemmin kylki alkoi jo kestää sauvomisen, mutta olin jo päässyt uuden lajin makuun:
25.2. 9km – 40min (+5km sauvoen)
26.2. 14km – 61min

Sitten kylki parani kokonaan:
4.3. Sauvoen kaksi kertaa seiskapuolonen S:n perässä; otti niin koville, että piti passata seuraava kierros ja mennä suksihiihtelemään Haltialaan
13.3. 14.5km – 63min
19.3. “Puoli-Qtamossa” – 11km – 50min (alle 7½ sauvoen 27min – S)
25.3. “Jenteä aluksi. Varjossa oli hyvä luisto, muuten työvoitto, ‘pakaroistani näistä…’ ” – 8km – 32min
2.4. “…jäistä loskaa, jäätä, varjossa ok” – 10km 40min (päälle 7½ sauvoen 28min)

Sen enempää en tainnut käydä lajia harrastamassa sinä talvena (urheilu jäi muutenkin vähiin). Kylkikipu palasi hetkeksi vajaan vuoden päästä ja siitä alkoivat ihan toiset (rankat) episodit, mutta kaikki oli lopulta hyvin ja luistelubaanat kutsuivat taas.

Konvehteja

03.01.2006

Bå! Sitaatteja Juoksija-lehdestä:

Lahjaksi saadut konvehtirasiat kannattaa suosiolla jättää aukaisematta tai lahjoittaa eteenpäin…” (s. 19, O. Ilander)
-Jesh, lähettäkää tänne vaan!

190-senttinen ruhjovatyylinen Clayton… hänen 300 km:n harjoitusviikkonsa – maraton joka lauantai alle 2.25! -toivat tulosta…” (s. 72, M. Hannus)
-Uh?

Kauden avaus

03.01.2006

Bå!
Hiihtokauden avaus heti ilman sauvoja. Olot eivät niin hyvät kuin ikkunasta näytti. Pakkasta -5, mutta kova viima -paitsi tuntui ikävältä- oli pakannut uralle irtolunta. Suksihiihtely muuttui suksitaaperrukseksi. Vain hetkittäin myötätuulessa ja puhtaaksi puhaltuneella baanalla oli kivaa. (Päälle kuokkimaan purua sauvojen kanssa.)

Rankkaa. Huono kunto. (29.12.2005 Haltiala ja Paloheinä, Helsinki)