Bå! Huomasin suksihiihtelyn hauskuuden ensimmäisen kerran helmikuussa 2004. Olimme Hämeenkyrössä ja autoilleet Pirkan uran varrelle ja huomasin toisen sauvan unohtuneen matkasta. No, sujui hiihto yhdelläkin sauvalla, mutta lähinnä siitä tuntui olevan harmia, joten pian ainoakin sauva lensi näreikköön. Hyvä keli ja suhteellisen tasainen reitti takaisivat, että sauvoittakin pääsi mainiosti eteenpäin ja touhu oli oikeastaan hauskaa. Seuraavana päivänä kokeilin samaa paikallisella pururadalla, kivaa oli taaskin, mutta siihen hyvä harrastus olisi luultavasti unohtunut ilman pientä onnettomuutta hiukan vajaan vuoden kuluttua.
Helmikuussa 2005 olin hiihtämässä Helsingin Paloheinässä, ihan tavallisesti sauvoilla pökkien. Olot olivat karseat; täyttömäessä tuuli puhalsi niin kovaa, ettei ylämäessäkään meinannut pysyä pystyssä (naamaan sattui ja korva meni täyteen tuulen puhaltamasta hileestä). Härkäpäisesti painelin mäkeen vielä toisenkin kerran, vaikkei puuhassa ollut mitään järkeä. Alamäessä katselin löytyisikö umpeen puhaltuneen ladun sivusta luistavampaa kohtaa. Löytyi totta vieköön, silkkaa jäätä! Vauhti kiihtyi hetkessä hurjaksi, vain tökätäkseen taas nuoskakinokseen. Sitten mentiin! Kylkiluun murtuma tuli, luulemma.
Vähään aikaan ei sitten vasenta kättä hiihtäessä käytetty. Ei sen kipeän kyljen kanssa voinut juostakaan, tärinä oli liikaa. Mutta suksihiihtely onnistui!
Otteita harkkapäiväkirjasta (”grr, numerot ovat tärkeitä”):
12.2.2005 “Sauvoitta Haltialan kierros. Helkkarin hauskaa!” – 9km – 39min (Ensin yritin räpeltää sauvojen kanssa 6km)
13.2. “Myötätuuleen pääsi kirjaimellisesti tekemättä mitään, vastaiseen oli aika puskeminen. Sauvoitta. Älytön tuuli” – 9km – 43min
Myöhemmin kylki alkoi jo kestää sauvomisen, mutta olin jo päässyt uuden lajin makuun:
25.2. 9km – 40min (+5km sauvoen)
26.2. 14km – 61min
Sitten kylki parani kokonaan:
4.3. Sauvoen kaksi kertaa seiskapuolonen S:n perässä; otti niin koville, että piti passata seuraava kierros ja mennä suksihiihtelemään Haltialaan
13.3. 14.5km – 63min
19.3. “Puoli-Qtamossa” – 11km – 50min (alle 7½ sauvoen 27min – S)
25.3. “Jenteä aluksi. Varjossa oli hyvä luisto, muuten työvoitto, ‘pakaroistani näistä…’ ” – 8km – 32min
2.4. “…jäistä loskaa, jäätä, varjossa ok” – 10km 40min (päälle 7½ sauvoen 28min)
Sen enempää en tainnut käydä lajia harrastamassa sinä talvena (urheilu jäi muutenkin vähiin). Kylkikipu palasi hetkeksi vajaan vuoden päästä ja siitä alkoivat ihan toiset (rankat) episodit, mutta kaikki oli lopulta hyvin ja luistelubaanat kutsuivat taas.
Suksihiihtelyä 
29.01.2009 13:40 |
Ensimmäiset suksihiihtelyt:
21.2.2004 Pirkan ura, 8½ km, 32 min
22.2.2004 H-kyrö pururata, 7½ km, 27 min
23.10.2010 22:43 |
Taas murtui kylkiluu. Juoksu ei onnistu (eikä varsinkaan makoilu…), nopoles-hiihto varmaan sujuisi. Vain lumi puuttuu. (17.10.-)
28.11.2010 0:17 |
Hiihtokauden avaus 27.11.2010 (horizontalpoles?)
Aulanko 6.5-4.4 -14 C. 11 km 58 min -14 C
Hiihtäessä (sauvojen kanssa) murtunut kylkiluu haittaa näemmä kuuden viikon jälkeenkin menoa, vaikka muuten ei enää juuri tunnu (aiemmin tuntui kyllä ihan tarpeeksi)… Liian mäkistä mennä nopolesia (ja muutenkin tällä kunnolla) paitsi viimeisen kilometrinousun jälkeen oli riittävästi tasaista ja myötälettä ja irrotin sauvat käsistä. Ei niitä voinut mihinkään jättää, joten heiluivat loppupätkänkin mukana, mutta vaakatasossa.
Metsäkoneet olivat jyränneet pätkän 6.5 lenkkiä hiihtokelvottomaksi.
(Ottikohan hiihtoavaus koville, kun musiikki kolahti autossa kuin joku mikälie kräkki ja vielä niin hassu bändi ja kappale kuin Alphaville ja A victory of love (”she’s playing with love”))