GP

Perhe K oli toissapäivänä seuraamassa yleisurheilukisoja (paitsi I, jota huolsi setä S). Raasto.com raportoi (kestävyysjuoksu-) tuloksista ansiokkaasti, ei niistä sen enempää. Mieleen jäivät mm. naisten kympin välittömän ja iloisen oloinen japanilainen voittaja, kuulantyöntäjien ilmeisen hyvä meininki ja juniorien 1500 m, jossa oli yritystä (tiedän kuinka kovaa 3.46 on, koska meillä on sitä suvussa; ei tosin omalla kohdalla ole ihan sellaista nopeutta).

Jännittävää olla oikein A-katsomossa. Jos sinulla olisi lippu parhaille paikoille Helsingin grand prix kisoihin, kumman valitsisit:

a) seuraisit kisoja

b) joisit muovituopista lapinkultaa yli euron/desilitra stadionin kulisseissa pienessä metalliverkolla rajatussa tilassa seisten?

Onneksi ne, jotka valitsivat vaihtoehdon b ja sitten vaihtoehdon a palasivat pian vaihtoehdon b pariin. Ei siinä mitään, jos ei yleisurheilu kiinnosta, mutta pitääkö sitä toitottaa niin kovaa, että kaikki varmasti ymmärtävät, että täällä ollaan vaan koska firma tarjosi liput?

J 5/2006

Bå! Juoksijan mielenkiintoisin juttu minusta tällä kertaa oli doktor Holménin (1). Esimerkki- (-merkillinen) kahdeksan päivää (huomaa: ei viikko, H. ei perusta viikonpäivistä) on jännä; kummasti vaan joka päivä tulee 26-36 km, oli kyseessä sitten helppo päivä tai kova. Onneksi H. kertoo mikä on kova päivä (yhden päivän 3xvitonen 14.44-15.19 + verkat ja iltalenkki), muuten ei välttämättä kekkaisi, että esimerkiksi edellinen päivä (16 km 59.35 + 11 km sis. 5×100 m 13.2-15.3 s) on kevyt ja seuraavan päivän crescendo-aamulenkkikään (36 km, väli 31-35 km 3.00-3.09 min/km) ei ole kova.

Huiput ovat huippuja ja harjoittelevat niin kuin huiput.

Sinänsä mukavaa, että Juoksija (vuoden 2001 ja eräiden kisojen jälkeen) on satsannut vähemmän pelkkään kilpaurheiluun. Kilpailu on hyvä, mutta liian kova kilpailu (rahasta) ei. On uusi linja varmaan lehden pisneksellekin hyvä, kun kerta kuntourheilun suosio maassa kasvaa (maratonien osanottajamäärät), mutta kilpakestävyysjuoksun taso laskee (toissaviikonlopun Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla ekana maaliin tulleen aika oli erinomainen – herrat 55 v. sarjalaiselle! Yleinen sarja voitettiin yli 3 h ajalla).

Kuntourheilusta tulee helposti läpäläpälöpölöpöjuttuja, joita ovat naistenlehdet pullollaan, mutta silti viime aikojen Juoksija-jutuissa on ollut aina mukana joku niin mielenkiintoinen, että mieleni on tehnyt niistä raportoida plokiin. Joinain vuosina iso-J. oli, IMHO ja kaikella kunnioituksella, varsin tylsä lehti. Tietty pitää säästää 80-luvun alun ja vanhemmat ”kaikista ei ole beduiineksi” -numerot. Niissä ovat kuitenkin ne legendaarisimmat ja hurmoshenkimmät jutut, joihin ei liene enää paluuta.

(1) Holmén, J. 2006: Kahdeksan päivää ihanneharjoitusta. Juoksija 5: 24-25.

Puhkus lõppes

paluu arkeen oli edessä.

Todistettavasti olin ollut Kuressaaren kauniissa kaupungissa parikin kertaa aiemmin – ja mitä siitä muistin? Urheilukentän. Mitähän se kertoo?

Lähellä oli semmoinen vallihautojen ympäröimä historiallinen linna. Hämärästi se ehkä tuntui tutulta, kun tiesi siellä olleensa aiemminkin. Mutta urheilukentän tunnistin heti, muistin mistä portista pääsee sisään, kumiasvaltin (joka oli huonossa kunnossa jo 2000), kaiken.

No puolustukseksi on sanottava, että 2000 saavuimme paikalle illalla ja aamulla (urheilukentälle vieneen lenkin jälkeen) matka jatkui. Aika kului lähinnä mäntyjä etsiessä ja jos löytyi mäntyjä, pieniä muurahaisia etsiessä ja jos löytyi pieniä muurahaisia, vielä pienempiä muurahaisia etsiessä.

Edellisestä reissusta, 1993, taas ei ole ihme, ettei kauheasti muista, sellainen ”opintoretki” se oli. Opasparat veivät kauhistuttavaa juopporattia Viron hienosta luontokohteesta toiseen. Jäi reissusta käteen esimerkiksi tutustuminen Enn Vetemaan tuotantoon kuten vedenneito-oppiin (eli najadologia; viroksi näkiteadus eli naiadoloogia).

Tervist

Täällä ollaan terveyskylpylässä niin kuin Aladobix. Paitti että tarkoitus on enemmänkin lisätä painoa kuin vähentää (ettei dinosaurus syö yhdellä haukulla), eikä maksaan koske. Mutta tietysti tiukka ruokavalio (aamusta pekonia, kokkelia, lättyjä jne) kautta Teutateksen!

Hoidot on tietty hömppää. Tai sitten muunnelmia saunasta ja hieronnasta. Eivät oikeastaan olennaisesti muuttuneet muinaisten roomalaisten ajoista. Mutta kyllä täällä kunto kasvaisi, jos kerkeäisi pidempään olemaan (aamulenkki & -sauna, punttisali kätevästi käytössä, valmis runsas ruokapöytä jne).

Ruttu, ruttu, me ei joüa tuttuma!