Ei sauvoja -maratonkoulu osa 7

7. Avainharjoitukset

Jos olet menossa maratonille niin kannattaa muistaa, että noin kaksi viikkoa ennen h-hetkeä homman voi vain pilata – et oikeastaan voi harjoitella liian vähän tai kevyesti, motivaatio on yleensä tässä vaiheessa niin korkealla. Liian koviin ja vääränlaisiin harjoituksiin sen sijaan sortuvat yllättävän kovat ja kokeneetkin menijät.

Pitkistä lenkeissä painotetaan yleensä, että ne on juostava riittävän hiljaa. Olen samaa mieltä, mutta vain alun täytekilometrien (25 km tai silleen) osalta. Hiljaa, hiljaa, malttia, malttia. Sitten kun matka alkaa tosissaan tuntua, saa kokeilla henkistä kanttia ja lisätä vauhtia.

Crescendo rules ok!

Uskon, että crescendo-lenkeistä on paitsi henkistä (voi muistella huisaa urakkaansa) myös fyysistä etua maratonin viimeisillä kilometreillä (elimistö oppii säästämään hiilareita). Maratonilla yleensä riittää kun lopussa pystyy pitämään vauhtinsa, tai se ei hiljene kovin paljon, niin kummasti porukkaa alkaa lappaa selkä edellä vastaan, joten jos ole varautunut lisäämään vauhtia lopussa olet todella luja.

Pitkät kiihtyvät lenkit ovat tietysti rankkoja ja loukkaantumisriski on iso. Ne täytyy ajoittaa hyvin ja niihin täytyy lähteä levänneenä. Sen verran harvoin sitä itsensä kuitenkin pitkälle lenkille saa, että ainakaan minä jotenkin en malta olla kokeilematta että pystyykö sitä edes pieneen kiihdyttelyyn siinä lopussa.

Joskus kun painelin 37 kilsan ihan täysillä kaksi 2,7 km pururatakierrosta kolmenkympin jälkeen, se meni ehkä vähän överiksi.