Edessä olisi ”laiskan miehen maraton” Lidingöloppet (30 km, joka ihan eri asia kuin 42.195 km; reitti on Lidingössä rankka, mutta silti). Nyt joutuvat omat opit tulikokeeseen. Ongelma on että kisaan on nyt se kaksi viikkoa, mutta ylivoimaisista syistä en ole kyennyt harjoittelemaan puoleen vuoteen ja lähtötaso oli hyvin heikko. Muutaman viikon olen sentään pystynyt säännölliseen lenkkeilyyn (toiseksi tärkein sääntö!) ja sitten ajoittain lenkkeilyn ilokin on palannut (tärkein sääntö!), joten ihan toivoton tilanne ei ole. Onneksi edessä ei ole maraton. Kun lenkit ovat olleet kuuden kilometrin mittaisia (”pitkä” lenkki kymmenen ja puoli), kolmenkympin kisa tuntuu aika urakalta. Sääntöjä 3-6 (tulossa) käytetään aiemmin kuin kaksi viikkoa ennen kisaa, joten ainoa vaihtoehto on sääntö seitsemän. Seiskasääntöönhän liittyy, että viimeisten kahden viikon aikana homman voi vain mokata, joten saa nähdä kuinka äijän käy. Raportoin etenemisestä (mokaamisesta?) tähän.
Avainsanat: Lidingöloppet
Suksihiihtelyä 
11.09.2006 16:20 |
Avainharjoitus yksi, pitkä lenkki (15 dagar kvak):
Päätin, että sellainen 16 kilsaa riittää, jos siltä tuntuu. Syke oli aika korkea, mutta tuntui aika hyvältä ja pidensin tavoitetta. Lopulta huomasinkin, että tästähän tulee melkein kaksi tuntia, kun vaan vielä täältä jaksan kotiin. Hienoa! Vaan kuinkas sitten kävikään, eksyin tuttuakin tutummilla poluilla: ajatuksissani lähdin menemään vanhaa reittiä, jota tuli usein koluttua toistakymmentä vuotta, kun asuin muualla (siihen on syynsä miksi minusta ei koskaan ole tullut suunnistajaa). Siellä sitten ihmeteltiin mitenkäs tästä nyt pääsee kotiin. En uskaltanut lähteä seikkailemaan (mahdollisia) oikoteitä vaan menin lopulta sama vartin harharetken takaisin. Lopussa kyllä puutui ja hidastui, mutta perille päästiin. Ja pitihän sitä piruuttaan kokeilla ottaa pari spurttia, kun alkoi matka tosissaan painaa. Suuta kuivasi, ensin haaveilin mehusta ja limsasta, sitten muistin, että kotonahan on miesten päivän olut! Viimeiset kolme kilometriä tultiin olutpullon kuva silmissä kiiluen. Kaksi ja puoli tuntia. Vau!
Kolmekymppinen, kolmekymppinen, on takanani luja lenkki kolmekymppinen (merkataan 29).
11.09.2006 16:22 |
Peruslenkki (13 dagar kvak):
Vakilenkki kuusi ja puoli kilometriä 31 minuuttia. Kurkku tuntuu hiukan aralta. Vasemmassa polvessa aavistuksen juimii juostessa. Jep, jep, tällä systeemillä flunssa tai loukkaantuminen on enemmän kuin mahdollista. Flunssa tulee, jos on tullakseen (estoyritys: vitamin pink eli C-vitamiini ja rasvaisia lättyjä), mutta polvea pitää muistaa varoa. Eihän se juuri miltään tunnu, mutta juuri siksi.
11.09.2006 16:23 |
12 dagar kvak. Mokasin, flunssa tuli.
12.09.2006 19:38 |
Lidingön ja maratonin ero on siinä, että Lidingö on hirveän, reitti on raju, rankka ja raastava, ja se vaatii aivan eläimellistä kuntoa. Maraton taas on ihan h-tin pitkä, ja sittenkin on vielä maaliin ikuisuus.
13.09.2006 19:27 |
Siis ”hirveän pitkä” piti sanomani. Kyllähän se 15 km vielä menee, mutta sitten rynkytetään jalat sohjoksi seuraavalla vitosella, sitten on vielä kymppi matkaa, sitten on Abborbacken ja sitten kammottavat viimeiset viisi kilometriä. Aina pitkät niin.
19.09.2006 16:58 |
Hyvässä kunnossa ylämäkiä ei oikein noteerannutkaan, silloin pystyi hiljentämään vauhtia ja pitämään tehon suunnilleen samana (muut kyllä meni mäissä kovempaa, ei oikein ollut sellaista raakaa runttausvoimaa). Huonossa kunnossa ei ylämäissä auta vaikka kävelisi, syke vaan nousee.
19.09.2006 17:09 |
Salimäki* (6 dagar kvak). En juossut (luontopolkuun osallistuin kyllä:) Olisi ehkä pitänyt juosta; olisi ainakin joku selkeä ”syy”, kun nyt flunssa ei parane, tuntuu pikemminkin alkavan uudestaan.
Suunnitelma oli: avainharjoitus keskiviikkona (jotain tehoja) ja kisa sunnuntaina. Jäi nyt ne ensimmäisetkin tehoharjoitukset tekemättä, ei voi lähteä Litiloppetissa kilpailemaan, lonnimaan vaan.
Ehkä se kolmekymppinen ei ollut moka; tuli ainakin tehtyä jotain hyvin hyödyllistä ja ainakin levättyä tarpeeksi. Olisi se flunssa voinut tulla ilman mitään erityistä riskiharjoitustakaan, vaikka vasta tässä loppuviikosta.
*PS. Salimäkihölkkää pitää kehua. Järjestelyt ovat matemaattisen tarkkoja, palkinnot ovat joskus liiankin hyviä
– viime vuonna kilpasarjan kahdeksannelle (yhdeksän osanottajaa…)
retkilaukku, jossa terästermari ja kääntöveitsi –
mutta ennen kaikkea Salimäkihölkkä on kaikkeista tunnelmallisin ja sympaattisin juoksukisa mitä on, tunnelmassa ei jotenkin
huomaakaan sellaista pikkuseikkaa, että siellä ei ole esimerkiksi pesupaikkaa.
20.09.2006 10:58 |
Krääk, miten voi tulla kaksi flunssaa peräkanaa. Poliitikoille töitä, pitäisi säätää luonnonlaki tällaista vastaan.
Trööt, 3 dagar kvak, alkaa olla koko kisa vaarassa.
21.09.2006 19:25 |
Seiskasääntö taisi astua voimaan. :/ Itse olen pitänyt viikon rauta- ja C-kuuria, ja vähentänyt jopa kahvinjuontia terveyden nimissä! Epätoivoista näpertelyä?
28.09.2006 10:41 |
0 dagar kvak. Ei sitten juostu. Flunssa alkoi parantua kunnolla heti kisaa seuraavana päivänä. Johtui antibioottikuurista, jonka aloitin.
Ei vaiskaan, en aloittanut antibiootteja, mutta ajattelin, että olisi voinut aloittaa. Jos olisin aloittanut, paraneminen olisi johtunut selvästi niistä.
Johtopäätös: paraneminen johtui sittenkin selvästi laivalla paluumatkalla nautitusta Irish coffeesta (lilla mirakel muggen:)
(Rautaa ei kannata syödä, jos ei oikeasti ole siitä pulaa. Kahvinjuonnin vähentäminen on epätoivoista näpertelyä, jos ei sitä ämpärikaupalla yleensä juo.)
27.09.2007 11:25 |
På språng mot Lidingöavbrottet 2007 (eller icke startat). Kuka käskee ilmoittautua kolmenkympin kisaan, jos kilsoja on kertynyt tänä vuonna keskimäärin se kolmekymmentä kuussa? (Ei vaan, totta kai pitää ilmoittautua, ikuinen optimismi rules!)
01.10.2007 6:37 |
Startat. Avbrottet vasta kahenkympin kohdalla. Hieno juttu! Asiaan kuuluvia ja asiaan kuulumattomia vaikeuksia, mutta jälkimmäisiinkin on tavallaan tottunut. Ruotsissa paistaa aina aurinko?
01.07.2009 15:53 |
Tre Jordgökarna anmälda, varav en mig!
Aloin oikein miettiä, olen viimeksi päässyt maaliin 2004.
21.08.2009 13:17 |
Käytiin Ruotsissa. Muistui mieleen..
Eihän se riitä, että pääsee Lidingössä maaliin – jotenkuten juosten, kävellen, kontaten tai käsillä kävellen – pitää päästä myös takaisin laivaan! Jos startti on yhdeltä (saati myöhemmin) ja laiva Suomeen starttaa viideltä (kävely-jono-bussi-juna-kävely -matkan päässä), ei ole varaa käyttää kisaan kuin nippanappa kolmea tuntia, mieluummin vähemmän. Kolme tuntia olisi minulla nyt sellainen ehkä hyvä tavoite, jos kaikki lähiviikkoina menee oikein oikein hyvin.
Ovatkohan järjestäjät tietoisia, että sadat neljän tunnin+ suomalaiset maratoonarit eivät voi Lidingöön tulla normaalilla ”päivä Tukholmassa risteily” -kuviolla?
PS. En puhu itsestäni, en minä ole sentään mikään neljän tunnin maratoonari, en edes kolmen!… :)
05.09.2009 17:23 |
Tulin juuri kahden tunnin lenkiltä! Laitetaan vielä toinen huutomerkki: !
En ole pitkään, pitkään aikaan saanut tuntumaa mihinkään vastaavaan; millaista on úrheilla, millaista on väsyä – terveellä tavalla.
Syy urakkaan on, että jos kaikki hyvin menee niin tjugodagarkvakin päästä olisi edessä juoksua kolme tuntia. Niin pitkää aikaa putkeen olen juossut tosi harvoin.
28.09.2009 12:27 |
Raporttia 2009
Maaliin!
Ensimmäiset kymmenen kilometriä olin yhtä hymyä. Helppoa. Maisemat, sää, yleisö – kaikki upeita. Maltoin olla hötkyilemättä. Nyt ei tarvitse juosta täysiä.
Kympin jälkeen jalat alkoivat jo väsyä… aika pian.
Viimeiset kaksikymmentä kilometriä – no, ajattelin, että tämä on hienoa sitten jälkeenpäin. Vauhti hiipui koko ajan loppuun saakka, suunnilleen joka kilometri edellistä hitaampi (gepsistä voi tutkia tarkemmin, sain lainaan sellaisen).
Pian jalat olivat niin kipeät, että alamäet eivät enää menneetkään hyvin. Piti satsata ylä-; koko matka juosten! Abbobackenia menin silmät kiinni ja alkoi oikein itkettää. Höh, tämä on kuitenkin vaan juoksukisa, miten näin voi tunteet puskea pintaan? No, ehkä ei tarvitse analysoida ja selitellä itselleen tai muille.
Ei kisa siihen loppunut. Viimeiset neljä kilometriä on pitkät niin. 27 km kohdalla soi Foo fighters ja joku porukka tsemppasi hurjasti juoksijoita vaaleanpunaisten vappuhuiskujen kanssa. Taas jaksoi vähän. Näin amatööri voi ja saa ottaa lisäpotkua oman pään ulkopuoleltakin.
Kaksi kilometriä kestää kauan, jos siihen menee vartti.
Viimeistä ei lasketa, joten tämä on viimeinen kilsa.
Sippaaminen on eri asia, nyt on vaan jalat ihan poikki. Kiri.
Nojausta polviin, mitali. Au. Pripsiä, mustikkasoppaa – kisassa ehti suolakurkkuakin. Au. Båten avgår, mennään, bamsemumseja matkalta.
29.09.2009 21:21 |
Toipuminen
Laiva oli kaukana. Jalkoja särki ja pakotti.
Syöminen oli vielä kivaa, sitten alkoi vähän palella.
Peiton alle villapaita päällä, horkka, kaikkia kipeitä kohtia siellä täällä.
Aamulla jo aika ok.
Toipuminen kaikesta hidasta. Jo melkein parantunut nuha tuli takaisin. Paluu arkeen ja PLB.
02.10.2009 11:27 |
2010