Minkä kirjan ottaisin autiolle saarelle? (Vain yhden saisi ottaa. Olot olisivat niin mukavat, ettei kirjan tarvitsisi olla selviytymisopas. Mutta saarella täytyisi viettää tuntematon pitkä aika, ehkä vuosia, eikä muuta lukemista olisi kuin se yksi kirja. ) Jaa-a. Useimmin lukemani kirja on ehkä Eläimet ja muu kotiväkeni (1). Mutta sen on ehkä jo lukenut tarpeeksi monta kertaa. Toinen lapsuuden suosikki oli Eläimet kertovat (2). Etologia on kivaa, mutta ehkä saarella voisi harrastaa muutakin (ja Lorenzin päättelyn on tietty tajunnut menevän välillä iloisesti metsään). Vähän vanhempana suosikki olisi ehkä ollut joku populaarifysiikan kirja, esmes God and the new physics (3). Kvanttifysiikkaa ja muita kummallisuuksia olisi kiva pyöritellä mielessään vaikka iltaisin saaren tähtitaivasta tuijotellessa. Mutta ehkä olisi vähän karua miettiä saarellansa vain fysiikkaa. Jotain iloista ja positiivista kaipaisi älyllisyyden lisäksi.
Taitaisin valita tämmöisen: The tao is silent (4). Siihen ainakin tuntuu tarttuvan varsin usein ja lukevan pätkän sieltä ja toisen täältä. Logiikkaa, mystiikkaa (ei pidä pelästyä, kirja ei ole sellainen kuin nimestä ja kansikuvasta voisi arvella), huumoria ja yleisesti positiivista asennetta.
1. Gerald Durrell 1971
2. Konrad Lorenz 1975
3. Paul Davies 1983
4. Raymond Smullyan 1977
Suksihiihtelyä 
14.11.2007 18:03 |
Zen ja moottoripyörän kunnossapito? Pikku prinssi?
15.11.2007 9:35 |
Moottoripyöräkirja olisi ehkä liian ”vakavaa” filosofiaa. Mielisairauskin on aika karu aihe. Vähän sama vika olisi, jos valitsisi jonkin Oliver Sacksin opuksista. Niin avarakatseisia ja humaaneja kuin niiden neurologiset tapauskertomukset ovatkin, aivovauriot voisivat alkaa ahdistaa, kun ei olisi muuta lukemista.
Pikku prinssi? Pitäisi lukea! En muista mistä päättelin joskus, että en tykkää siitä (varmaan väärin päätelty).
Kaunokirjalliselta kirjalta vaaditaan aika paljon, että sitä jaksaisi aina uudestaan ja uudestaan. Sofian maailma olisi tietty yksi vaihtoehto. Vai jaksaisiko Pasianssimysteeriä paremmin, kun se ei ole niin loppuun asti hiottu ja opettavainen?
Jossain New Scientistin gallupissa Hofstadterin Gödel, Escher, Bach oli tiedemiesten ykkössuosikki autiosaarikirjaksi (en muista mikä oli Hofstadterin oma suosikki). Olisihan GEB ainakin riittävän paksu kirja, mutta ehkä aina ei jaksaisi olla niin älyllinen, vaan kaipaisi jotain kevyttä ja iloista. Olisiko originaali (A-)liisa ihmemaassa parempi?
15.11.2007 18:41 |
Sofia olisi mun mielestä liian ”opettavainen”, Pasianssi taas naiivi. Liisa voisi olla aika mainio! Pikku prinssin huono puoli _autiolla_ saarella voisi olla haikea olo – se kun kertoo ihmisyydestä, ystävyydestä ja rakkaudesta. :/
20.11.2007 9:16 |
”The complete illustrated Lewis Carroll” olisi aika ovela veto. Jos saisi vielä tingittyä sanakirjan kaupan päälle..
Twinkle, twinkle, little bat!
How I wonder what you’re at!
07.04.2015 8:49 |
Amanda Gefter: Tresspassing on Einstein’s lawn: A father, a daughter, the meaning of nothing, and the beginning of everything.