Olen minä kanssa kirja-arvostelija. Pääsin kirjassa vasta johdannon ensimmäiselle sivulle, kun jo piti alkaa kirjoittaa. No, hyvähän se, että kirja herättää ajatuksia. Kirjoitan tänne hömppäsivulle sitä mukaa, kun kirjassa etenen. Laitan stilisoitudun version sitten Luotisiin.
Tähän lauseeseen jumahdin: ”Todellisuuteen ei liity välttämättömyyttä” (s. 13). Voi olla, että ymmärrän kirjoittajan tarkoituksen väärin, ehkä on tarkoitus sanoa vain, että maailmassa on satunnaisuutta ja ennustamattomuutta tai että maailman nykytilasta ei voi päätellä menneisyyttä eikä tulevaisuutta. ”Todellisuuteen ei liity välttämättömyyttä” kuulostaa kuitenkin samalta kuin ”asiat voisivat olla toisin”. Tämä on aika metafyysinen ajatus, jota on paha tieteellisesti perusteella. Ei mitään pahaa metafysiikassa, sehän on jännintä mitä on, mutta tartuin tähän, kun kirjoittaja pitäytyy muuten niin tiukasti fysiikassa.
Täsmälleen samoin sanoin kuin kirjoittaja perustelee edellä mainittua lausetta voisi väittää, että todellisuus on välttämätön. Eikö jo suhteellisuusteoria kerro, ettei ole ”menneisyyttä” tai ”tulevaisuutta”? Ne ovat asia- ja henkilökohtaisia käsitteitä. Todellisuus on asia- ja henkilökohtainen.
Sattumaa. Syytä ja seurauksia. Molempia. Sama se. Toimi maailma miten tahansa, se on mikä on. Mikä ei ole todellisuutta, ei ole todellisuutta. Epätodellisuutta ei voi tutkia.
Esimerkki: tässä on valkoinen kirja, jonka kannessa on vinksallaan monenvärisiä kirjaimia. Kirja on matkustanut Helsingin Richardinkadulta Tikkurilaan ja on helmikuun neljäs päivä 2008 kello 11.36 (ja sadasosia) Hämeenlinnassa.
Tämä kirja voi olla olemassa vain täsmälleen tässä maailmankaikkeudessa. Vain yksi menneisyys (ja tulevaisuus) ovat sille mahdollisia. Jos voisi tehdä pienen pienen muutoksen maailmaan, yksi aidosti satunnainen kvantti-ilmiö tapahtuisikin eri tavalla, tätä kirjaa ei olisi. Tätä maailmankaikkeutta ei olisi.
Kumpi väite edellisestä seuraa: ”tähän kirjaan ei liity välttämättömyyttä” vai ”tämä kirja on välttämätön”? on enemmänkin maku- kuin tieteellinen kysymys.
No joo, oikeastaan kaipaisin kirjaan enemmänkin metafysiikkaa. Enqvistin tyyli on jotenkin lakoninen. Siihen sopii tällainen sitaatti:
”Liian moni, joka puhuu tieteestä antaa ymmärtää, että se ei voisi heitä vähempää kiinnostaa. Miksi sen silloin pitäisi kiinnostaa ketään muutakaan?” (Shortland ja Gregory 1991)
”Periaatteessa jopa kaksi universumin vastakkaisissa äärissä majailevaa elektronia voisi olla kvanttifysikaalisesti lomittuneita ja muodostaa yhden ainokaisen tilan. Käytännössä […] tällainen holismi on merkityksetöntä. (s. 88)”
Miten niin? Eikö juuri tuollaisella ole valtava merkitys? Ei tilastollisesti, mutta yksittäistapauksissa kyllä – ja yksittäistapauksilla on väliä. Mikä tahansa pienenpieni syy-seuraussuhteita tottelematon ero yhdessäkin yksittäistapauksessa sysäisi maailman ihan eri raiteille? Kuulostaa kuin kirjoittaja taas kaipaisi klassista maailmaa, jossa todellisuuteen liittyy välttämättömyyttä.
Enqvist, K. 2007: Monimutkaisuus – elävän olemassaolomme perusta. WSOY, 389 s.
Shortland, M. ja Gregory, J. 1991: Communicating science: a handbook. Longman scientific and technical, New York, 186 s.
Suksihiihtelyä 
26.02.2008 15:27 |
”Communicating is about being honest, about owning up to feeling good or bad or disappointed or excited or even just interested in science. Too many people who talk about science give the impression that they couldn’t care less about it, and if that’s the case then there’s no reason why anyone else should either.”
Shortland, M. ja Gregory, J. 1991: Communicating science: a handbook. Longman scientific and technical, New York, 186 s.
24.06.2010 22:24 |
Enqvist (2010) on tehnyt hienon ja perusteellisen vastineen pöljälle kriitikolle, joka takertuu muun muassa lauseeseen ”todellisuuteen ei liity välttämättömyyttä” – vastaansanomatonta vastakuittailua kriitikon Monimutkaisuus-kirjan kritiikkiin – filosofilla ei tosiaan ole esimerkiksi suhteellisuuden käsite ihan hallinnassa. Enqvist käyttää esimerkkinä ”stadionin tornista hyppäävää fenomenologia”, joka putoaa maahan – ja muuttaa liiketilaansa Andromedan galaksin suhteen – ei päinvastoin – ja käy sitten läpi kaksosparadoksia ja muita perusteita täydentäen tarinaa vielä pienellä alaviitellä: ”Ongelmaksi saattaa koitua myös kausaalisuus: mistä Andromedan galaksi tietää liikahtaa, kun tieto fenomenologin salto mortalesta saavuttaa sen vasta yli kaksi miljoonaa vuotta tapahtuman jälkeen” (s. 44).
Seuraavaksi E tarjoilee hyviä esimerkkejä, miten tiede ylittää arkihavainnot; miten ”välitöntä kokemusta” on hankala saada esimerkiksi antiaineesta tai kosmisen mikroaaltotaustan lämmöstä (s. 45). Entä: ”Saako pieniä asioita katsoa läheltä? Saako pitää silmälaseja? Jos saa, saako käyttää suurennuslasia? Saako mitata peukalolla? Jos saa, saako käyttää myös mittanauhaa? Missä ”inhimillisen kokemuksen” raja kulkee? En usko, että mitään järkevää vastausta on olemassa” (s. 45).
Enqvist, K. 2010: Ymmärryksen luonteesta. Tieteessä tapahtuu 4-5: s. 43-46.
PS. edellä olevasta huolimatta ”todellisuuteen ei liity välttämättömyyttä” hämää edelleen pahasti. Luulen että ymmärrän asiayhteyden ja mitä lauseella ajetaan takaa. Silti en ymmärrä mitä se tarkoittaa tai edes voisi tarkoittaa.
-Asiat voisivat olla toisin. Mutta eivät ole.
-Yksisarvisia voisi olla. Mutta ei ole.
-Kari Enqvist olisi helposti jäänyt syntymättä. Mutta ei jäänyt.
-Monimutkaisuus -kirjasta voisi puuttua lause ”todellisuuteen ei liity välttämättömyyttä”. Mutta ei puutu.
-Menneisyys on mitä on, välttämättä.
-Tulevaisuuskin on mitä on, välttämättä. Omaa tulevaisuuttaan ei voi tietää (muiden tulevaisuuden voi, mutta siitä ei voi heille kertoa ennen kuin he jo itsekin sen tietävät). Tulevaisuuteen voi vaikuttaa ja sitä voi ennustaa joskus hyvinkin varmasti (maapallo kiertää huomennakin aurinkoa likimäärin ellipsin mukaista rataa). Tulevaisuus on kummallinen yhdistelmä ennustettavaa ja ennustamatonta, mutta silti maailmankaikkeutemme tulevaisuuden ”historia” on yhtä ainutlaatuinen kuin sen menneisyyden historia.
-Muilla maailmankaikkeuksilla voi spekuloida, ja spekuloidaankin, osin jo kvanttifysiikankin pakottamana. Mutta missä mielessä muut maailmankaikkeudet ovat enemmän olemassa kuin yksisarviset?