Janne Holmén pelastaa taas Juoksija-lehden ja kirjoittaa kiinnostavaa pohdintaa tieteen ja urheilun suhteesta.
Tiede ja urheilu ovat olleet suuria intohimojani, mutta jotenkin en ole ikinä tykännyt ajatuksesta yhdistää nämä kaksi (vaikka olen päätynyt sitä välillä töissäkin tekemään). Tiede on kivaa ja urheilu on kivaa. Mutta olen halunnut pitää urheilun harrastuksena. Jotenkin myös näyttää siltä, ettei urheilu välttämättä tarvitse tiedettä. Tekniikkalajit ja pärinät ja hyrinät sikseen, mietitään oikein kovatasoista lajia maastojuoksua: a) Kummat valmentautuvat tieteellisemmin, afrikkalaiset vai eurooppalaiset b) Kummat juoksevat kovempaa?
Holménin tiedemiehen näkökulma valottaa miksi näin on. Harjoittelun vaikutus ihmisen fysiologiaan on äärimmäisen vaikea tutkimuskohde. Sen sijaan vuosikymmeniä on tehty jo empiirisiä kokeita (=treenattu) mikä toimii ja mikä ei. Tieteelliset selitykset miksi näin on tulevat jälkijunassa.
Lähde: Holmén, J. 2008: Urheilu ja tiede: teoria kestävyysjuoksun kehityksestä. Juoksija 1: 34-36.
Suksihiihtelyä 
06.02.2008 15:05 |
On Juoksijassa muutakin luettavaa, M. Hannuksen jutut tuovat tuulahduksen vanhoista hyvistä ajoista (urheilussa tarkoittaa aikaa ennen 1970-lukua, jolloin kilpailu ei ollut vielä epäterveen kovaa), P. Mattilan kolumnit ovat rehdin oloisa arkipäivän kuvauksia urheilijan elämästä, H. Elosen jutut eivät ainakaan ole tylsiä, vaikka ei itse ihan samoista aiheista jaksakaan innostua.
Mutta näin on käynyt, että katson ensin kuka on jutun kirjoittanut ja jos se on nykyinen päätoimittaja tai lehden ravintoasiantuntija niin enpä edes jaksa alkaa lukea.
15.04.2008 21:01 |
Ei oo ilmestynyt uusia nopoles-seikkailuja…(?) :/
16.04.2008 11:51 |
Tulee…