Kaikki eivät ole puuromiehiä

Tuomo Lehtisen juttu Etelä-Afrikasta oli IMHO paras juttu Juoksijassa aikoihin (1). Alkoi ihan tehdä mieli leirille. Tulee mieleen saman lehden juttu portugalilaisten harjoittelusta Castron veljesten ja F. Mameden aikoihin (2). Vähän samaa meininkiä. Veikkaanpa, että Keskisalon ja Holménin rinnalle nousee pian saman tason tekijöitä.

Klompsukengät hevon kuuseen todistaa myös fysioterapeutti J. Kangas (3).

Asiallinen ravintojuttukin lehdessä oli (4). Tietääkö joku jonkun, joka on alkanut voida paremmin siirryttyään kevyttuotteisiin? Ilman että samalla tekee jotain järkevää kuten lisää liikuntaa. Jos joku nyt välttämättä haluaa ruokavaliotaan muuttaa niin pieni kasvipainotteisuus – ja kuitu- (ranskanleipää ei lasketa kasviksi) ja lisäaineiden, einesten, pullan ja perunalastujen välttely tuskin haittaa ketään kauheasti.

Taas laatujuttu tutkivalta urheilijalta (5). Söin heti iltapalaksi kaurahiutaleita ja maitoa :) Seuraavana päivänä lisäsin annokseen vielä kaakaojauhetta, syöhän hiihtäjä V. Nousiainenkin suklaakuorrutettuja sokeripommeja (6).

1) Lehtinen, T. 2008: Juoksijat Etelä-Afrikassa. Juoksija 2: 34-37.

2) Pihlakoski, Antti 1988: Juoksija Portugalissa: Kestävyysjuoksijoiden leirielämää. Juoksija 7: 26-31.

3) Anttila, S. 2008: Jalan kimmoisuutta voi herätellä harjoitteilla: pronaatiokengistä vammoja. Juoksija 2: 38-41.

4) Sundqvist, C. 2008: Juoksijalle runsaasti hiilareita – sohvaperunalle vähemmän. Juoksija 2: 68.

5) Holmén, J. 2008: Palautumisen tiede ja taide: maalaisjärjellä pohdittuja harjoittelun tukikeinoja. Juoksija 2: 24-26.

6) ? 2008: Kaikki eivät ole puuromiehiä. Juoksija 2: 7.

(Lehdessä oli myös ”konvehdit lahjaksi -asiantuntijan” juttu puurosta. En lukenut…)

Mainokset

6 vastausta to “Kaikki eivät ole puuromiehiä”

  1. nopoles Says:

    Ravintoasioissa voi lähteä siitä, ettei usko ”asiantuntijoita” vaan arkijärkeä ja omia tuntemuksiaan. Tässä hyvä sitaatti:

    I do not insist that one’s own feelings and tastes constitute an infallible guide in these matters [food and health]; I believe Nature may sometimes err. But I also know that doctors ofter err, and of the two, I happen to trust Nature more.” (Smullyan, R. 1977: The Tao is silent. HarperSanFrancisco. S. 144.)

    Otetaan nyt esimerkiksi maitorasva, jonka jokainen järkevä asiantuntija on julistanut haitalliseksi ja ihmiset ovat lipittäneet kiltisti rasvatonta maitoa vuosikaudet; ja leivällä sipaisu mitälie kevytlevitettä.

    Nyt sitten ihmetellään onko maitorasvan haitallisuudesta oikeastaan tieteellistä näyttöä vai onko se ehkä sittenkin hyväksi? Yllätys, yllätys.

    Ravintoasioita on vaikea tutkia, myönnetään, mutta juuri siksi kukaan ei voi väittää olevansa Asiantuntija, joka tietää miten syödään ”oikein”.

    ”Puhdas vesi kohtuullisesti nautittuna on haitatonta*” – mutta eikös sitäkin jotkut ole onnistuneet juomaan vettä sairaalakuntoon asti. Kohtuus on ainoa järkevä periaate, kun minkään ravintoaineen kaikkia vaikutuksia (saati yhteisvaikutuksia kaiken muun kanssa) ei kuitenkaan tiedä.

    *Milläs tämän sitaatin alkuperän selvität?

  2. nopoles Says:

    Rasvatonta maitoa juovat lapset ovat lihavampia:

    Hauskaa tässä on se, että tutkija on ollut aidosti yllättynyt tuloksesta.

    Lisäyksiä 16.1.2010
    ”Kevytmaito jää pois ja tilalle tulevat ykkösmaito sekä rasvaton maito. Tyydyttyneen rasvan saannin vähentäminen on valtakunnallisten kouluruokasuositusten keskeinen tavoite.” (1)

    Mitähän seuraavaksi, rasvatonta äidinmaidonkorviketta vauvoille…?

    ”Rasvaton maito on koululaisten eniten juoma maitolaatu. […] EU:n koulumaitotuki muuttui elokuun alussa, jolloin tuki poistui kevytmaidolta.”(2)

    It’s a long way to the top if you wanna rock’n’roll… ”Viralliset” suositukset eivät muutu helposti.

    1) ? 2010: Alakouluissa aletaan kuoria perunoita ja juoda ykkösmaitoa. Hämeen sanomat 5.1. s. 3.
    2) ? 2010: Rasvaton koulumaito yhä suositumpi. Hämeen sanomat 15.1. s. ?

  3. nopoles Says:

    Veren korkea (ldl/hdl-) kolesteroli ja vaurioituneet verisuonet liittyvät yhteen. Korrelaatio on kai selviö. En tiedä mitä näyttöä on syy-seuraus-suhteesta – ja kummin päin se menee; voivatko rikkinäiset, sairaat suonet olla syy ja kolesterolin nousu seuraus?

    Kolesterolia on esimerkiksi kanassa ja lohessa yhtä paljon kuin siassa ja lehmässä, ja vaikkapa kalkkunassa reilusti enemmän kuin sianihrassa (Rastas ym. 1997). Elimistö valmistaa suurimman osan tarvitsemastaan kolesterolista itse. Veikkaisin, että aika huoletta voi syödä ruokaa, missä on paljon kolesterolia, vaikkapa rapuja ja kananmunia. Monien pahoina pidettyjen rasvojenkin haitallisuus on kyseenalaista, esimerkiksi rasvaiset maito ja kookos voivat ehkä olla ihan ok. Jos näin on, mitä pahiksia jää jäljelle?

    Tuhannen taalan kysymys on mikä mättää rikkaiden teollisuusmaiden ruuassa tai elämäntavassa niin, että suonet menevät tukkoon? Kaikkien mielestä pahoja (teollisia) rasvoja on. Mitä kaikkea tekee tyhjä hiilihydraatti (valkoiset jauhot, hiilihydraatistakin elimistö rakentaa sujuvasti kolesterolia)? Ruuan suhteen ajattelee helposti liikaa (fysiologisia) energian lähteitä, rasvoja, hiilihydraatteja ja proteiineja ja liian vähän kaikkea muuta mitä ruuassa on (tai ei ole). Kuka pystyisi pitämään lukua ruokien kaikista mahdollisista ja mahdottomista erikoisyhdisteistä; kivennäisistä ja hivennäisistä; kuiduista ja huidusta; hyvistä bakteereista ja pahoista. Peruna on muutakin kuin tärkkelystä. Johtuuko suonten tukkeutuminen perimmiltään tulehduksista? Mikä niitä aiheuttaa? Liikunta ratkaisisi ainakin ylipaino-ongelmat, ei voi juosta viikossa 150 km ja painaa 150 kg yhtäaikaa.

    Nettisivut intoilevat ja tekevät asialle hallaa vetämällä mutkia suoriksi: ”blood cholesterol goes through the roof in people after any surgery” (http://tinyurl.com/y8zhq39) – idea on, että kolesteroli on stressiin liittyvä aine, joka saapuu paikalle korjaamaan esimerkiksi leikkauksista – ja myös verisuonten vaurioitumisesta – aiheutuvia vaurioita. En ainakaan löytänyt mitään tutkimusta, jonka mukaan kolesteroli nousisi leikkauksissa, päinvastoin se näyttää laskevan (luulisi, että kolesterolia on mittailtu pitkään ja hartaasti miljoonalta sydänleikkauspotilaalta). Muuten se mitä löysin oli ristiriitaista. Miten sovittaa nämä kaksi tutkimustulosta yhteen: leikkauksen jälkeen ne kuolevat useimmin, joiden kolesteroli on matalin (Stachon ym. 2000) ja leikkausta ennen annettu kolesterolia alentava lääke vähentää kuolleisuutta (Schouten ym. 2009)? Toinen oiottu mutka: ”fish is almost twice as rich in cholesterol as meat” (http://tinyurl.com/yfzkf5x); vaihtelua on, mutta keskimäärin aika tasan menee (Rastas ym. 1997).

    Tutkimusta tarvitaan lisää, akateeminen perustutkimusta, joka on mahdollisimman riippumatonta lääkefirmoista (kolesterolilääkkeet ovat hirmuista miljoonabisnestä). Ravinnon ja terveyden tutkimus on niin monimutkainen ala, että onneksi sitä ei tarvitse itse tehdä. Pitäisi olla tuhat tutkimusta eri ruokayhdistelmillä jokainen tuhannella koekenkilöllä – tietysti kaksoissokkotyyliin, mutta milläs salaat aina koehenkilöiltä, mitä he syövät? Vähintääkin tutkijoiden pitäisi salata itseltään koekaniinien ruokavaliot viimeisen mahdollisen tilastollisen analyysin valmistumiseen asti.

    Ehkä en jaksa* selvitellä enempää tämmöistä mahdottoman vaikeaa asiaa. Helppo ratkaisu on syödä surutta kaikkea ruokaa mikä kasvaa maailman maatiloilla, puutarhoissa ja metsissä, kotikonstein ruuaksi valmistettuna monipuolisesti, vaihtelevasti ja kaikkea liioittelua välttäen. Kokeilen. (Biologin logiikkaa: Eläimet ja kasvit eivät halua tulla syötäviksi, kypsentäminen voi tehdä niistä helpommin sulavampia. Monet hedelmät ja marjat ovat poikkeuksia, ne kasvit ovat ”tarkoittaneet” syötäviksi sellaisinaan – vaikkakaan ei ehkä kenen tahansa syötäviksi, vaan hyvän siementen levittäjäotuksen).

    * Joku jaksaa, ks. ravintouutisia eri leirien (http://tinyurl.com/yegxy73) näkökulmista, osat 43, 42,… 2, 1.

    Viitteet:

    Rastas, M., Seppänen, R., Knuts, L.-R., Hakala, P. ja Karttila, V. 1997: Ruokien ravintoainesisältö. Gummerus. 372 s.

    Stachon, A., Böning, A., Weisser, H., Laczkovics, A., Skipka, G. ja Krieg, M. 2000: Prognostic significance of low serum cholesterol after cardiothoracic surgery. Clin. Chem. 46: 1114-1120

    Schouten, O., Boersma, E., Hoeks, S. E., Benner, R., van Urk, H., van Sambeek, M. R., Verhagen, H. J., Khan, N. A., Dunkelgrun, M., Bax, J. J. ja Poldermans, D. 2009: Fluvastatin and perioperative events in patients undergoing vascular surgery. N. Engl. J. Med. 361: 980-989

  4. Christer Sundqvist Says:

    Laadukkaasta ja monipuolisesta ruoasta tuskin on haittaa urheilijalle, eiköhän siitä pikemminkin ole hyötyä. Paras sanoa juu juureksille ja ei eineksille.

    Minä sain viimeisimmän ravintovalmentaja koulutusjaksomme aikana Lapin urheiluopistossa diabeetikkourheilijan innostumaan syömään hyvin vähän hiilihydraatteja ja raportoimaan havainnoistaan opinnäytteen muodossa. Tulokset olivat yllättävän rohkaisevia. Verensokerin heilahtelut tasaantuivat hänellä ja ateriainsuliinia meni puolet vähemmän. Diabeetikkourheilija pärjäsi aika rankoissakin treeneissä 80-100 g hiilihydraatteja päivittäin nauttimalla. Olin perusvirallisterveellisen oppirakennelmani varassa luullut jonkinlaisen uupumuksen vähentävän treeni-intoa ja -vaikutusta noin alhaisilla hiilihydraattimäärillä. Mutta luulo ei ollut tiedon väärtti.

    Mielipideilmasto on Suomessa vähitellen muuttumassa kokonaisvaltaista ja yksilöllistä ruokavalioratkaisua suosivaan suuntaan. Paljon on tosin vielä tehtävä sekä tutkimus- että viranomaisten taivutustyötä.

    Mukava blogi sinulla! Täytyy lisätä se listalleni.

    Christer Sundqvist
    ravintovalmentaja, biologi, FT

  5. nopoles Says:

    Nytpä näkyy jotain merkkejä ilmassa, että ”virallinen linja” alkaa pikkuhiljaa antaa myönnytyksiä eläinrasvoille (Ilander 2010). Seuraava vaihe lienee sitten, että näinhän me on aina sanottu.

    Ajatuskoe:
    1. Saadaan yhdellä alueella joukko ihmisiä samanaikaisesti lopettamaan tupakointi, lisäämään liikuntaa ja vähentämään alkoholin, suolan, sokerin, pullan, lantun ja mustikoiden käyttöä.
    2. Saadaan tilastollisesti merkitsevä tulos, että näiden ihmisten kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin vähenee.
    Kahdesta edellisestä faktasta vedetään ”tieteellinen” johtopäätös: tupakka, vähäinen liikunta, alkoholi, suola, sokeri, pulla, lanttu ja mustikat ovat terveydelle vaarallisia.

    Korvataan edellisessä kappaleessa sanat ”lanttu” ja ”mustikat” sanoilla ”voi” ja ”läski” niin – tadaa! – siinä meillä on Pohjois-Karjala -projektin tulokset lyhyesti.

    Pekkapuskista: jos joku osaa saksaa (minä en), niin hän ymmärtää tämän hienon sitaatin fyysikko Max Planckilta: ”Eine neue wissenschaftliche Wahrheit pflegt sich nicht in der Weise durchzusetzen, daß ihre Gegner überzeugt werden und sich als belehrt erklären, sondern vielmehr dadurch, daß ihre Gegner allmählich aussterben und daß die heranwachsende Generation von vornherein mit der Wahrheit vertraut gemacht ist”.

    Juoksija-lehdelle plussaa siitä, että se on antanut sanansijaa myös valtavirrasta poikkeaville mielipiteille ravintoasioissa (e.g. Sundqvist 2008). Plussaa uuden kannattajille aina siitä, jos he yrittävät ensin tosissaan ymmärtää vanhaa (Sundqvist 2009). Ravinnon vaikutus terveyteen on yleensä hirvittävän moniulotteinen, mutta ainakin periaatteessa selvitettävissä oleva tieteellisen tutkimuksen kohde, joka antaa selkeitä testattavia ennusteita; toisin kuin esimerkiksi tämä:

    Pitkä miinus Juoksijalle hölynpölyn julkaisemisesta: Kaikki maailmankaikkeus koostuu energiasta. Myös ajatukset, tunteet ja toimintatavat ovat energiaa, joka muodostaa yksilölle tyypillisen energiakentän. ”Ajatusten, tunteiden ja toimintatapojen energiakenttä”? Just joo. Tyylipuhdas huuhaa ei kaipaisi yhtään lisää levityskanavia. Onneksi tiedemies Holménin (2010) laadukas kolumni pelastaa lehdessä taas paljon (korkeanpaikan harjoittelupaikoista tällä kertaa).

    Holmén, J. 2010: Vuoristokeskukset vertailussa. Juoksija 7: s. 32-34
    Ilander, O. 2010: Voi vai öljy. Juoksija 7: s. 56-61
    Marsh, M. 2010: Kestävyyttä korvien välistä. Juoksija 7: s. 53-55
    Sundqvist, C. 2008: Juoksijalle runsaasti hiilareita – sohvaperunalle vähemmän. Juoksija 2: 68

  6. nopoles Says:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: