Tervaniemessä saattoi lauantaina luistella (siis luistella), mutta ei luistella (siis hiihtää). Retkiluistelu-ura oli aurattu, mikä on tietty hienoa. Suksillakin pääsi kyllä pururataa ihan hyvin, kun siellä oli hiihdetty vähän enemmän.
Varmaan luistelu-urasta pidetään huolta, kun jääkiekossakin luistellaan. Jääkiekkoon tässä kaupungissa tuntuu riittävän täppää aina. Ei oikein esimerkiksi Hämeen linnan* kunnossapitoon. Pieni (ja pienille) tärkeä lasten luontokoulu Ilves Aulangolla lakkautettiin lastentarhapelissä nimeltä kunnallispolitiikka – jos oikein ymmärsin, yksi puolue oli tehnyt jotain, mistä toinen puolue ei tykännyt vaan kosti – viis lapsista, Ilveksen työntekijöistä, matkailijoillekin tarkoitetusta hienosta rakennuksesta hienossa paikassa ja Euroopan unionin rahasta, joka nyt peritään takaisin.
Ei silti, tapetaan meilläpäin oikeitakin ilveksiä. Kun Ilveskalliolla (sic) oli nähty ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ilves, komea uros, niin eikös se pitänyt ampua. Ilveskaatoa elvisteltiin sitten paikallislehdessä. Kai ilveksiä sitten riittää tapettavaksi asti, mutta en ymmärrä ihmisiä, jotka sitä haluavat tehdä.
*Hämeen linnalla on minusta hieno historia. Siellä ei ole koskaan tapeltu, vaan kun vihollinen on tullut, on lähdetty karkuun. Mitä sitä suotta itseään tapattamaan.