Kaksi asiaa yhtaikaa

Kävely ja purkansyönti onnistuu. Jalalla voi piirtää ilmaan kahdeksikkoa ja kädellä samaan aikaan. Mutta yritäpä jotain ”helpompaa”: jalalla pelkkää ympyrää ja kädellä sitä kahdeksikkoa. Voi jalkaparkaa miten sekaisin on.

Suksihiihdossa on se hyvä puoli, että ehtii miettiä miten jalkojen kuuluu mennä. Käsityöskentelyn pitää olla ihan betonissa (minulla ei ole), että tavallisessa hiihdossa voisi ajatella jalkoja ja kädetkin tulisivat hyvin.

Ftl-lenkit (”follow the leader-”) ovat auttaneet vähän. Sopiva Wasbergin ja Mogrenin yhdistelmä niin oppii työntämään molemmille puolille. Mitenhän se menee, tämä on taas vaan motorisessa muistissa? (Vertaa: Ä ei osannut joskus sanoa millä puolella on kytkin vaikka ajaa sujuvasti autoa). Väärin muistin, piti testata oikeasti hiihtämällä: mog – ren – mog – ren – välipotku – wassu – wassu -ja sama uudelleen. Kun suksenpotkuja on pariton määrä oppii ovelasti mogrenin ja wassun sekä vasemmalle että oikealle sukselle. Jos jaksaa paremmin, välipotku jää väliin eikä opi.

Advertisements

3 vastausta to “Kaksi asiaa yhtaikaa”

  1. dagarkvak Says:

    Ne sun kommentit oli menny (3 kpl) spamin joukkoon, nyt löytyi. Mulla on vieläkin vasen mogren tosi heikkoa, vaikka muuten nimenomaan noita tyylejä pitää vaihtaa koko ajan ja automaattisesti maaston mukaan, jotta eteneminen olis taloudellista ja tehokasta. Eikö se ollut niin, että ”ensin piti opetella hiihtään kovaa, jotta pysyy mukana, ja sitten taloudellisesti, kun se lenkki vaan jatkuu ja jatkuu..”?

  2. nopoles Says:

    Suunnilleen noin. Lättyvuoden (eri kuin lettupannuvuosi) ftl-lenkistä olen erityisen ylpeä. Tiesin etten voi jaksaa sellaista lenkkiä kuin ftl:t ovat yleensä olleet. Enkä jaksanutkaan, mutta onnistunut lenkki oli. Kämpillä laulatti: ”helppo hiihto ja elämä naurattaa”.

    Ala-aseman huonoin kunto, huonoin tekniikka ja huonoin suksi on sellainen yhdistelmä, että ainoa mahdollisuus ovat ylämäet, niissä kahdella viimeksi mainitulla ei ole niin väliä. Julma veti ylämäkiä korkealla sykkeellä. Poni peloteltiin kääntymään jo hyvissä ajoin ennen nimikkopudotusnousuuaan. Yksi ruma tero ei tainnut lähteä mukaankaan. En muista mitä yhdelle juniorille kävi, mutta ei se koko lenkkiä tullut. Vain Sakku ja piuha-Mikko jaksoivat kunnolla koko FTL:n.
    Minua suunnilleen työnnettiin viimeisillä kilsoilla; takki oli tyhjä ”jo” jossain seitsemänkympin paikkeilla (tässä juuri oppi sitä tekniikkaa, kun voimat oli ihan loppu ja pakko oli silti päästä eteenpäin). Mutta niin vain koko lenkki – joka oli suunnilleen talven eka – tuli suksittua. Yksi etu oli tietysti onneton suunnistustaitoni; en koskaan tiennyt missä mennään. Jos olisin tajunnut uinka päätöntä on mennä vielä ”Aurinkotuvan kautta” olisi ehkä jäänyt menemättä.

    Tästä jutusta muiden kuin AA:n jäsenten ei ole tarkoituskaan ymmärtää mitään.

  3. dagarkvak Says:

    Juniori (pikku- eli paksu-T) oli jossain 50 km:n kohdalla vielä mukana ja lähti vetämäänkin (Ala-aseman parhaat sukset), mutta kun alkoi psyykkaus Aurinkotuvalle pudottamisesta, niin siihen nitkahti ja hiihteli siitä sitten omaa tahtiaan suoraan kotiin, eli siis ”enää” sellaiset 15 km.

    Ei se ”Aurinkotuvan kautta” (toista kertaa) mun mielestä edes niin paha ollut, mutta kun siellä ekan kerran käydessä tehtiin lähes U-käännös, jotta voidaan ”käväistä Kahvikeitaalla”, niin se on kartalta katsottuna aika upea oivallus! :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: