Mietin tiistaina mennäkö toinen kierros ilman sauvoja, että voisi kirjoittaa blogiin. Mutta sehän olisi ollut aika pöhköä. Kirjoitan kuitenkin! (Sauvahiihtokin, ja mikä tahansa liikunta, on ollut siksi harvinaista herkkua viime vuosina.)
Etenemistapa oli mogren, huomasin. Wassbergiahan oikea hiihtäjä menisi, jos järven jäälle eksyisi. Minä en jaksa, koska en osaa, enkä osaa, koska en jaksa.
Sinänsä oli ihan hienoa zeniläisen yksinkertaista* hiihtoa sumussa. Ei vaan voi mitään, masentaa vähän joka päivä olla raihnainen heikkopeikko. Jos olisi olemassa jotain sellaista kuin sairauskiintiö, se olisi ollut täynnä jo kolme vuotta, ainakin. Kärsivällisyys on loppu, saisinko lisää, ei toki mitään kiirettä – heti vaikka.
Numerot:
17.3.2009 10.40 Aul.j.x2. Nollakeli, vähän uutta lunta, ajettu juuri kelkalla. 9½ km, 50 min (25+25).
*) En osaa monimutkaisia lajeja; ihanteeni olisi joskus ollut maraton tasaisella suoralla kiitoradalla 25 asteen lämmössä tyynessä säässä – tai sitten vain kolmekymppiä, riippuu siitä haluaako sopivan pitkän vai sopivasti liian pitkän matkan.
Suksihiihtelyä 
19.03.2009 19:17 |
http://dagarkvak.wordpress.com/2008/02/24/lumileiri-iii/
http://dagarkvak.wordpress.com/category/polkupyora-ja-saun-kunnossapito/
Liittyy sekä tuohon Zeniin, että tuohon raihnaisuuteen ja masentumiseen…
20.03.2009 11:09 |
Täytyy myöntää, että kokovartaloraihnaisuuteen sopii paremmin lajit, joissa käytetään isoja lihaksia – määrä korvaa laadun ja pääsee jotenkin eteenpäin.
Lisäys 21.3.
MOT: Kävin äsken juoksemassa (ei sauvoja, saa kirjoittaa?) ja kyllä oli köpöttelyä.
Jalat eivät vaan heilahda yhtään eteenpäin. Hengitys pelaa sen verran, ettei aina puolen kilsan jälkeen tarvitse pysähtyä puuskuttamaan. Tasaisella reitillä siis.
Kun ei kulje, ei aina tiedä koska kannaa puskea väkisin ja koska käy niin kuin entiselle pianistille*. Nyt ehkä kannatti puskea. Köpöttelyn (25 min) jälkeen kävelin, venyttelin ja otin auringosta valohoitoa. Yllättäen kymmenisen minuuttia sain sitten aikaiseksi jotain missä oli häivähdys juoksua ja juoksemisen iloa. Ehkä pitää repiä jotain väkisin auki, kun lihakset eivät ole pitkään aikaan liikkuneet tällä tavalla ”nopeasti”.
Numerot: 21.3.2009 14.50: Varikko – Ranta – tarha. Aurinkoisia lumikenttiä, lätäköitä, jäätä, kuraa ja kiinteää maata. 5 km, 34 min.
Lisäys 1.4.2009
Kokeilin eilen leuanvetoa. Ei ole ylimääräistä nostettavaa eikä enää kaksoisleukaa, joten siinä suhteessa voisi olla hyvä laji. Kymmenenhän on sellainen perustaso ja kuusitoista enkka parinkymmenen vuoden takaa. Montako meni nyt. Yksi? Ei mennyt. Meni sentään melkein? Ei. Hyvä yritys? Ei ollut paljon yrittämistä, kun ei nouse, ei nouse. Kertoo jotain missä mennään.
* Sacks, O. 2007: Musicophilia: tales of music and the brain. Alfred A. Knopf. S. 273.
20.03.2009 14:54 |
Missäs (vanhassa kunnon) taskukirjassa olikaan se juttu missä Aku alias ”Uka Naakka” kiertelee maailmaa ostamassa kirjoituskoneita: ”Ostamisella ei ole mitään kiirettä, sitten kun teillä sattuu olemaan aikaa – mieluiten heti!” Kertokaapa, ei ole nyt lähdeteosta käsillä. Jutussa on toinenkin legendaarinen ”Se maksaa tuhat frangia, mutta koska te olette niin miellyttävä, saatte kymmenellä tuhannella.”
(Jos olette ihmetelleet mistä sivistykseni oikein on peräisin, niin nyt sitten tiedätte. Tällaisia minä muistan.)
20.03.2009 15:02 |
Mitä sitä kyselemään, internetti ja Google on keksitty, huoh:
löytyy komea sivusto:
http://www.perunamaa.net/taskarit/
ja sieltä lähde:
Barosso, A. ja Scarpa, R. 1962: Roope-sedän vanha kirjoituskone, teoksessa Roope-setä voittaa pelin. Suom. M. A. Wuorio 1974. Aku Ankan taskukirja 21: 21-60.
24.04.2009 23:39 |
Ajattele, kun olis kaksoisleuka, vois laskea leukoja vetäessä: kaaksi, neeljä, kuu-usi, kaahdeksan,… ;P
30.04.2009 15:04 |
Ai niin, eipäs tullut mieleen.