Onkohan historioitsija Janne Holmén saanut rahoitusta järjestymään nuoremman tutkijan työhön? Toivotaan, juoksijana Euroopan mestari ei ole opetusministeriön mukaan riittävän hyvä urheilija-apurahaan (1), ei myöskään Holménin olympiamaratonilla kukistanut Francis Kirwa.
Tekevätkö urheilija-apurahoista päätökset samat tyypit, jotka tuuppaavat yliopistojen päätäntävaltaa ulkopuolisille ”asiantuntijoille”, latelevat Aalto(-paf) korkeakoulusanahelinää ja, eilisen lehden mukaan, suunnittelevat korkeakouluhin kaikille pakollisia ulkomaan opintoja?
No joo, se politiikasta, siirrytään J:n muihin juttuihin.
Holmén osaa yhdistää tieteen ja urheilun hienommin kuin olen kenenkään muun nähnyt tekevän. Punnittua puhetta on tällä kertaa vuoristoharjoittelusta (2).
Hyvä, että uusia hiihtolajeja ideoidaan, mutta kaikki ideat eivät ole hyviä. En katsonut viimeisimpiä kisoja (niitä on liian usein), mutta voin kuvitella, että yhteislähdöt olivat aika tylsiä, peesaaja hyötyy lajissa niin paljon (3). (Joskus oli hienoa seurata viidenkympin kisojen väliaikoja paperin ja värikynien kanssa.)
Pitkän linjan urheilutietäjä haukkuu asiatonta doping-kirjoittelua (4). Varmaan aiheesta, mutta kai teilattava opus pitäisi lukea vaikka hiukset päästä loppuisivat (5).
Hannuksen mielimatka on 800 m (4). Minunkin penkkiurheilulajeistani kasi taitaa olla – heti maratonin jälkeen – kakkossuosikki. Kahteen urheilukentän kierrokseen mahtuu sopivasti taktiikkaa ja raakaa revitystä ja olisiko turha toivoa, että laji olisi sopivasti kestävyys- ja nopeuslajien puolivälissä niin, ettei epoilulla tai hormonien voimalla pärjäisi (ja molempien aineiden kanssa puljaaminen olisi harvinaista)?
(1) Paunonen, A. (toim.) 2009: Risuja! Juoksija 2: s. 10.
(2) Holmén, J. 2009: Vuoristo vaatii kuntoa ja järkeä. Juoksija 2: s. 44-47.
(3) Anttila, S. 2009: Suomen hiihto uuteen aikaan. Juoksija 2: s. 41.
(4) Hannus, M. 2009: Norsu porsliinikaupassa. Juoksija 2: s. 66.
(5) Hutchings, E. (toim.) 1992: Judging books by their covers, teoksessa ”Surely you’re joking mr. Feynman!”: adventures of a curious character as told to Ralph Leighton. Vintage. S. 288-302.
Suksihiihtelyä 
24.03.2009 12:24 |
Kun nyt kerran tuli mollattua ministeriötä niin pitää kehuakin, kun aihetta näyttää olevan. Siellä suunnitellaan, että työtön voisi opiskella.
Systeemihän on ennen ollut sellainen, että kerran kuussa pitää kirjoittaa paperille 28 kertaa ”työtön”, mistä tahansa muusta aktiivisuudesta rangaistaan. Jos erehtyy tekemään lyhytaikaista työtä, siitä seuraa vähintään paperisota ja viivästymisiä. Tulot eivät työtä tekemällä välttämättä putoa, ainakaan pitkäksi aikaa, mutta varansa saa pitää.
Nuorempi tutkija, joka on työskennellyt apurahalla ei saa missään tapauksessa hakea lisää apurahaa. Huh, sehän voisi vaikka jatkaa työtään, jos saisi sellaisen. Tutkinnon jälkeen vuosikausia työtä tehnyt tutkija voi saada tuomion ”päätoiminen opiskelija”, jos ei osaa vedota oikeisiin asioihin.
10.06.2009 11:49 |
Jepulis:
”Ehdotus uudenksi yliopistolaiksi oli perustuslakivaliokunnan käsittelyssä… lausunto vihdoin tulikin ja minkälainen lausunto, fantastinen!… kaikki ei ollutkaan etukäteen kiveen hakattua… vastaa hyvin Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton… kannanottoa” (Rönnholm, R. 2009: Politiikka vie ja henkilöjärjestöt vikisevät? Acatiimi 5: 3.)