”Nuorten suosimat ohutpohjaiset kengät saavat fysioterapeutin harmistumaan. Jos kenkä on niin ohut, että sen saa kierrettyä melkein rullalle, niin jalka lipsuu linttaan. Jalka putoaa väärään asentoon, polvi ja lonkka kiertyvät, ja tulevaisuudessa nivelkuluma on todennäköistä…” (Saastamoinen 2010)
Voi niitä nuoria kun eivät kuuntele Asiantuntijaa. Entä lapsiparat, jotka kirmaavat kesällä kokonaan ilman kengänpohjia (paljain jaloin), saati jossain Afrikassa ympäri vuoden. Miten niiden jalkojen täytyykään olla lintassa ja polvien ja lonkkien toivottomilla venkuroilla…
Minulla lääkäri diagnosoi lapsena löysän nilkan. Ihmisillä on taipumus nähdä mitä odottivat näkevänsä ja ajan lääketieteellinen teoria ilmeisesti oli, ettei sellaista lasta oikein olekaan, jonka nilkoissa ei olisi jotain vikaa. Lääkäri määräsi kalliit ikävät puiset klompsukengät. En pitänyt niitä kuin kai kaksi kertaa eivätkä järkevät vanhemmat pakottaneet. Hyvin ovat nilkat toimineet ja kestäneet juoksukilpailujakin…
Tarinan jatko kuvaa, kuinka vahva taipumus nähdä, mitä odottaa näkevänsä on. Minulle ilmeisesti selitettiin lapsena nilkan ”ongelma” hiukan huonosti lattajaloiksi. Luulin sitten neljännesvuosisadan, että lattajalat minulla on; oikeasti oli hiukan korkea jalkaholvi. Olisihan se omin silmin pitänyt nähdä, että jalat eivät ole yhtään latuskat, mutta kun vaikka laiturilla jalanjälki ei näyttänyt latuskaiselta, sitä jotenkin ajatteli että jalka ei kai sitten ollut tarpeeksi märkä.
Samalla kun selvisi, että ei ole lattajalkaa, urheilukaupan testeissä mitattiin nilkassa ”ylipronaatiota”*… Melkein kaikkien nilkoissahan on jotain vikaa, liikaa pronaatiota tai liian vähän… Juoksukenkiin tarvitaan erilaisia tukia ja virityksiä joka suuntaan… Iskunvaimennuksessakaan ihmisen jaloista ei ole juostessa mihinkään… Kenkiin tarvitaan myös superpaksut pehmopohjat…
* Voi olla niinkin, että ylipronaatio oli todellinen ongelma, joka johtui juuri niistä pehmustetuista kengistä – nilkkä vääntyi, kun jalka yritti epätoivoisesti tuntea missä se maankamara oikein on!
Lähde:
Saastamoinen, T. 2010, haastattelu: Jäske, U.: Jalkakipu voi hellittää pienellä vaivalla: ohutpohjaiset kengät saavat fysioterapeutin harmistumaan. Hämeen sanomat 13.1. s. 12.
Suksihiihtelyä 
25.01.2010 20:39 |
Jos kävelee vain ja ainoastaan asfaltilla, niin silloin mä saatan ehkä ymmärtää sen, että jotkut kengät on hyvä olla. Mutta muuten kyllä ei paljon parempaa tekemistä jaloille voi olla, kuin olla paljain jaloin. Käsittääkseni noista yliteknisistä tukinivelvääntöpehmusterohjakkeista on muutkin valmistajat kuin Karhu vähitellen loitontumassa. Nilkallekin parasta liikuntaa on sen käyttö. Sitten vasta, kun nivelsiteet on kuminauhaa, sen kanssa joutuu alkaan käyttään jotain apuja.
Muutaman kuukauden kokemuksella nuo M-sarjalaiset on muuten aika hyviä kenkiä!
http://dagarkvak.wordpress.com/2009/10/20/mera-skor/
http://dagarkvak.wordpress.com/2007/05/28/halsenas-behandlingsmetod/
Mitenhän muuten ne pyöreäpohjaiset tasapainokengät?
26.01.2010 11:38 |
Joo, asfaltilla muistan perusteelleni itselleni, miksi kenkiin tarvitaan iskunvaimennusta. Jälkiviisas on tietysti helppo olla: ”näinhän minä oikeastaan olen ajatellut koko ajan.” Muistan kyllä, että tällaiset lauseet tuntuivat peruskurssi ykköseen ja teoreettisen fysiikan approon jääneillä opinnoillakin* typeriltä: ”On oikeastaan ihmeellistä, että yleensä voit juosta. […] kympin lenkillä […] jalkojen kokonaisrasitukseksi tulee yli 300 tonnia” (Fixx 1997). Tuollaisessa yhteenlaskussa ei tietenkään ole mitään järkeä; ihan sama kuin laskisi nostaneensa penkiltä sata kiloa, kun nostaa kymmenen kilon tangon kymmenen kertaa.
Luulen, että pyöreäpohjaiset ovat pelleilyä. Afrikassa niitä näki paljon, käytetyt autonrenkaat kun hyödyntää kengiksi niin kenkiin tulee kuperat pohjat. Joku on sitten keksinyt, että sellaisia voi markkinoida terveellisinä… vrt. se sun pyöreäpohjainen tasapainolauta, joka lienee nyt pölyisenä meidän kellarissa…
Kilpakengät ovat toimineet pakkasella yllättävän hyvin. Raramurisandaalit olisivat Suomen talvessa ehkä turhan vilpoisat…
Fixx, J. F. 1997: Suuri juoksukirja. Otava. S. 174.
*FYMM oli vähän liikaa…
30.11.2010 23:45 |
”Askelta ohjaavien kenkien aika alkaa olla ohi.” Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että ”näinhän me on oikeastaan aina ajateltu”.
28.01.2010 11:10 |
Kovallakin alustalla paljas jalka on paras (Lieberman ym. 2010). Siinä meni sekin puolustus klompsukengiltä; jalkaholvi pelittää asfaltillakin.
Lieberman, D. E., Venkadesan, M., Werbel, W. A., Daoud, A. I., D’Andrea, S., Davis, I. S., Mang’Eni, R. O. ja Pitsiladis, Y. 2010: Foot strike patterns and collision forces in habitually barefoot versus shod runners. Nature 463: 531-535.
29.04.2011 9:53 |
”Kengistä tehdään sukkamaisia tossuja, joissa ainoa suoja on hieman vahvempi pohja. Markkinamiesten [mutta ei -naisten?] mukaan tossuilla voi lähteä vaikka maratonille. En suosittele!” – näin huutelee pääkirjoituksessaan äärikonservatiivinen* Juoksija-lehti (Paunonen 2010).
Kiinnostaisi ovatko lehden toimittajat kokeilleet lenkkeilyä minimaalikengillä.** Minusta ainakin se touhu on vaan niin pirun hauskaa, että ei oikeastaan olisi väliä, vaikka se olisi luonnontonta, evolutiivisesti järjetöntä tai riskialtista – se olisi riskin arvoista. (Jos juokseminen on pirun hauskaa, niin sittenhän sitä juoksee ja se on hyvä – eikös?)
Vaikka kun sitä evoluutiota miettii, niin niinhän se tietysti on, että kun ihminen on kaksi miljoonaa vuotta juossut savanneilla ultramaratoneja paksuissa lenkkareissa niin eihän sitä voi yhtäkkiä sopeutua olemattoman ohuisiin tossuihin. Markkinamiesten höpötystä sellaiset onnettomat läpsykät; eihän siitä mitään voi tulla, jos juostessaan tuntee mitä jalkaterän alla on…!?
* Ei vaiskaan, kyllä iso J antaa tilaa monipuolisille jutuille (ja mainoksille). Ei vaan voi olla ajattelematta, että jospa minimaalikengät olisi keksitty silloin kun nuori T. Pekola oli palavasieluisimmillaan lehden ruorissa. Vaan ei, siihen aikaan tiettävästi juostiin ohuilla kumipohjatossuilla, mutta kirottu Bowerman puuhaili jo kellarissa vohveliraudan ja kumin kanssa ja loppu on ollut pehmokenkien ja markkinoinnin juhlaa, eikä juoksija ole enää tervettä päivää nähnyt ;-)
** Lehden kenkätestin (Saavalainen 2011) 33 uutuuslenkkarin joukkoon ei kevytkenkiä ainakaan kelpuutettu (yksi kilpakenkä joukossa oli ja netissä lisää, esimerkiksi Vibrameita ei testattu).
Viitteet:
Paunonen, A. 2011: Äärilaidalta toiselle. Juoksija 3, s. 9.
Saavalainen, P. 2011: Kevään suuri kenkätesti. Juoksija 3, s. 54-72 ja75.
26.06.2011 10:23 |
Nyt on Juoksijassa pieni ”paljasjalkatossujen” testi. Testattuja kenkämalleja on neljä ja testaajia on ilmeisesti yksi (Saavalainen 2011). Arvostellut juoksukengät ovat Saucony Hattori, Merrell Trail glove ja Fivefingers Komodo sport. Neljänsiä testattuja kenkiä ei ole tarkoitettu juoksemiseen.
Ilmeisesti tossuilla ei ole ehditty tehdä kunnolla lenkkiä. Testattu on ensivaikutelmia: onko kenkiä vaikea laittaa jalkaan ja tuntuvatko kivet jalkapohjassa, kun niiden päälle astuu (pitäisi tuntua).
Oikoluvusta on lipsahtanut läpi outoja hintatietoja tossuille; eivät ne noin halpoja ole. Kengänvalmistajilla ei pitäisi olla hätää, kyllä laatutossuista voi pyytää kovaa hintaa ja sitä myös maksetaan, vaikka kengissä ei olisikaan ilmatyynyjä, geelejä tai muovinpalasia.
Lehdessä on pari muutakin juttua paljasjalkajuoksusta (Peltonen 2011, Niklander 2011) ja liitteenä kaupan mainos, jossa Fivefingersejä myydään näyttävästi. Hyvä näin että naistenlehtien ja pilipali-kuntoilulehtien lisäksi aihe saa tilaa myös Juoksijassa. Evoluutiopuoli tulee käsiteltyä (Peltonen 2011), samoin paljasjalkailun luonnollisuus (Niklander 2011) – mitä jään vielä kaipaamaan on sen hehkuttaminen kuinka hauskaa lähes olemattomilla kengillä juokseminen on. Minusta ainakin on.
Matt Walker (personal training £90/tunti…) opettaa paljasjalkajuoksun tekniikkaa sisällä metronomin kanssa (Niklander 2011). Höh, minulla on parempi idea: mene ulos lenkille ja juokse niin kuin jaloissasi olisi jalkapallo ja valmistautuisit joka askeleella hassuttamaan* vastustajaa. Jos joku on oikein hyvä jalkapalloilija (minä olen surkea) niin miksi sitä palloa ei voisi ottaa joskus oikeastikin lenkille mukaan, niin raramuritkin tekevät lapsina.
Tekniikkaa ei tietenkään jaksa eikä huvita miettiä koko lenkkiä – mutta tekniikkaa on hyvä muistaa tarkkailla silloin kun lenkki alkaa maistua puulta – kas kummaa, syy monotoniseen tunteeseen voi olla, että lenkkareilla opittu monotoninen tyyli on lähtenyt vanhasta muistista liikaa käyntiin – hassuttelu auttaa! :)
Viitteet:
Niklander, S. 2011: Rennosti paljain jaloin. Juoksija 5: 66-67
Peltonen, J. 2011: Miksi juosta paljain jaloin. Juoksija 5: 62-65
Saavalainen, P. 2011: Paljasjalkatossut testissä. Juoksija 5: 65
*harhauttamaan
19.05.2012 6:23 |
Nonni, Juoksija-lehdessäkin on nyt töissä ainakin kaksi tyyppiä, jotka ovat innostuneet hurjastelemaan minimaalikengillä: Petri Saavalainen ja Harri Hänninen (Saavalainen ja Hänninen 2012).
Uudessa lehdessä testatut kengät ovat Vivobarefoot Neo, Inov-8 Bare-X 180, Merrell Road Glove ja Fivefingers Spyridon LS. Kaikkia kehutaan :-) Inoveja en ole itse testannut, vaikuttavat hyviltä… Merrellit koen itselleni vielä tässä vaiheessa turhan järeiksi.
Samassa numerossa on myös oikein hyvä juttu minimalistisen juoksun perusasioista (Pekka Anttilan haastattelu: Rekiranta 2012). Jutussa oikeastaan ainoa asia, mistä olen eri linjoilla on, että ”Pururata voisi olla hyvä alusta aloittaa”. Ainakin sellainen pururata, jossa on paksusti pehmeää purua on huono, koska siinä voi jatkaa kevytkengillä tai paljain jaloinkin normilenkkareilla opittua kantapää edellä -tekniikkaa. Suosittelisin aloittelevalle paljasjalkailijalle kovaa alustaa (lasken itsenikin aloittelevaksi).
Kolmas juttu edellisten perään kannustaa perustellen vielä rasitusvammoista kärsiviä kanta-askeltavia juoksijoita kokeilemaan päkiäaskellusta (Heikura 2012). Sitä jutussa ei kerrota, että voimakkaasti kantakorotettujen juoksukenkien kanssa päkiäaskellus voi olla käytännössä mahdotonta, mutta eiköhän se yhdessä edellisten juttujen kanssa tule selväksi.
Viitteet
Heikura, I. 2012: Askel parempaan? Juoksuaskeleella voi olla suuri vaikutus juoksijan vammaherkkyyteen. Juoksija 4: 60-61 ja 63-64.
Saavalainen, P. ja Hänninen, H. 2012: Tossutesti 2012: Paljasjalkatossut. Juoksija 4: 58-59.
Rekiranta, P. 2012: Sopivin annoksi paljain jaloin. Juoksija 4: 52-54 ja 56-57.
10.04.2013 13:24 |
En jaksa lukea näitä Juoksija-lehden ohjeita juoksukengän valintaan. ”[Paljasjalkakengät] soveltuvat jatkuvaan harjoitteluun vain hyvin harvoin, mutta niiden avulla voidaan tehdä lihaksia aktivoivaa jalkajumppaa.” Voi, voi.
Onneksi joku jaksaa lukea ja kritisoida: Riku Lehtinen kommentoi Juoksijan uutiskirjettä hienosti.
24.03.2010 8:42 |
Itseä alkoi kiinnostaa tämän aiheen psykologinen puoli. On näköjään tavallista, että lapsena kuultu diagnoosi itsestä saattaa hallita ajatuksia pitkälle aikuisikään. Itse luulin olevani ”notkea kuin rautakanki” – kuten isäni joskus puolihuolimattomasti totesi – kunnes synnytyslääkäri ihmetteli notkeuttani kun olin 25. Sitten aloin itsekin katsella että nämä raajat ja lonkathan liikkuu ihan hyvin ü
Vai onko syynä epätoivoinen jumppaus jota harrastin sitten koko nuoruuteni – ei siksi että notkistuisin, vaan etten jäykistyisi enempää.. Kuinka paljon oma käytös muuttuu siksi että joku on sanonut jotain, ja mitä ei muuten tapahtuisi..
No, jossittelua. Olen varpaisillaan kulkemisesta samoin sitä mieltä, että se vahvistaa jalan kaarta ja nilkkoja parhaiten. On kai loogistakin että liika tukeminen vain heikentää.
Tosin esikoisella oli tukikengät pienenä ”kampurajalkaisuuden” takia. Miten inhottavia termejä ihmiset voivat keksiä! Hänen jalkansa eivät ole vieläkään ihan kunnossa, mutta olemme viime vuosina turvautuneet lähinnä hyviin pohjallisiin ja siihen varvasjumppaan..
Eikös joku suomalainen firma kehitellyt jotkut ohuen ohuet kengät joilla liikkuminen on kuin paljain jaloin kävelisi? Eli ei lähes kengät lainkaan. Sellaisia olen jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan..
21.01.2012 23:03 |
Podoblogi: ”Pienille lapsille ei ole tarkoituksenmukaista määrätä tukipohjallisia. Sisäkaaren kasvun tukeminen haittaa sekä jalkaterän etu- että takaosan kehitystä. Tuki- ja liikuntaelimistön kudosten kehittyminen on sidoksissa niiden rasittamiseen. Kehon toiminnallinen mukautuminen edellyttää toimintojen aktiivista harjoitusta. Lapsen liikkuvuus ja liikkumisen ilo ovat hänen kehittymisensä oleellisia edellytyksiä. Pikkulapsen ”sidekudosheikkous” on hänen vahvuutensa.”
24.03.2010 20:31 |
Feelmaxit? http://www.feelmax.com/index.php
Mä olen parit tuollaiset käyttänyt (eivät kestä jatkuvaa asfaltilla kävelyä) ja olen kyllä ollut tyytyväinen. ”Paljain jaloin” käveleminen kengät jalassa tuntuu kyllä aika hienolta. Nyt niitä vanhempia malleja saa jo jollain 30 eurolla, joten vuodessa puhki menevä pohja ei niin pahalta tunnu.
02.04.2010 12:31 |
Juu, nämä ne oli. Kovin kalliilta ovat tuntuneet, mutta ehkäpä hinta tosiaan on tulossa alas..
02.04.2010 15:19 |
Tässä myös kilpailukykyinen vaihtoehto:
http://roseversand.com/output/controller.aspx?cid=156&detail=10&detail2=5819
10.04.2010 13:43 |
Feelmaxit ovat ihan kivat, mutta myös smellmaxit… Olen käyttänyt niitä työkenkinäkin. Talvisaappaissa jos päivän paarustaa ei mitään ongelmaa, mutta näissä kyllä. Sama vika ainakin yhdenlaisissa Merrell-sandaaleissa. Materiaalina jotain missä pöpöt viihtyvät?
11.04.2010 14:05 |
Joo, olen huomannut saman. Varsinkin kastumisen jälkeen noihin molempiin on joillain yksilöillä jäänyt epämiellyttävä haju, mikä ei ole sitten millään tahtonut lähteä pois. Johtuukohan se, että materiaali on mukavaa just siitä, että se on sen verran huokoista ja pehmeää?
18.10.2010 12:29 |
Kekkasin ratkaisun, kun huomasin, että Vibramit sanoivat olevansa ”machine washable” -olivat ne, ja Feelmaxit myös kun kokeilin.
15.09.2011 18:21 |
Pätevän oloinen koe suihkutettavista hajunpoistajista:
http://barefootrunninguniversity.com/2011/04/13/killing-the-infamous-vibram-stink-a-better-solution/
17.12.2011 0:27 |
Vielä parempia ja perusteellisempia ohjeita Fivefingersien hoitoon: http://fivefingers-tips.blogspot.com/2011/09/stinky-fivefingers-other-minimalist.html
20.04.2010 14:31 |
Karhuista: niitä ei ainakaan muutama kuukausi sitten täällä maalla missään myyty. En ole enää varma haluaisinko niitä Uusissa malleissa näyttää olevan ”kantaosa reilusti korkeammalla kuin päkiäosa” niin, että ”paino siirtyy nopeasti eteenpäin” (1), onko se sitten hyvä, jos ei haluaisi ollenkaan täräyttää kantapäätä maahan, vaan oppia juoksemaan niin kuin oikeanpuoleinen kaveri tällä videolla (5 min 19 s -): http://www.youtube.com/watch?v=7jrnj-7YKZE
(1) Saavalainen, P. Kevään 2010 juoksukengät. Juoksija 3, s. 56.
20.04.2010 20:02 |
Karhu lopetti noitten vanhojen mallien valmistuksen ja sillä ne varastot myytiin tosi halvalla pois. Voi olla, että niissä on ollut kestävyyden kanssa ongelmia, kun mulla se käyttöpari vähän jo irvistelee yhden talven ja hyvin vähäisen juoksemisen jälkeen. Mutta hyvältä ne muuten vielä(kin) jalassa tuntuu.
04.07.2010 10:30 |
Jukolan viestistä olisi saanut Karhuja halvalla, mutta kevyinkin malli näytti ihan hiihtomonolta. Vibramien kanssa juokseminen on ainakin näin aluksi ollut niin kivaa, että luulen, että en enää palaa iskunvaimennettuihin tossuihin.
10.07.2010 9:40 |
Ei kerrota asiantunteville fysioterapeuteille ultrajuoksijoista, eihän? Voi mikä harmistuksen määrä seuraisi vaikkapa kaverista, joka painelee autiomaassa ja vuorilla kuudetta sataa kilometriä yhtä soittoa ohuen ohuissa varvasläpysköissä. Porttiteoria on totta: ensin kokeillaan ihan viattomasti ohutpohjaisia jalkineita ja ennen kuin huomataankaan painellaan jo paljain jaloin lumihangessa jossain vuorenhuipulla. Voi niitä linttajalkoja ja nivelkulumia, mitkä ohutpohjaisia kenkiä käyttäville ovat tulossa…
18.11.2010 12:23 |
Spede-palkinto Feelmaxien kehittäjälle, varmaan hieno meriitti…
Täällä yhtä mallia on testattu aika luotettavan oloisesti:
http://www.barefootrunner.com/2009/03/review-feelmax-panka/
Hyvin ovat minulla Feelmaxit kestäneet aika päivittäistä käyttöä töissä ja ulkonakin (riittävän uudet, niissä on kai tuo Keprotec-pohja). Juoksuun en ole niitä juuri käyttänyt, kun Vibramit tuntuvat siinä paremmilta. Kuuvaa olisi kiva kokeilla nyt talvella.
08.11.2012 12:05 |
Näitä asiantuntijoiden juttuja riittää, kommentoinpa taas yhtä, fysioterapeutin ja jalkojenhoitajan yhdessä tekemää (Nykänen ja Huumonen 2012). Kirjoituksessa on paljon hyvää, puutun lähinnä kohtiin, joissa logiikka mielestäni ontuu.
”Haudomme jalkojamme ympäri vuoden erilaisissa kengissä…”
-Kyllä.
”…suurimman osan päivästä kuormitamme ja rasitamme jalkojamme.”
-Niin? Eikös se ole tarkoitus? Luulen, että isompi ongelma on, että istua nökötämme koko päivän töissä, autoissa ja sohvilla käyttämättä mihinkään.
”Kengän tarkoitus on suojata ja tukea jalkaa. Kovilla alustoilla liikkuessamme kengät vaimentavat jalkoihin kohdistuvia tärähdyksiä.”
Kovilla alustoilla liikkuminen ihan ohuilla kengillä tai paljain jaloin on pieni nautinto! Jos jalka jonkun mielestä ”tärähtelee” vaikka kesäisellä rantakalliolla tai jalkakäytävällä kävellessä (tai juostessa, jos juoksemiseen on tottunut), niin sitten jalat ovat kyllä vuosien ”tukemisen ja suojaamisen” pahasti pehmittämät. Oikeasti, kenelle tärähtely aiheuttaa aiheuttaa ongelmia ohutpohjaisilla kengillä tai ilman kenkiä tallusteltaessa? Kenialaisille lapsilleko?
”Kenkien ulkopohjan on oltava noin 1 cm paksuinen…”
1 cm pohja ei ole huono, jalka tietää silloin jo vähän missä mennään. Jos haluaa jalkaterän toimivan vielä luonnollisemmin, niin sellaiset 75 % voisi tuosta vielä ohentaa… Jos taas haluaa, että jokainen kävelymatka on pieni elämys, kannattaa ohentaa 85 %…
”Tukevan joustava pohja mahdollistaa normaalin kävelyn…”
-Joustava kyllä, mutta unohtakaa se tukeva.
”Sopivissa kengissä jalan nivelet liikkuvat normaalisti ja lihakset voivat työskennellä tehokkaasti.”
-Juuri niin
”Hyvä kenkä taipuu vain tyvinivelen kohdalta.”
-Perusteluja kaipaisi tälle.
”Kengän pitää tukea myös sivusuunnassa.”
-Niin, jos haluaa, että nilkka ei kykene enää tukemaan itse itseään…
Viite: Nykänen, P. ja Huumonen, T. 2012: Kenkien valinta on tärkeää kaikille. Aamulehti, Moro-liite, Tampereen diabetesyhdistyksen ilmoitusliite s. 3.
(Tuosta julkaisukanavasta tuli mieleen, että sillä, ettei jalkoja kuormiteta ja rasiteta saattaa olla jotain tekemistä myös kakkostyypin diabeteksen yleistymisen kanssa.)
04.09.2014 6:55 |
[…] * Harmistuvan fysioterapeutin? :-) […]