Parasta ja parasta

Kykenin jo eilen kynnelle ja vähän hiihtämään eli luistelemaan. Järven jäällä oli kantohanki ja hankikanto. Ruotsista oli tullut ja tupruttanut pulverilunta kovan hangen päälle, mutta ei niin paljon, etteikö olisi ollut vähintään yhtä hyvä mennä ihan missä vaan järven selällä kuin valmiilla uralla rantaa kiertäen. Huomasin ajattelevani, että onpa typerää kiertää tuolla lailla uraa. Keskellä järveä oli parasta; suunta kohti aurinkoa ja valkoista autiutta; silmukkaa, tiukkaa mutkaa vuoroin vasempaan vuoroin oikeaan. Vapaus!

Sitten kohti kotia metsän puolella. Hyvässä kunnossa oli hiihtoura. Laiskaa wassu-mogren -yhdistelmää, vielä laiskempaa kuokkaa. Huomasin ajattelevani, että tämä on kyllä maailman parasta. Hiihdän vain; ura vie perille, ei tarvitse ajatella minne mennä; ei tarvitse ajatella yhtään mitään! Hiihto on zen!

Hetkinen, ristiriita: ”parasta on, kun ei ole sidottu uraan, vaan voi mennä missä haluaa – parasta on valmiilla uralla, kun ei tarvitse miettiä mitään”?!

Joo! Ristiriidat ovat zen!

Hiihtoa järven jäällä ja metsässä

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: