Musta FiveFingers Speed on paras

Huonompi homma kenkätestien kannalta, kun ostin kengät, jotka eivät olleetkaan minulle hyvät. Tällaista tämä on, useimpien muiden varvaskengistä yleensä tykkäävien mielestä SeeYat ovat ihan huiput.

Toiseen virheeseen ei nyt ollut varaa. Ostin FiveFingers Speedit. Niiden kanssa tuskin tulee yllätyksiä mistä raportoida blogissa. Juuri siksi ne ostin, ettei tulisi yllätyksiä.

Kävin kesällä vähän kisoissakin. Kilpailuissa olisi etu, jos kengissä olisi hiukan iskunvaimennusta. Otin komerostani vertailulenkille pari kenkämallia, jotka arvelin hyviksi kilpakengiksi. Että millähän lähtisi viivalle?

New Balance Minimus Zero Road (MR00) vs. B2R (Born2Run)

Vertailun tulos? New Balance tuntui ketterämmältä kuin B2R. B2R:t ovat enemmän jalan muotoiset ja ovat sentään tabit. Iskunvaimennusta molemmissa kengissä olisi varmaankin kilpailua ajatellen sopivasti. Valitsin kilpakengiksi – uudet FiveFingersini…

Back in black - Vibram FiveFingers Speed

Tietenkin. Ne ovat hauskimmat juosta. Kunto ei nyt ole ihan sellainen, että olisi väliä, jos kenkien iskunvaimennuksen avulla saisi muutaman sekunnin tai edes muutaman minuutin pois loppuajasta.

Speedit toimivat hyvin. Kenkiin en kiinnittänyt kisan aikana mitään huomiota, mikä on juuri tarkoituskin. Kisa meni hyvin, aikakin oli parempi kuin uskalsin odottaa – ja ”splitti oli vahvasti negatiivinen” mikä on hyvä merkki. Ainakin jää aina hyvä mieli, kun loppupuolisko kulkee nopeammin kuin alkupuolisko.

Kun kengistä ei ole sen kummempaa raportoitavaa, raportoin sitten juoksutekniikastani. Huomaan astuvani edelleen kantapää edellä. Taitaa toimia hyvin näinkin. Kantapään ensikosketus maahan on kuitenkin kevyt ja lyhyt, muu jalkapohja laskeutuu alas melkein saman tien (siltä ainakin tuntuu, olisi kiva nähdä hidastusvideo omasta juoksemisesta).

Aikanaan raskaammilla, kantakorotetuilla kengillä juostessani huomasin esimerkiksi talvella jalanjäljistäni lumessa tömäyttäväni kantapään jyrkästikin maahan.

Olennaisin muutos juoksutekniikassani on ehkä ollut askelen pitäminen lyhyenä. (Maastossa: jos mietit, että pitäisköhän tuossa kohtaa ottaa yksi vai kaksi askelta, ota kolme!)

Toinen tekniikkajuttu mitä olen harjoitellut on lantion pitäminen edessä. Silloin on luontevampi pitää askel lyhyenä.

Paljon muutakin muistettavaa uutta tyyliä harjoitellessa on ollut. Selkä suorana. Pää pystyssä. Hartiat rentoina.

”Keep your head up, back straight and run like the wind”, niin kuin yksi Comrades-maratonin voittaja siteerasi jotain toista juoksijaa.* Kuulostaa tylsältä ja kliseiseltä: ”juokse kuin tuuli”, mutta toimii lenkillä, kun sen ajattelee kirjaimellisesti!

Hartioiden rentoutuksessa minulle on ollut iso apu siitä, että kävin joskus vuosia sitten kuntonyrkkelykurssilla, jossa asiaan kiinnitettiin paljon huomiota. Hieno kurssi, ensimmäinen puoli vuotta harjoiteltiin pelkkää vasenta suoraa!

Lyönti lähtee lantiosta, jalat sopivasti harallaan, muista suojaus oikealla, leuka alas, hartiat rentoina… Muistamista on aluksi yllättävän paljon, kun yrittää lyödä hyvän vasemman suoran.

Juju niin uuden juoksutyylin opettelussa kuin kuntonyrkkeilyssä on se, että tarpeeksi harjoittelemalla tekniikkajuttujen tietoinen muistaminen tulee lopulta – ei vain tarpeettomaksi, vaan haitalliseksi!

Tekniikat pitää rautakoodata aivoihin niin syvälle, että kaikki pelaa automaattisesti yhteen ja tekniikka menee vain sekaisin, jos tietoisesti erehtyy miettimään, että miten sitä pitikään juosta tai lyödä säkkiä.

Tiedät olevasi juoksija kun

Tiedät olevasi juoksija kun…

Kuva: tämä taito minulla oli vielä tallella…

Iso plussa sille yhdelle Hämeenlinnan kaupunkimaratonin tämänvuotiselle toimitsijalle, joka juoksi aina hetken kilpailijan rinnalla ojentessaan tälle juomamukia:
+.

Näin hitaammassa vauhdissa oli mukavaa ylellisyyttä, että ei tarvinnut jarrutella saadakseen toimitsijan kädessä tai pöydällä paikoillaan tönöttävän mukin mukaan matkaan. Kovempia aikoja tavoitellessa sillä on enemmänkin merkitystä, ettei tarvitse juottoasemilla turhia hiljennellä. Säilyy rytmi!

* Kaivan vielä arkistoistani esiin kenestä oli kyse. Sitaatti on siltä ajalta, kun internetti oli keksitty, mutta graafisia nettiselaimia ei vielä. Juoksuaiheisessa nyyssi-ryhmässä oli silloin hieno kirjoitus muistaakseni otsikolla ”So, you wanna win Comrades?”.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: