Inspiroiduin kirjoittamaan juoksufoorumille. Ensin yhden rönsyilevän kirjoituksen…
- Luonnollisuudesta viis, paljain jaloin juokseminen on kivaa. (Jos ei ole, niin sitten kengät jalkaan, ei siinä sen kummempaa.)
- Juoksualustasta: tuntemukset paljain jaloin juoksusta puhtaalla, sileällä ja lämpimällä asfaltilla tiivisti nimimerkki ”Loki” jo aiemmin niin, ettei siihen ollut mitään lisättävää: ”aah”…
- Talvesta: valitettavasti Suomessa paljain jaloin juoksu on suuren osan vuotta paitsi ”ei-kivaa”, myös fysiologisesti mahdotonta itseään telomatta.
- Kilpajuoksu paljasjalkakengillä tai paljain jaloin: maratonennätykset fivefingerseillä ovat surkeita, mutta kolmen tonnin esteitä on menty aika haipakkaa ihan paljain jaloin.
… ja sitten monta rönsyä lisää, muun muassa:
- Mitä eroa on uskonnoilla ja paljasjalkailulla? (Lyhyesti: ”science, it works, bitches!”)
- Miksi aloinkin kummasti pitää sanasta ”paljasjalkailija”? (Lyhyesti: ei tarvise puhua ”beöfutaajasta”.)
Jotkut ihmiset kirjoittivat samaan ketjuun hyvin erikoisia kommentteja:
Nimimerkki ”Baldini” kyseli: ”pitääkö paljasjaloin [sic] tai paljasjalkakenkien käyttäjien pitää oranssia sulkaa/viiriä päässään juostessaan?”
Nimimerkki ”Mosse” vastasi: ”Ehdottomasti pitäisi. Tai ainakin niiden jotka tykkää paasata paljasjalkailun auvoisuudesta, että osaisi pysyä kaukana”
Luulisi että selkeämpää ”oranssia sulkaa” ei ole, kuin kyseisen foorumiketjun otsikko, joka oli ”Varvaskengät hiiteen, ja avoinjaloin [sic] liikkumaan”…
Huh, huh. Piti ottaa aikalisä ja miettiä, että piruillako jotain takaisin (”Nike’ien ja Asicsien käyttäjien pitäisi pitää t-paitaa, jossa lukee: ’PULLAKENGISSÄ PULLAJALAT’ ”? ), vai olisiko paras taktiikka vaieta typeryydet kuoliaaksi.
Piruilin, mutta en puuttunut niinkään tuohon ”oranssi sulka” -vitsailuun, vaan siihen yleiseen suvaitsemattomuuteen kaikkea itselle vierasta kohtaan, mikä Baldinin ja Mossen kirjoituksista paistoi.
-Nimimerkki ”nosoles” aka ”nopoles” aka Mikko Kolkkala
Suksihiihtelyä 
22.09.2013 9:10 |
Suuresti arvostamani kirjoittaja Janne Holmén kirjoittaa uudessa Juoksija-lehdessä (7: s. 44-45): ”Harjoitteluun liittyviä elämäntyylejä ja ideologioita on nykyisin tarjolla laidasta laitaan niin paljon, että vasta-alkajan on lähes mahdotonta löytää tässä viidakossa oikeaa polkua. Harvalukuisia maratonlahjakkuuksia vaanivat paljasjalkajuoksun tai raakalihadieetin kaltaiset harhapolut.”
Ymmärrän pointin, mutta siirrytäänpä ajatuksissa Etiopiaan tai Keniaan ja ajatellaan sinne suomalainen asiantuntija harjoitusleirille luennoimaan: ”teidän maratonlahjakkuuksianne vaanii paljasjalkajuoksun harhapolku”…?
En usko, että suomalaisellekaan eliittimaratoonarille (jos sellainen siis olisi tällä hetkellä olemassa) olisi haittaa tehdä olosuhteiden salliessa melko isokin osa harjoituksistaan ihan paljain jaloin.
En ehdota, että eliittimaratoonariksi pyrkivän pitäisi lähteä kilpailuihin tai kilpailunomaisiin harjoituksiin paljain jaloin. Kilpakengillä pääsee lujempaa ja kengän iskunvaimennuksesta on hyötyä kun jalan omat mekanismit eliittijuoksijallakin menon kovetessa ja pidetessä väsyvät.
Mutta mitä jos varattaisiin edes yksi golfkenttä edes yhdeksi viikoksi nuorten kestävyysjuoksijoiden leiripaikaksi; saisivat hurjastella, hullutella ja pitää hauskaa paljain jaloin suomalaisella savannilla?
Tuomo Lehtinen kirjoittaa samassa lehdessä (s. 7): ”Ilman henkeä, sosiaalista läsnäoloa ja kasvattavaa konfliktia ei saavuteta mitään. […] vain sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kautta voidaan vetää lahjakkuuksia lajiin.”
PS. Holmén on kirjoittanut aikaisemmassa kolumnissaan suhtautuvansa myönteisesti ja olevansa periaatteessa samoilla linjoilla paljasjalkaideologian kanssa.
PPS. Raakalihadieetistä: kuulostaa aivan erinomaiselta – jos satut olemaan kissa… :-)
Juoksufoorumi 20.9.2013
nosoles = nopoles = Mikko Kolkkala
11.02.2016 12:14 |
http://www.juoksufoorumi.fi/topic/23943-varvaskeng%C3%A4t-hiiteen-ja-avoinjaloin-liikkumaan/?page=2