200 km ja puhki:
Eivät kestä varvaskengät minulla, eivät.
Edit: muutin otsikossa 50 senttiä puoleksi euroksi niin että otsikko viittaisi yksikäsitteisesti rahaan.
Puoli euroa per kilometri
Suksihiihtelyä
Katso äiti, ei sauvoja talvella – eikä kenkiä kesällä!
Suksihiihtelyä 
01.10.2013 16:51 |
Taisin noita ekoja sprinttejä käyttää n. 1000 kilsaa (sitten ostin paremmat coconut sprintit) ja pohjassa ei näy kulutuksen merkkiä muuten kuin että isovarpaan juuressa oleva kokomerkintä on kadonnut osittain. :) Okei, juoksen 95% metsäpoluilla..
Ehkä ratkaisuna voisi olla juosta vielä vähän pidemmälle noilla (tai paljain jaloin), jotta selviäisi että missä askelluksen vaiheessa se rasitus kengälle tulee, ja kiinnittää huomiota asian korjaamiseen tai vaan antaa varpaat ottaa vähän osumaa että oppisivat ite? Normaalisti kengän kuluminen jostain ei välttämättä ole syy hakea korjausta asiaan, mutta kai se rasittaa jos ei pysty parhaita kenkiä käyttään. Varpaiden kulumisessa vaikuttaisi varvastyönnöltä, sitä en osaa sanoa onko se virallisesti haitallinen, mutta paljasjalkailijat ilman kenkiä pyrkivät hävittään tään taipumuksen ettei tulisi rakkoa.
Huomasin itekin alkukesästä kun harvoja paljasjalkailuja tein että oikealle jalalle oli jostain ilmaantunut vahva varvastyöntö, joka kulutti isovarvasta. Tuossa artikkelissa ehkä hieman sivutaan aihetta…
http://www.drnicksrunningblog.com/what-i-have-learned-about-treating-sesamoiditis/
01.10.2013 17:54 |
Jotain pitäisi keksiä kyllä, viisi euroa kenkäkuluja kympin lenkistä on vähän liikaa…
Tuommoinen tuhat kilometriä yksillä kengillä olisi jo aika kohtuullista. Juoksen enimmäkseen hiekka- ja sorateillä ja asfaltilla.
Saman kohtalon ovat nyt kokeneet kolmet aidot ja yhdet väärennetyt Speedit, kahdet Bikila LS:t ja yhdet KSO:t (SeeYa LS:t ovat vielä ehjät, kun niillä olen juossut niin vähän).
Järjestys on aina sama, vasen kenkä hajoaa ensin ja ensin etuvarpaan ja sitten ukkovarpaan osa. Olen paikkaillut reikiä, kunnes niitä on liian monta ja ne ovat liian isoja.
Tuntui että tämänkertainen meni kyllä puhki ennätysnopeasti. Yleensä arvioisin, että jotain 300-400 kilsaa on sentään päässyt kengät ehjinä ja sitten parisataa päälle paikkailluilla kengillä.
Jännä homma sinänsä, että tavallisilla lenkkareilla aikanaan varvaosat pohjista eivät minulla olleet kuluneet oikein nimeksikään, kun kantapään ulkosyrjät olivat jo syvälle pehmusteisiin asti puhki.
Ehkä jostain on tosiaan kehittynyt varvastyöntöä. Tänä kesänä olen juossut paljain jaloinkin enemmän kuin koskaan (tosin aika vähän nytkin). Paljain jaloin juostessa ei ole tullut rakkoja. En ehkä osaa juosta FiveFingerseillä samalla tavalla kuin paljain jaloin. Pitää varmaan pyytää jotain joskus videoimaan omaa juoksua, jos hahmottaisi missä vika.
02.10.2013 18:42 |
No sellanen helppo testi tietysti on että juokset pehmeällä hiekalla ja katsot että minkälaista jalanjälkeä jää. Chirunningissa pyritään siihen että hiekalle jää siisti jalanjälki jossa ei ole mitään jälkeä ponnistuksesta, monestihan siihen jää kuoppa varpaiden ja päkiän alle. Siihen en ota kantaa että kannattaako sellaseen askellukseen pyrkiä. ;) Mutta ainakin jos sulla jää sellanen siisti jalankuva, niin vika ei ole ponnistuksessa.
03.10.2013 12:52 |
Kiitos vinkistä! Pitääpä testata. Muistikuva on, että varpaiden ja päkiän alle jää hiekalla juostessani kuoppa.
Tänään näin sattumalta lenkillä jonkun kaverin, joka juoksi Vivobarefoot Neo Traileilla (ja työnsi lastenrattaita). Juteltiin siinä kun meni ihan samaa vauhtia ja jossain vaiheessa mainitsi, että astun selvästi kantapäällä alas (minulla oli testissä Zemgear Terra Tech ja vertailun vuoksi toinen tabikenkä Muddus Utter). Kantapää ei ole ikinä kipeytynyt paljain jaloin tai minimalistiläpyköillä juostessa, joten luulen että paino tulee kyllä aika nätisti koko jalkapohjalle.
Chirunning oli minulle uusi termi. Juoksutekniikka näyttää siinä äkkiä katsottuan asialliselta, vaikka tuollaiset ”chi virtaa vapaasti kehon läpi” -jutut saavat minulla aina huuhaahälytyskellot soimaan…
04.10.2013 1:59 |
Zemin kokonumeroista kun pari bloggausta sitten kirjoittelit ja sivusit fivefinger-kokojasi, niin tuli sellanen tunne että taidat käyttää liian pieniä fivefingereitä ja ne sen takia hajoaa varpaista. Mulla nimittäin kengän koko on muissa kengissä 45 ja niin on myös fivefingereissä. Jalkaterää jos lähdetään mittaamaan kantapäästä varpaisiin niin mitaksi tulee 27,4 cm ja toi on pitemmän jalkaterän mitta. Vibramin koko-oppaasta jos kahtoo niin fivefinger kokoni asettuisi 43:n ja 44:n välille. Eikä siinä vielä kaikki – koska zemit näytti niin siisteiltä niin tilasin itellenikin, tosin eri mallia (2cinch ninja), otin yhtä numeroa isompana kun käytän isompia fivefingereitäkin. Noh, olivat aika reilun kokoiset, noin sentti tyhjää tilaa kärjessä, todennäköisesti se 44/45 olisi ollut sopivampi koko..
Aloitin ite fivefingereissä koon 43 classicista, kun en tiennyt miten sen pitäisi sopia. Sillä pystyi juoksemaan, eikä varpaat tulleet kipeiksi, mutta en mää siitä kauheasti tykännyt kuitenkaan, mutta toisaalta silloin olinkin paljasjalkapuristi, aattelin että huono fiilis johtu siitä että ne olivat kengät.. Sitten flow 43, sprint 44, kso 44, komodosport 45 ja tää vasta oli se ensimmäinen oikeankokoinen kenkä ja sillä ymmärsi että miten fivefingereiden kuuluu sopia. Pikkusen tyhjää tilaa varvastaskujen kärkiin, mutta ei niin paljoa että varvas lähtisi taskustaan pois kovin helposti vahingossa. Flow 43:ssa käytin jopa sukkia ja ne tuntu tavallaan ihan hyviltä talvijuoksukengiltä kun ignoroi sen puristuksen.
Toki jalan muoto vaikuttaa siten ettei jalkaterän mitasta voi suoraan päätellä aivan kaikkea. Mutta suosittelen testaamaan yhtä numeroa isompana, jos siis olet tottunut sellaiseen mittaan että varpaat ovat kunnolla taskujen pohjassa kiinni.
04.10.2013 8:39 |
Katopas, ei ole ikinä tullut oikein mieleenkään sovitella isompia Fivefingersejä. Olen ollut tyytyväinen kun on joku kenkämerkki, jonka kokoa ei tarvitse miettiä. Sama 43 on aina tuntunut hyvältä. Varpaat kyllä ovat aika kiinni taskujen kärjissä… Jalkateräni ovat noin 27 cm ja 26.8 cm.
Bikila LS on vähän poikkeus, siinäkin isovarpailla on alle puoli cm pelivaraa edessä, mutta pienemmillä on aika reippaasti tyhjää edessä: etuvarpaalla 1 cm (isovarpaat ovat minulla selvästi etuvarpaita pidemmät).
Molemmat Bikilatkin hajosivat sitten (toisesta parista on vielä oikea kenkä ehjä), mutta kestivät Bikilat kauemmin kun nämä Speedit.
Ehkä pitää seuraavaksi kokeilla 44:ää. KSO Evo esimerkiksi houkuttaisi, kun tulee myyntiin. Vähän kyllä jo päätin, etten enää Fivefingersejä tilaa…
Olisi kiinnostavaa kuulla sitten jotain kokemuksistasi 2cincheistä, lieneekö niitä kellään muulla Suomessa? Voihan ne vielä vaihtaa pienempiin, jos ei ole vielä käyttänyt ja jaksaa paketteja lähetellä ja odotella. Toivottavasti en saanut omilla kokosekoiluillani sinua tilaamaan liian isoja… Terra Techit ovat minulla ainoat kengät missä lukee ”45”.
04.10.2013 10:24 |
2cincheissä on paksuhko pohja jonka läpi ei paljoa tunne, varvasosasta se taipuu hieman, muualta tosi jäykkä.. Jalan ulkosyrjän alapuoli ei tunnu ihan tasaselta, niinku siinä olis jokin ylimääränen läpyskä jalan alla. Kenkä on myös aika kapea, kun vertaa fivefingereihin niin ½-1 senttiä kapeampi, hieman mittaustavasta riippuen. Siis jos laittaa kengät pohjat vastakkain siten että ne ovat kantapään kohdalta tasan niin jää vaan se puoli senttiä leveydestä, mutta jos ne olisivat oikeamman kokoiset ja laittaa varpaiden kohdalta tasan niin silloin fivefingereiden pikkuvarvas jää kokonaan zemin ulkopuolelle. Onhan zemeissä leveähkö tylppä kärki, mutta se kaartuu niin jyrkästi pikkuvarpaan kohdalta ettei se levene juurikaan kärjestä kantapäätä kohden kengän ulkosyrjästä. Eli pienempien varpaiden edessä on vaan tosi paljon tyhjää tilaa, mutta leveyttä ei kuitenkaan ole kovin paljoa. Puristusta en siinä kuitenkaan tunne, mutta ei se tilavaltakaan tunnu.
Positiivisena puolena mainitsisin kuitenkin että kengän sisälmys tuntuu hyvältä paljasta jalkaa vasten.
05.10.2013 18:30 |
Hyvä tietää, ei tee keväällä mieli tilata 2cincheja.
Jännä että Zemgearin tuotekehitys on mennyt tähän suuntaan. Ne lähtivät liikkeelle kuitenkin sellaisista lärpäkkeistä, jotka eivät olleet paljon jumppatossuja kummempia. Ehkä käyttävät vääränlaista materiaalia (halpaa?) pohjassa ja niistä tulee liian kovia. Voivathan nuo notkistua käytössä, mutta minusta hyvän kengän pitäisi olla hyvä heti paketista otettuna.
Sattui tuossa silmiin että joku on juossut 2cincheillä 50 mailin kisan.
20.12.2013 10:02 |
Katselin tuossa lenkillä jälkiäni lumella. Aika tasaisesti näytti koko jalkapohja jättävän jäljen. Ei pahempia kuopaisuja varpailla, eikä kantapään tökkäyksiä, mutta ei kyllä mitään päkiäaskelta.
Senkin huomasin, että juoksen jalkaterät (erityisesti vasen) ulospäin kääntyneenä – mutta vähemmän kuin ennen! Lenkkariaikaan menin vielä enemmän hessuhopotyylillä.
Ei juoksutyylini ihan mahdoton voinut olla, kun maraton meni pienenä poikana* kolmesti 2.31-2.34 välillekin. Toisaalta ehkä nopeammassa vauhdissa sitten tekniikka hajosi. Puolimaratonin parhaat ajat olivat suht vaatimattomasti 1.12:n luokkaa ja esimerkiksi tuhannen metrin ratakokeiluissa minulla oli suuria vaikeuksia päästä alle kolmen minuutin.
Uudesta Juoksijasta (Parikka 2013):
”Ylipronatoiva jalka on löysä ja periksi antava. […] Syy voi olla myös ulospäin suuntautuva jalkaterän asento, mikä puolestaan voi johtua jäykästä nilkasta, kireistä lonkan koukistajista tai vain opitusta tavasta.”
”Olen nähnyt useiden juoksijoiden pystyvän juoksemaan rauhallisella vauhdilla suuriakin määriä varsin huonolla tekniikalla ilman vammoja. Ongelmat korostuvat vauhdin kasvaessa.”
”Päkiän tullessa ensin maahan jalka osuu paremmin vartalon alle, polvi on sopivasti koukussa ja kontakti maahan on pehmeä ja elastinen. Mikäli jalkamme osuu maahan kanta edellä, mutta hyvin lähellä vartalon tukipistettä, voi liike olla hyvinkin pehmeä ja eteenpäin vievä. […] Usein ensi silmäyksellä tai ilman kameran hidastuskuvaa ei pysty edes sanomaan, mikä kohta jalasta iskeytyy ensin maahan. Monella juoksijalla askelvirheet korostuvat väsymyksen johdosta.”
*Kööpenhaminan maratonilla oli silloin sarja pienille pojille: herrat 24 vuotta ja alle – ihmettelin silloin sarjajakoa, mutta ihan hyvä idea maratonin tapauksessa, kun se on vanhojen ihmisten (ja naisten) laji. Ihmettelin myös kun hävisin juniorisarjassa jollekin tanskalaiselle tyypille, Carsten Jørgensenille (kuva). Myöhemmin kyllä selvisi, että kenestä oli kyse…
Viite: Parikka, Juha 2013: Pidä huolta juoksijan nilkasta. Juoksija 10, s. 48-49.
06.06.2016 20:45 |
[…] Kuljetuksessa rikki menneestä pahvilaatikosta löytyi laadukkaan oloiset kengät. Nahan haju vahvisti hyvää tunnelmaa. Jalkaan minulle uusi Fivefingers malli solahti sujuvasti ja istui heti. Varpaissa tuntui olevan vähemmän tilaa kuin saman koon Spyridoneissa mikä herätti huolen, että kestääköhän varvasosien kangas. […]