Kädellinen, sorkkaeläin ja kavioeläin juoksivat kilpaa…

… ja kädellinen voitti.

Nisäkkäiden ja yleisemmin kaikkien tetrapodien viimeisellä yhteisellä esi-isällä on päätelty olleen viisi varvasta kussakin neljässä raajassaan. Useimmilla nisäkkäillä varpaiden lukumäärä ei ole muuttunut mihinkään, mutta joillain nisäkäsryhmillä varpaiden lukumäärässä on tapahtunut kehitystä.

Kädelliset, kuten ihminen, kuuluvat nisäkkäisiin, joilla varhainen primitiivinen ominaisuus on säilynyt, varpaiden ja sormien lukumäärä on edelleen se vanha ja tuttu viisi.

Sorkkaeläimillä, kuten antiloopeilla, varpaiden määrä on vähentynyt neljään, käytännössä kahteen.

Antiloopeilla on sorkat. Ne juoksevat kahden varpaan varassa ja ovat juoksemisessa tunnetusti aika eteviä. Antiloopit ovat kuitenkin enemmän pika- kuin kestävyysjuoksutyyppiä.

Kuten kaikki paljasjalkailuun hurahtaneet tietävät, ihmiset voivat metsästää antilooppeja juosten väsytystaktiikalla.

Ihmisellä on primitiivinen varvasratkaisu, mutta kehittynyt lämmönpoistojärjestelmä – ihminen on eläinkunnan ehkä paras hikoilija – ja muita anatomisia hienouksia pitkän matkan hölkkäämiseen ja ajoittaisiin spurtteihin (Bramble ja Lieberman 2004).

Kestävyysmetsästyksessä jujuna on, että ihminen käyttää kestävyysjuoksukykynsä lisäksi vielä huikeampaa erityisominaisuuttaan tehokkaita aivoja (Carruthers 2002).

Kaikki ihmiset eivät tietenkään kestävyysmetsästyksen vaativaa taitoa hallitse, mutta esimerkiksi !Nam!kabe, !Nate, Kayate, Boro//xao, /Uase ja Karoha ovat todistettavasti juosseet kolmen tai neljän hengen tiimeinä kuduantilooppeja hengiltä Kalaharin autiomaassa (Liebenberg 2006).

Karoha juoksee ehkä yhä.

David Attenborough on käynyt tekemässä (auton kyydissä) kestävyysmetsästyksestä dokumentinkin. Kannattaa katsoa, se on hieno. Videolla on mukana jäljittämässä ja alkuväsytyksessä !Nate ja /Uase ja loppupeleissä henkien taistelussa kudun kanssa kahden juoksija Karoha.

Kuvausryhmä ei saanut ensimmäisellä kerralla kudun lopullista uupumista purkkiin. Karohan lenkkiporukan piti tehdä viikon sisään vielä neljä uutta yritystä (lyhyin 3 h 40 min ja pisin 6 h 38 min) ennen kuin metsästys uudestaan onnistui ja sillä kertaa kudun kuolema Karohan keihääseen saatiin myös kuvattua.

Kavioeläimillä, kuten hevosella, kehitys on ollut vielä radikaalimpaa kuin sorkkaeläimillä. Hevosella on vain yksi varvas per raaja.  Kavio on tuon yhden varpaan kynsi. Hevosen koko paino on siis yksien varpaiden kynsien varassa.

Järkkäämällä yhteislenkille riittävästi matkaa, mäkiä ja mielellään helteiset olosuhteet, ihminen voi pudottaa hevoslenkkikaverinsa kyydistä. (Kannattaa kyllä treenata juoksua ensin ennen kuin lähtee juoksemaan hevosen kanssa kilpaa.)

Kenkiä kaikille nisäkkäille

Matkapuhelimelle hyväksi osoittautunut nimi on kännykkä. Alkuun tuo sana vähän tökki ainakin minulla, mutta sitten siihen tottui ja lyhyt termi alkoi tuntua kätevältä. Paljasjalkakengällekin on nyt hyvä nimi: läpykkä (kiitos Kimble13). En tiedä lyökö läpykkä läpi yhtä hyvin kuin kännykkä…

(Lisäys: läpykän ”vastakohdat”, paksupohjaiset ja/tai korkeakantapäiset kengät ovat klompsuja.)

Seuraavaksi Suksihiihtelyä esittelee lyhyet nimet kengille sen mukaan kuinka monta varvasta niissä on…

Viisivarpainen kenkä sopisi lähes kaikille nisäkkäille sorkka- ja kavioeläimiä lukuunottamatta. Sellainen olkoon siis normikenkä. Kehittyneempi kaksivarpainen malli saa luontevasti nimen sorkkakenkä ja yksivarpainen kenkä saa yhtä luontevasti nimen kaviokenkä.

On huomioitava, että vaikka viisivarpainen kenkä on meille luontevin ja miellyttävin jalassa, se ei välttämättä ole kilpajuoksussa nopein vaihtoehto. Kehityksemme hölkkääväksi apinaksi ei ole kuitenkaan jatkunut yhtä pitkään kuin antilooppien ja hevosten kehittyminen tasankojen juoksijoiksi.

Kilpajuoksua harrastavan kannattaakin harkita sorkka- tai kaviokenkien käyttämistä kilpailuissa ja kovissa harjoituksissa, koska nillä voi päästä kovempaa. Tavallisilla peruslenkeillä on toki turvallisinta ja kehittävintä käyttää viisivarpaisia normikenkiä.

Testaan parhaillaan tällaista sinistä kaviokenkää. Vieressä vanha kunnon normikenkä.

Irtopointseja

• Primitiivinen ja kehittymätön ei tarkoita samaa kuin huono silloin kun puhutaan biologisesta evoluutiosta. Primitiivisillä viisisormisilla käsillä oli esimerkiksi aika näppärä näpytellä tätä juttua verrattuna siihen, että olisi yrittänyt samaa kavioilla.

• Varvas on italiaksi dita dei piedi eli jalan sormi.

• Valaat ovat sorkkaeläimiä, mutta niitä ei tässä jutussa huomioida, koska ne ovat vaihtaneet lajia juoksemisesta uimiseen ja siinä prosessissa hukanneet jalkansa ja samalla tietenkin myös ne viimeisetkin kaksi varvastaan: kaikki mitä olet aina halunnut tietää valaista.

• Ihminen on hyvin poikkeuksellinen apina vähän samaan tapaan kuin valaat ovat hyvin poikkeuksellisia sorkkaeläimiä. Ihminen on eläinlajeista ainoana keksinyt esimerkiksi kvanttimekaniikan, suhteellisuusteorian ja bloggaamisen.

• Kirahvinnahkaiset mokkasiinin tapaiset kengät ovat olleet hyvät jalkineet kestävyysmetsästykseen Afrikassa. Australiassa kengurun kestävyysmetsästäjillä on ollut sitten kengurunnahkaiset barefootkengät.

• Muita mahdollisia juoksemalla väsytettäviä saaliseläimiä Afrikassa on ollut kavioeläimistä seepra ja muista eläimistä esimerkiksi gepardi! (en ole nähnyt alkuperäistä julkaisua Steyn 1984, viittaus siihen täällä: Liebenberg 2006).

Viitteet:

Bramble, D. M. ja Lieberman, D. E. 2004: Endurance running and the evolution of Homo. Nature 432: 345-352. Pdf.

Carruthers, P. 2002: The roots of scientific reasoning: Infancy, modularity and the art of tracking. Teoksessa The congnitive basis of science. Toim. Carruthers, P., Stich, S. ja Siegal, M. Cambridge University Press. Koko teksti.

Liebenberg, L. 2006: Persistence hunting by modern hunter-gatherers. Curr. Anthrop. 47: 1017-1025. Pdf.