Ξυπόλητος δρομέας στο Ιόνιο Πέλαγος, μέρος 2: Ζάκυνθος

Teen kuten edellisen Kreikkajuttuni kanssa, että laitan urheilunäkökulman matkaan jutun alkuun ja luontohavainnot ja muut tarinat loppuun.

Zakinthoksen saari Joonian merellä. Loma.

Ensimmäisinä päivinä Kreikassa jäivät lenkkeilyt lenkkeilemättä ja muut seikkailut seikkailematta: flunssa ja silmätulehdus iskivät juuri päivää ennen matkalle lähtöä.

Kun silmät eivät kestäneet Välimeren aurinkoa, oli pakko pötkötellä lepotuolilla uima-altaan reunalla aurinkolasit ja lippalakki silmillä…

Tilailin uima-altaalle mustekalaa ja valkoviiniä ja ajattelin, että ehkä tämän nyt kuitenkin jotenkuten nippanappa kestää… :-)

Onneksi olimme niin viisaita, että olimme varanneet kahden viikon reissun.

Urheilu

Viimeksi mukanani oli vain yhdet kengät, nyt oli kolmet, Fivefingersit, Mizunot ja Vivot.

Parasta oli juosta paljain jaloin kilpikonnarantaa. Rantaa riitti sen verran, että pienen aamulenkin saattoi tehdä pelkästään rannassa.

Yhtä mukavia asvalttiteitä paljasjalkailuun kuin Korfun Kassiopin lähellä ei Kalamakin seudulla ollut. Muutenkaan lähiympäristö ei ollut niin erityisen hehkeää. Itse Kalamaki oli sellainen bilelomakohteen lähiö. Korfun Kassiopi oli miellyttävämpi lenkkiympäristö kuin Zakinthoksen Kalamaki.

Kuvassa häämöttävän vuoren kinttupoluille oli aluksi vaikea löytää (polku näytti päättyvän jonkun pihaan, mutta jatkui kanalan takaa).

Fivefingersit osoittautuivat vuoripoluilla liian ohutpohjaisiksi, kivikko oli sen verran järeää ja teräväsärmäistä, että varsinkaan alas ei voinut oikein kunnolla juosta.

Mukana oli myös Mizunot (Evo Levitas), joita olin testailemassa. Kengät ovat zerodropit, mutta vaimennetummat kuin mitkään testaamani kengät neljään vuoteen.

Kyllähän pohjaa oli riittävästi suojaamaan kiviltä ja kengät olivat kimmoisat, mutta, mutta en minä oikeastaan halua sitä kimmoisuutta kuin ehkä kilpailuissa ja …

Olipa kömpelö olo näiden kanssa!

Kaadun pari kertaa ja pari – kolme kertaa nilkkakin meinasi pyörähtää. Tuli mieleen, että eipä ole neljään vuoteen nilkka kertaakaan nyrjähtänyt, enkä muista, että olisi ollut lähelläkään.

Taidan olla nyt niin tottunut ohutpohjaisiin kenkiin (myös muut kuin juoksukenkäni ovat kaikki sellaisia), etten enää osaa liikkua muilla.

Onneksi oli mukana vielä kolmas vaihtoehto. Lienenkö hehkuttanut näitä kenkiä vielä tarpeeksiP

Suksihiihtelyn virallinen kunniamaininta: paras yleiskenkä kaikkeen käyttöön on Vivobarefoot Breatho Trail.

Samat kengät toimivat jo Sipoonkorvessa kaksi vuotta sitten, toimivat asvaltilla aivan hienosti, vaikka ovat maastokengät. Vivot olivat kestäneet kaksi talvea säännöllistä lenkkeilyä säällä kuin säällä ykköskenkinäni (kun fivefingersit eivät kestäneet).

Hyvin toimivat Vivobarefootin maasturit Kreikan vuorillakin.

Pohja Breatho Traileissa on ohut eikä vaimennuksesta voi puhua (pohjalliset vaimensivat riittävästi ne olivat mukana, helpommassa maastossa jätän ne pois), Ulkopohjien nappulat olivat vuorillakin riittävän järeät niin, etteivät kivet iskeneet jalkapohjiin.

Luonto

Balkaninmuurisisilisko (Podarcis tauricus) puree sormeani. Muurisisiliskojen leuoissa on yllättävästi voimaa ja ne saavat pienillä terävillä hampaillaan tiukan otteen.

Balkaninmuurisisiliskoja vilisti joka paikassa ja ne sai yllättävän helposti kiinni – K:lla oli niitä lopulta aika monta lemmikkinä. Osoittautui hyväksi saada vähän näppituntumaa Podarcis-porukkaan kun myöhemmin perehdyin niihen hiukan enemmän, erityisesti Porin saarella elävään P. levendikseen.

Lintupaikkana Zakinthos on varsin huono. Metsät on hakattu ja merkitystä lienee paikallisella metsästyskultuurilla, pikkulintujakin on metsästetty ja metsästetään edelleen ihan surutta. Lenkillä havaittujen lintujen lista ei merkittävästi komistunut ulkomaanmatkasta huolimatta. Samettipääkerttu hoitui, kun olin Korfulla oppinut sen tuntemaan aika hyvin. Korfu oli aavistuksen Zakinthosta parempi lintupaikka, siellä sentään kyläpöllösetkin viheltelivät öisin.

Jossain ankean tien ankeassa varressa oli myös Turtle Research Station. ”Tutkimusasema” tarkoitti pientä telttakylää ja muutamaa parakkia.

Kilpikonnatutkijoita päivysti myös rannalla, pitihän heitä vähän biologin vähän jututtaa.

Vapaaehtoisvoimin näyttää valekalettikilpikonnien tutkimus Kreikassa paljolti hoituvan. Jos tätä lukee joku joka vaikka pitää lukion jälkeen välivuotta niin ei välttämättä huonompi homma hengailla öisin Joonian meren rannalla munivia kilpikonnia odotellen ja iltaisin bilettäen tutkimusasemalla. (Viekää tuliaisiksi tällaisia uusia minikokoisia akustisia lähettimiä, joilla kilpikonnanpoikasia voi seurata avomerelle asti.)

Eläinpuistossa saaren pohjoisnurkassa (sinne ajettiin autolla) bambit (saksanhirvet) ja muut kulkivat vapaina. Ihan kiva. Pesukarhut olivat häkissä ja niitä sai ruokkia.

Reissun hienoin luontohavainto taisi olla hotellin läheltä joutomaalta löytyneet punkit. Kotona en internetistäkään löytänyt eläimelle nimeä, vasta asiantuntija-avulla se selvisi:  Eatoniana plumipes – selvisi myös, että kyseessä on ”tarunhohtoinen sulkapunkki”, josta spekuloidaan, että mitä ihmettä punkki pulloharjan näköisillä ulokkeilla takimmaisissa jaloissaan tekee. Meistä vaikutti maastossa ilmeistä, että…  Lue lisää tarunomaisen punkin arvoituksesta.

Avainsanat: Nature, Running, Zakynthos