Havainto: maantiekenkä pitää jäällä paremmin kuin maastokenkä

Tässäpä vihje kaikille pitävien talvikenkien suunnittelijoille: tutkikaa Mizunon Ekiden -maantiekilpakengän (kuvassa alla vasemmalla) pohjan kuvioinnin yksityiskohtia ja materiaaleja.

(Lisäys 27.3: jutun lopussa on vihjeitä myös kengännauhojen suunnittelijoille…)

Mizuno Wave Ekiden 10 vs Vibobarefoot Primus Trail

Mizuno Wave Ekiden 10 vs. Vibobarefoot Primus Trail

Tein juuri ensimmäisen lenkin upiuudella maastojuoksukengälläni nimeltä Vivobarefoot Primus Trail – yksikkömuoto edellisessä lauseesa on ihan oikein, toisessa jalassa oli verrokkina erilainen kenkä – ajattelin, että jos taas vaihteeksi testaisi ihan jotain kenkämallia ihan kunnolla.

Kunnon testiin kuuluu, että siihen menee aikaa, joten yritän malttaa olla hihkumatta tässä vaiheessa liikoja uusista Vivobarefooteistani – selviä erojakin on edeltäviin malleihin Breatho Trailiin ja Trail Freakiin, mutta ei niistä vielä sen enempää.

Vivobarefoot Breatho Trail Trail Freak Primus Trail

Vivobarefootin maastomalleja, reunoilta keskelle, vanhimmasta uusimpaan: Breatho Trail, Trail Freak ja Primus Trail. Tilasin oikeastaan kirkaan punakeltaiset Primus Trailit, mutta mustaharmaat tuli, en jaksanut palauttaa vaikka väri onkin juoksukenkien tärkein ominaisuus.

Yksi asia tuli kuitenkin heti selväksi, verrokkikengässä oli parempi pito – sileällä jäällä. Verrokki oli kilpakenkä nimeltä Mizuno Wave Ekiden 10.

Mizuno Wave Ekiden 10 blue racing flat

Mizuno Wave Ekiden kympit suoraan boksista otettuina. Sininen on minusta yleensä tylsä väri, mutta näiden sininen näyttikin livenä aikas sähäkältä, varsinkin pohjan vastavärin korostamana. Päheät kilpurit kaiken kaikkiaan.

Ekiden -mallit ovat maantiejuoksuun tarkoitettuja puhdasverisiä kilpakenkiä. Tarkoitukseni olikin säästellä niitä lähinnä kilpailuihin ja reippaampiin harjoituksiin (kuulostaa ehkä niin kuin tekisin sellaisia paljonkin, mutta säälitävän vähiin ovat viime aikoina jääneet).

Kummasti vaan kävi niin, että en malttanut jättää Mizunoja kaappiin, vaan kilpureista tuli vaivihkaa ykköslenkkikenkäni. (Mitä eroa perinteisellä kevyellä kilpakengällä ja minimalistisella paljasjalkakengällä sitten on, se on tarkemman pohdinnan ja toisen jutun aihe.)

Ekidenien valitseminen Lidingöloppetin kisakengäksi oli sekin vähän niiden käyttötarkoituksen venyttämistä, mutta hyvin maantiekengät toimivat. Keli oli viime syksynä kuiva (tietenkin, ”Ruotsissa paistaa aina aurinko”), mutaisemmalle kelille valinta olisi toinen, samoin Lidingöä vaativampaan maastoon. Eipä silti että hirveästi mudassa ja vaativassa maastossa viihtyisin: kerran maantiespesialisti, aina maantiespesialisti.

Lopulta painelin lähinnä Ekideneillä lenkit läpi talven, enkä malttanut olla käyttämättä niitä muutenkin kuin lenkeillä, ihan arkisessa käppäilyssä. Lumisilla ja jäisillä teillä juokseminen oli tietenkin hienojen kilpakenkien väärinkäyttöä. Ihan ensimmäisillä lenkeillä Ekidenit olivat tuntuneet liukkailta märällä asfaltillakin, mutta se taisi olla vain uudenkarheutta – kilpurien kumeja pitää vähän lämmittää ennen kuin ne alkavat toimia… Kummasti vaan kevyesti kuvioitujen maantiekengät sitten tuntuivat pitävän talvioloissa. Joskus jäisissä oloissa kavereilla oli fiksusti nastakengät, mutta ihan rennosti pystyi kilpakengillä laskettelemaan samat reitit.

Kun sitten ostin uudet Vivobarefootin maastokengät sileiksi ja puhki juostujen ja käveltyjen tilalle, oli aika testata, että oikeastiko kilpakengissä on hyvä pito. Lumet olivat jo suurelta osin sulaneet, mutta menin ihan vartavasten testaamaan kenkiä tiepätkälle, jonka tiesin olevan silkkaa peilijäätä.

Tulos: kyllä, kevyesti kuvioidut ja nyt jo hiukan kuluneet maantiekilpakengät pitivät jäällä paremmin kuin varsin voimakkaasti kuvioidut maastojuoksukengät – paljon paremmin. Ekidenit vaan tarrasivat kiinni jäähän kuin gekko. Jokin juttu niiden pohjan materiaalissa ja kuvioinnissa täytyy olla, että ne – varmastikin vahingossa – toimivat jäälläkin. Ei maastureissakaan mitään vikaa ollut, jäällä on normaalia, että siellä ei kenkä pidä.

Vivobarefootin Breatho Trailit ovat tällä hetkellä asemassa, että jos saisin loppuelämäni aikana käyttää vain yhdenlaisia kenkiä, niin ne olisivat ne. Lämmittelen nyt kumeja Primus Traileista, pysykää kanavalla niin näette, onko niistä haastajiksi.

PS1 päivää myöhemmin: kokeilin samaa jäistä tienpätkää FiveFingers Trek Ascent LR -maastokenkä Primus Trail -kengän parina, tulos: kumpikin piti sileällä jäällä yhtä hyvin (lue: ei pitänyt oikein yhtään).

PS2 päivää myöhemmin: hain Primus Trail -kengät perjantaina ja nyt maanantaina toisesta kengästä on nauha poikki ja toisestakin melkein, aika lahjakkaasti minulta, tai sitten kenkien nauhoitussysteemissä on jokin vika… (katso tarkemmin kommenteista)

Vivobarefoot Primus Trail nauhat

Vivobarefoot Primus Trailien nauhat kolmen käyttöpäivän jälkeen!

Mainokset

Yksi vastaus to “Havainto: maantiekenkä pitää jäällä paremmin kuin maastokenkä”

  1. nopoles Says:

    Sarjassamme ”pieni muutos joka olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä”: uusissa Primus Traileissa on samanlainen pikalukko kuin uusissa Trail Freakeissa paitsi se pikku härpäke, joista nauhat vedetään tiukalle on vaihdettu nahkaisesta muoviseksi:
    Vivobarefoot Trail Freak Primus Trail strings.jpg
    Muoviosan kanssa kolme päivää ja raps! Lienee turhan terävä reuna näissä muovinpaloissa? Pikalukon liikkuva lukitusosa näyttää uudessa ja vanhassa kenkämallissa samalta, joten sitä ei voine syyttää nauhojen nirhaamisesta poikki.
    Vivobarefoot Primus trail shoestrings
    Trail Freakien nahan palalla viimeistellyt nauhat ovat kestäneet niin kauan, että kenkien pohja on siinä ajassa ehtinyt kulua sileäksi – tosin Trail Freakien pohjien nappulat kuluivat sileäksi huomattavasti nopeammin kuin edeltävien Breatho Trailien, mutta ne olivatkin parhaat kengät ikinä (kun Breatho Trailien pohjat sitten lopulta kuluivat puhki, paikkailin niitä pariin kertaan kumiliimalla, koska kengät muuten olivat vielä niin hyvät).

    Kaupasta saa tietty rahalla uusia kengännauhoja (ja samalla harmaisiin kenkiin ehkä vähän väriä), mutta vähän ottaa päähän, enpä ole ennen noin nopeasti kengännauhoja tuhonnut. Pikalukoista on ennenkin ollut riesaa, hempulat muoviset versiot hajoilevat tukevampia metallisia pitää ährätä nauhojen alle, kun jäävät muuten pomppimaan irrallaan häiritsevästi.

    Pikalukot yleensäkin ovat minusta vähän pyörän keksimistä uudestaan (”hei tyypit, kokeillaas, jos tehtäisiinkin pyörästä vähän kulmikas!”) Breatho Traileissa – olenko muistanut kehua niitä – oli muuten perinteinen nauhoitus ilman ylimääräisiä pompuloita.

    Lisäys 27.3: Hoksasin osaselityksen nauhojen katkeamiselle: olen varmastikin tallonut nauhoja juostessani! Kun kiristän nauhoja kunnolla niin, että kengät ovat kapeille jalkaterilleni istuvat, nauhojen päät ja niiden muovipulikat yltävät juuri sopivasti kenkien alle. Jännä, että ne muovipulikat itse kestivät, mutta onnistuivat nirhaamaan nauhat poikki kolmen lyhyen lenkin aikana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: