Lenkkilinnut, osa 8

Lenkkeilystä hyvä syy havainnoida lintuja ja lintujen havainnoinnista hyvä syy käydä lenkillä! Haluatko mukaan lenkkilintukisaan?

1.4.2017 – 31.3.2018

Tilanne 22.5:
Maailmanpinnat: 41
Suomenpinnat: 41
Kotiseutupinnat: 41
Pyrstötiainen
28.5. Sirittäjä (41)
26.5. Pensaskerttu ja punavarpunen (40)
21.5. Haarapääsky ja tervapääsky (38)
20.5. Tiltaltti ja keltasirkku (36)
19.5. Pajulintu (34)
16.5. Kirjosieppo (33)
30.4. Kivitasku (32)
28.4. Käpytikka, silkkiuikku, kalatiira ja västäräkki (31)
22.4. Närhi (27)
18.4. Tikli ja punakylkirastas (26)
16.4. Punatulkku ja kuusitiainen (24)
10.4. Naurulokki, laulujoutsen, harmaalokki, pyrstötiainen, sepelkyyhky, punarinta ja fasaani (22)
5.4. Mustarastas, harakka, naakka ja räkättirastas (15)
4.4. Sinitiainen, peippo, kalalokki, telkkä ja sinisorsa (11)
2.4. Pikkuvarpunen, viherpeippo, varis, töyhtöhyyppä, talitiainen ja kesykyyhky (6)

Advertisements

12 vastausta to “Lenkkilinnut, osa 8”

  1. dagarkvak Says:

    Joutsenia on jo joka paikassa.

  2. nopoles Says:

    Oletko saanut pisteen? :)

  3. nopoles Says:

    2.4.2017 Kisa alkoi eilen ja tänään muistin mennä lenkillekin… Ei tullut sitten eka neljättä -pinnoja (dude)! Kärki meni edellä ja vetokoira kiskoi niin, ettei pystynyt pysähtymään havainnoimaan. Puolimatkassa kuumaa suklaata ja kermavaahtoa. Tämmöinen saldo: pikkuvarpunen, viherpeippo, varis, töyhtöhyyppä, talitiainen ja kesykyyhky.: 6 pistettä.

  4. nopoles Says:

    4.4.2017 Sinitiainen, peippo, kalalokki, telkkä ja sinisorsa.
    Jännä ilmiö, kun lintuja on tietenkin aina hauska nähdä, mutta silti vielä hauskempi, kun niistä saa pisteen.
    Σ=11

  5. nopoles Says:

    5.4.2017 Lisää pisteitä, jei! Lähdin taktisesti liikkeelle, kun pihan mustarastas aloitti lurittelunsa. Muut uudet havainnot: harakka, naakka ja räkättirastas.
    Σ=15

  6. nopoles Says:

    10.4.2017 Noni: pyrstötiainen!

    Viime syksynä kuulin, että pyrstötiaisilla on ollut pesiä tossa noin 500 metrin päässä meiltä kotoa… Olen varmasti painellut aika monta kertaa tyylikkäästi vierestä ohi supersiittiöitä huomaamatta… Mutta nyt huomasin. Yksi tuli ihan viereen hetkeksi ihmettelemään. Oli se söpö!

    Samassa metsikössä makaili maassa vielä pari sepelkyyhkyä ja pari punarintakoirasta oli selvästi sitä mieltä, että yksi punarintakoiras riittää vallan mainiosti yhteen paikkaan…

    Aiemmin samalla lenkillä oli hoitunut jo naurulokki, laulujoutsen ja harmaalokki. Lopuksi jostain kiekaisi vielä fasaani pinnaksi numero 22.

    On tää hianoa aikaa, kun pisteitä ei voi oikein välttää, kun vaan saa itsensä liikkeelle.

  7. nopoles Says:

    16.4. Punatulkku ja kuusitiainen: Σ=24.

    Hyvä että punatulkku hoitui heti aluksi, joskus on jäänyt syksyyn eikä ole meinannut muistaa, että sekin puuttuu vielä. Kuusitiaisenkin tunnen, kun voin katsella sitä rauhassa parin metrin päästä. Hieno ruokinta, missä tintti oli, kun vielä huhtikuun puolivälissä oli linnuille tarjolla kunnon rasvaklönttejä.

  8. nopoles Says:

    Kauden ensimmäinen paljasjalkalenkkilintupiste oli punakylkirastas.

    (Kummallista, internetti ei tunne sanaa ”paljasjalkalenkkilintupiste”, asiaan on saatava muutos, laitan sen heti internettiin.)

    Σ=25

    Edit: unohtui, näin ja kuulin myös tiklin! Σ=26

  9. nopoles Says:

    28.4. Summary: 4 p. lisää.

    Miten lintuilu (ja kengät) muuttavat lenkkeilyä.

    Lähdin liikkeelle paljain jaloin, mutta kohta palasin hakemaan kengät (viisivarpaiset ja ohuet sentään). Olin jo aiempina päivinä pari lenkkiä paljan jaloin tehnyt ja jalkapohjat ilmoittivat, että ehkä ei tänään. Suomessa tässä harrastuksessa on se vika, että joka kevät pitää totuttautuminen aloittaa nollilta.

    Kengät jalassa saattoikin lähteä asfaltin sijasta metsäisemmälle reittille. Ihan hienoa, mäkiä ja kaikkea, ehkä tästä voisi alkaa rakentaa taas jonkinlaista kuntokin. Tuli vaan mieleen, että ei täällä metsässä ole oikein lintuja ja rannassahan oli jo kalatiiroja. Jos vaihtaisikin sinne suuntaan.

    Hyvä päätös. Aurinko paistoi rannassa oikein tosissaan. Sopi hienosti, kun olin ensimmäistä kertaa liikkeellä lyhyillä trikoilla. Niin ja lintuhavainnot alkoivat heti: käpytikka sanoi ”käp, käp”, sitä kun jäin tähyilemään rannasta kuului erilaista käkätystä, mikäs… ai niin silkkiuikku. Pesä oli heillä jo perusteilla. Samasta paikkaa näkyi matkaavan kaipaamiani kalatiirojakin. Sata metriä eteenpäin ja vuodariksi västäräkki. Hyvä paikka.

    (Silkkiuikkuja näkyi myöhemmin lisää useampi pari ja kalatiirojakin, mutta ei niistä sen enempää, kun eivät oikein sovi draaman kaareen.)

    Lasketaanpas pisteet: 31 – näyttää siltä, että tartuin entistäkin tiukemmin kiinni kunniakkaaseen neljänteen sijaan tässä kovatasoisessa kisassa.

  10. nopoles Says:

    Vappuaattona kivitasku (-> 32) vanhalla luottopaikalla reilun kilometrin päässä meiltä kotoa. Kolmena vuonna peräkkäin kivitaskut majailivat samalla niityllä radanvarressa, sitten reviiri oli kaksi vuotta tyhjillään. Hieno niitty, mutta aika pikkiriikkinen, jännä, että taskut tulevat aina tähän.

    Pistetään aikakirjoihin toinenkin havainto, vaikka siitä ei saakaan pistettä: valkoinen sinisorsanaaras. Mikähän lienee sen tarina? Koiras seurasi blondia kuin sorsa sorsaa. Kaupunkisorsaksi valkoinen oli aremmasta päästä ja syytä varmasti onkin. Vanajavedellä aika avoimella paikalla valkoinen sorsa loisti jo satojen metrien päähän (vappuaaton lumet olivat jo ehtineet sulaa), loistaa varmasti myös haukkojen, pöllöjen ja kettujen silmiin. Onnistunut pesintä ainakin voi olla mission impossible.

    Ai niin, lenkillä olisi perinteisesti pitänyt olla ylioppilaslakki päässä, mutta laitoin kuitenkin pipon.

  11. nopoles Says:

    Kotikadun pensaskerttua ei ole tänä vuonna näkynyt eikä kuulunut. Vähän kauemmaksi piti hölkkäillä, että peken sai pinnaksi. Se oli sellainen punavarpusen vakiopaikka ja, kas, se paikka ei pettänyt, punavarpunen (mikäs sen lempinimi on?) oli siellä täydessä lauluvauhdissa. Kaksi pistettä lisää, tekee yhteensä 40.

  12. nopoles Says:

    Lähdin jo toista kertaa lenkkibongaamaan aamulla pohjustettua sirittäjää puolen kilsan päästä. Ei kuulunut. Matka jatkui metsäisemmille lenkkipoluille ja siellähän sirittäjiä sitten oli vähän joka paikassa niin kuin pitääkin.

    Tämä on hienoa vuodenaikaa, kun tuomi haisee (hyvälle!), aurinko paistaa ja hysyjä kolahtelee lenkkipinnalaatikkoon.

    Metsäisessä lenkissä oli myös se hyvä puoli, että siellä on sellainen mäki, jossa kilometrin matkalla on noin 70 metriä vertikaalinousua. Kekkasin siellä, että herättelen hermostoa ruususen unesta ja juoksen kaksi *alamäki*vetoa (sillä tavalla slalom-tyylillä jyrkimmissä paikoissa, ettei heti täräyttele jalkoja ihan hajalla). Rankkaa oli ja rankkaa oli, kun mäki piti tulla välissä myös ylös, että pääsi taas alas. Pillit vinkuivat vaikka juoksin niin hiljaa kuin juosta voi ilman että menee kävelyksi. It’s a long way to the top if you wanna rock ’n’ roll, sano.

    41

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: