Archive for the ‘Kreikka’ Category

Ξυπόλητος δρομέας στην Ελλάδα, μέρος 4: Πάργα

09.06.2017

Kreikan sarjamme on edennyt jo neljänteen osaansa. Totuttuun tapaan keskityn tällä palstalla havainnoimaan uusia maisemia juoksemisen ja luonnon näkökulmista.

Sarjan aikaisemmat seikkailut (lue: perhelomat) suuntautuivat saarille: Korfu, Zakinthos ja Skopelos, nyt tukikohtana oli Parga mantereen puolella. Parga on pieni kaupunki meren rannalla muuten harvaan asutulla seurulla, ympärillä vuoria ja oliivimetsiä – tunnelma oli usein kuin olisi ollut saarella taas.

Juoksu paljain jaloin alamäkeen

Pargassa oli aika hyvät olosuhteet juosta paljain jaloin melko hyväkuntoisilla rauhallisilla asfalttiteillä. Mäkiä Pargan lenkeillä ei voi välttää.

Mantereisuus aiheutti heti pienen pulman lenkkeilyn kannalta: sopivan mittakaavaista karttaa ei löytynyt. Pienestä saaresta on luontevaa tehdä sopiva kartta, mutta Pargasta löytyneissä kartoissa oli kaikissa liian pieni tai liian iso pala Kreikkaa – ne sopivat paremmin kaupunkikävelyyn tai autoiluun. Kartoista puuttuivat myös korkeuskäyrät ja pienet polut, mitä ovat aika olennaisia juoksureittejä suunnitellessa. Onhan se hauska seikkailla ilman karttaakin, mutta aika paljon kivaa jää kartatta löytymättä. Onhan internetti olemassa, mutta lomalla lomailemme yleensä mahdollisimman paljon myös internetistä.

Kumman huonossa kunnossa olen näille ”etelänleireille” lähtenyt, mutta kummasti on siellä lähtenyt kunto aina muuttumaan parempaan suuntaan, kun on saanut päivittäisen lenkkeilyn käyntiin. Niin nytkin.

Pargan matkasta on jo tovi (lue: melkein vuosi), yritänpä muistella ja virittäytyä tunnelmaan kuvaamalla reissun pitkää lenkkiä, jollaiseksi riitti tällä kertaa noin 24 km.

Lenkin kohteena oli bussimatkalla havaittu lintukosteikko kahden tien risteyksessä.  Neljä kilometriä taivallettuani huomasin olevani jo aika poikki aikaisemmasta lenkkeilystä. Lämpötila oli 34°C, se ei huolettanut eikä myöskään matka, mutta mäet vähän huolettivat, että kuinka niistä selvitään (oli niissä sitten aika vääntäminen ja viimeinen mäki meni jo sinnittelyn puolelle – onneksi mäessä oli kuollut kyy, jota oli sallittua jäädä kuvaamaan ja huilaamaan hetkeksi).

Reitillä ei ollut Pargasta lähdön jälkeen juomapaikkoja – yhtä minihotellia lukuun ottamatta, joka oli taktisesti juuri sopivassa paikassa 7 kilometriä Pargasta. Menomatkalla ostin 1½ litran vesipullon (hinta 1€), kuljetin pulloa jonkin matkaa mukana ja join niin paljon kuin suinkin ja laitoin pullon sitten tien viereen jemmaan paluumatkaa varten. Paluumatkalla tyhjensin pullon ja sitten minihotellin terassilla vielä ison oluttölkin ja pienen kirsikkalimsan (yhteensä 3€). Yleensä en niin paljon limonaateista perusta, mutta tämä kirsikkajuttu jotenkin natsasi (natsasi jopa silloin, kun ei ollut kymmentä mailia helteistä mäkijuoksua takana juuri ennen limsanjuontia). Kysyin hotellinpitäjältä tietääkö hän kuka on Γιάννης Κούρος (kaikkien aikojen paras ultrajuoksija). Ei tiennyt.

Kirsikkalimsa

Kirsikkalimsaa. Juoksukenkävalintani tällä reissulla olivat kuvassa näkyvät Vivobarefootin Trail Freakit – toimivat aina, huippukengät! Vibramin FiveFingers Trek Ascentien kanssa oli aluksi pieniä pulmia – palaan niihin tarkemmin, kun saan aikaiseksi kenkien testiraportin (työnimenä ”hamppua ja kengurunnahkaa”).

Lenkin kääntöpaikassa vaihdoin juoksumoodin luontoretkimoodin ja etsin reittiä kohti lintupaikkaa. Aika röpelikköä oli alusta, ja kasvit piikksiä, ei mitään paljasjalkailumaastoa. Luonto tuli iholle, polku oli selvästi harvoin kuljettu hämähäkkejä ja niiden verkkoja sai kierrellä ja raivata tieltä ihan urakalla.

Röpelikköä

Valokuva0670

Valokuva0678

Lintupinnaksi kosteikolta tuli silkkihaikara.

(Tietoisku tähän väliin: kattohaikara ei ole haikara, vaan storkki.)

Äänessä oli kaikenlaista lurittajaa ja öhkijää ja kaukana näkyi tummia haikaroita, mutta määrittämättä jäivät. Paluumatkalla jäin seurailemaan kolmea hiirihaukkaa/arohiirihaukkaa, jotka kaartelivat lähellä pikkuhiljaa korkeutta lisää ottaen. Kaikki lenkillä havaitsemani linnut ovat tietenkin kauden 2016-2017 lenkkipinnalistassa.

Hiki laiskan juostessa

Hiki laiskan lenkkeillessä Kreikassa

Tässä vielä luettelomaisesti joitain luontohavaintoja:

  • Lepakoilla ja räystäspääskyillä oli vahtivuorot hotellin uima-altaan yllä, välillä ottivat tiukasti yhteen, jos pääskyt yrittivät venyttää päivävuoroaan yövuoron puolelle.
  • Hienoja pistiäisiä, luteita, käärmeitä, hyppyhämähäkkejä – amatöörimäisesti ei ole yritettykään määrittää edes suvulleen.
  • Paxoksen retkellä etelänharmaalokit näyttivät alhaalta turkooseilta, kun meri heijastui niihin – valokuviin niiden hienoutta en onnistunut saamaan.
  • Pussitiaisten pesät Ammoudilla olivat kivoja, mutta opastettuna – ei samanlaista kuin, jos löytäisi itse. Acheron joen ja meren kohtaamispaikasta löytyi kiinnostavia vielä määrittämättömiä pikkukaloja.
  • Mutipistiäinen sp. salakuljettui kotiin ja eli siellä puoli vuotta pakasterasiassa. Välillä karkasikin…
  • Kivinäätä seikkaili oman hotellin (Magda’s) pihassa.
Retkeilija

Asiallinen varustus on luontoretkeilyn a ja o.

Käärme

Tämä löytö herätti paluumatkalla paikallisissa vähän hämmennystä. Käärmi oli kyllä kuollut jo kun löydettiin.

Hiirenloukku

Hiiri söi vaivalla kerätyt hyönteiset ja skorpionin ja sille tehtiin ansa eväslaatikosta, kumilenkistä, kepistä ja ruuvista. Syöttinä oli leipää ja kirsikka. Ansa oli toiminut ja hiiri pudonnut laatikkoineen parvekkeelta – ei haitannut hiirtä eikä oppinut mitään, seuraavana yönä hiiri kävi uudestaan laukaisemassa ansan. Pahvilaatikko oli liian heppoinen, hiiri pääsi sieltä karkuun.

Viherkonna  (Pseudepidalea viridis)

Viherkonnaa (Pseudepidalea viridis) paijaamassa

Loppuun vielä mainoksia sponsoreiltamme:

  • Ultra Sun -aurinkovoidetta kannattaa ostaa, jos sitä löytää. Ei sottaa ja kestää vettä ja hikoilua. Triatleetitkin käyttävät.
  • Kreikkalaiset tuoremehut ovat tuoreemman makuisia kuin suomalaiset, mutta merkeissä on eroja. Viva on hyvä perusmerkki, nopoles suosittelee esimerkiksi greippi- ja kirsikkamehuja.

Matkan ajankohta: 11.-25.6.2016