Archive for the ‘Suklaat, salmiakit ja maffe-vanukkaat’ Category

Ruoka

15.09.2013

Ohjeet tämän jutun lukemiseen: ripottele suolaa kämmenselälle, nuolaise ja – hop! – lue juttu. Heti jutun luettuasi puraise vielä sitruunanpalaa.

Ravintoasioissa hyvä lähtökohta on, että kaikki ovat väärässä (myös tämän jutun kirjoittaja). Erityisen väärässä on jokainen, joka tietää ainoan oikean tavan syödä.

Ruokavaliot, jotka saavat ihmisen voimaan hyvin ja pysymään terveenä voivat olla radikaalin erilaisia (otan esimerkkejä myöhemmin).

Hyvät ruokavaliot ovat aina myös yksilöllisiä. Eikä jollekin yksilölle hyvä ruokavaliokaan ole mikään vakio, vaan muuttuu ja vaihtelee koko elämän ajan.

Tyypillinen virhe on keskittyä liikaa muutamaan yksityiskohtaan. Tämä on ymmärrettävää, koska yksityiskohtia on niin paljon, ettei niiden kaikkien yhteisvaikutuksia voi kukaan koskaan mitenkään hallita. Muodin mukaisesti keskusteluissa keskitytään esimerkiksi C-vitamiiniin, D-vitamiiniin, antioksidantteihin, gluteeniin, kuituihin, omega-rasvahappoihin; mihin milloinkin.

Yksityiskohdissa on usein joku olennainen pointti, suomalainen saa D-vitamiinia auringosta talvella liian vähän. Jos on yliherkkä gluteenille, niin sitä ei tietenkään kannata syödä. Mutta kuinka yleistä tällainen yliherkkyys on ja miten se diagnosoitaisiin luotettavasti?

On helppo ampua yli yksityiskohdissa. Varoituskellojen pitäisi soida, kun aletaan suositella mega-annoksia jotain muotiainetta tai syyttää yhtä ainetta tai sen puutetta kutakuinkin kaikista maailman sairauksista.

Tuplanobelisti Linus Pauling tunnetusti meni metsään C-vitamiiniajatustensa kanssa. D-vitamiinia on Suomessa varmasti hyvä syödä talvella purkista.. tai ehkä vielä parempi olisi mennä talvella etelään tai (tarkistusmitattuun) solariumiin… ultraviolettisäteilystä voi tosin aina saada melanooman ja kuolla… toisaalta yhden tutkimuksen mukaan oleskelu ultraviolettisäteilyssä laskee melkein välittömästi verenpainetta ja voi ehkäistä sydänsairauksia vapauttamalla typpioksidia vereen… Tällaisia nämä ravinto- ja terveysasiat ovat, monimutkaista lehmänkauppaa – ja sitten vielä ihmiset ovat hankalia, kun eivät kaikki suostu elämään kontrolloidusti samanlaisissa elinympäristössä…

Hyvin usein keskustelu pyörii kolmen fysiologisen energialähteen: hiilihydraattien, rasvan ja proteiinien suhteellisten osuuksien ympärillä ja kaikki muu vähän unohtuu.

Ravintoympyrä-ravintopyramidi-tiede

Ravintopyramidi. Lisäisin tähän vielä isoimmaksi palikaksi, että ruuan pitäisi maistua hyvälle ja syömisen jälkeen pitäisi olla mukava olo.

Hyvän ruokavalion keksiminen jollekin ihmiselle ei ole helppoa ja vaatii vähintään vuosien seurantaa ja tarkkailua (helpointa sellainen on tehdä itselle). Sen sijaan on helppoa keksiä sellaisia ruokavalioita, jotka ovat huonoja aina ja kaikille (otan esimerkkejä myöhemmin).

Tässä on kolme esimerkkiruokavaliota, jotka lienevät ihan ok joillekin joskus jossain oloissa:

1. Paljon hedelmiä ja vihanneksia, oliiviöljyä, kokoviljatuotteita, palkokasveja, kalaa ja kohtuullisesti punaviiniä.

2. Enimmäkseen kalaa, valaannahkaa ja -rasvaa (muktuk), peuranlihaa, hylkeenlihaa, äyriäisiä, lintuja ja vastaavaa; kesällä myös marjoja, juuria ja jotain vihreää.

3. Lähinnä maitoa, verta ja lihaa.

Ykköskohta on lainaus Gunther von Hagensin elämäntyöstä, Body Worlds -näyttelyistä, jossa on esillä plastinoituja ihmisruumiita.

Kakkoskohdan inuiittiparadoksi tuli vastaan kun ensi aloin miettiä, että miten ihmeessä eskimot eivät kuolleet keripukkiin. (Selvisi sekin: he saivat C-vitamiinia esimerkiksi raa’asta kalasta ja raa’asta peuranmaksasta. Muktuk oli aivan erityisen hyvä C-vitamiinin lähde.) Isompi kysymys on, että miten inuittien ruokavaliolla pysyi terveenä ja edes hengissä, kun se hylkeen- ja valaanrasvaruokavalio sotii suunnilleen kaikkia suosituksia vastaan.

Kolmoskohta oli tietenkin masaiden perinteistä ruokaa. Masait olivat silmiinpistävän hoikkaa ja varsin tervettä porukkaa, vaikka heidänkään ruokavalionsa ei ehkä saisi ravintoasiantuntijoilta kiitosta. Vahvasti maito-veri-liha -painotteinen dieetti oli nuorten soturien ruokaa, muut masait söivät enemmän myös kasvisruokaa: juuria, yrttejä, hedelmiä ja lisäksi esimerkiksi hunajaa.

Esimerkki huonosta ruokavaliosta: se mitä teollistuneissa maissa keskimäärin syödään, ehkä pahimpana esimerkkinä Yhdysvallat. Näyttää minusta ilmeiseltä, että esimerkiksi metabolisen oireyhtymän yleistyminen ja ruokavalion välillä on syy-seuraus -suhde.

Ihminen voi olla erittäin fiksu ja juosta ultramaratoneja  ja silti kärsiä ylipaino-ongelmista ja himosta syödä ruokia, jotka tietää itselle pahoiksi – tässä kuusiosainen sarjakuva sellaisesta tilanteesta.

Toinen esimerkki satavarmasti huonosta ruokavaliosta on vähärasvainen karppaus. (”Karppaus” mainittu, muista suola ja sitruuna!)

Minusta on aika huolestuttavaa, kun karppaajaa neuvotaan käyttämään rasvattomia maitotuotteita ja vähärasvaista lihaa, vaikka sitten muistutettaisiinkin kasviöljyistä ja rasvojen tärkeydestä (Juoksija-lehden ravintoasiantuntijan kommentti jossain aika uudessa numerossa – etsin viitteen. Lisäys 26.10: olin jo laittanut lehden kiertoon, mutta kirjoittaja oli nimeltään Kiviranta, sama joka tuputtaa uudessa lehdessä puuroa pojalle, joka inhoaa puuroa.)  Niitä kasviöljyjä on sitten parempi hörppiä oikein urakalla ja kaksin käsin! Yksimielisen vaarallisilta transrasvoilta karppaajat välttyvät vähän kuin itsekseen, koska transrasvojen pahimmat lähteet on yleensä kytketty kasaan tärkkelystä ja/tai sokeria.

Maksa ei pysty käsittelemään määräänsä enempää proteiinia. Vähärasvainen ja vähähiilihydraattinen dieetti johtaa ripuliin, närästykseen, painonmenetykseen, yleiseen huonoon vointiin ja ääritapauksissa kuolemaan (Tarkemmin tästä ”kaniininääntymisestä” samoin kuin islantilaisen tutkimusmatkailijan Vilhjalmur Stefanssonin jännittävistä seikkailuista eskimoiden parissa edellä jo linkatussa inuiittiparadoksijutussa).

Ravintojutussa pitää kai puhua myös kolesterolista. (”Kolesteroli” mainittu, muista suola ja sitruuna!) Jos minulla todettaisiin ”korkea kolesteroli”, en tekisi mitään. Jos todettaisiin korkea ldl/hdl -suhde, alkaisin opiskella aihetta tosissaan, että miten niitä matalan tiheyden lipoproteiineja luokiteltiinkaan edelleen alaluokkiin ja saisiko omia erityyppisten ldl-kuskien osuuksia jotenkin selville. Jonkun statiinilääkityksen aloittamiseen minulla olisi todella iso kynnys. Pitäisi ainakin harkita asiaa noin 88 kertaa ja jokaisen harkinnan välissä lukea tieteellinen artikkeli aiheesta (suolan ja sitruunan kanssa – eli lääketutkimuksen tekijöiden, rahoittajien ja tutkimuskohteen yhteydet tarkasti selvittäen).

Ovatko tyydyttyneet rasvat haitallisia? (”Tyydyttynyt rasva” mainittu, muista suola ja sitruuna!) Kenelle ja koska? En tiedä. En usko, että kukaan tietää. Seuraan tutkimustuloksia, pysykää kanavalla. On niillä eri omega-rasvahappojen suhteellisilla osuuksilla ja tarkemmin rasvahappoketjujen pituuksillakin väliä, mutta ei siitä hullukaan ota selvää, että mitä. (Rasvat ovat kinkkisiä, sen sijaan se kyllä on aika selvä fakta, että kolesterolin syöminen ei ole vaarallista. Jotenkin tämä fakta on mennyt ohi monilta ja he pelkäävät suotta sellaisten hienojen ruokien kuin kananmunien ja katkarapujen syömistä.)

N=1, eli minkälaiset syömiset minulla itselläni tuntuisivat toimivan tällä hetkellä (tämä on sitten salaisuus, en ole kertonut siitä kenellekään).

Toinen ravintopyramidi

Toinen ravintopyramidi. Lisäisin oluen eteen sanan ”belgialainen”.

Esimerkiksi töissä otan ensin ison kasan salaattia (ekstraoliiviöljy ja balsamiviinietikka eivät haittaa), näön vuoksi perunan tai nökkösen riisiä ja sitten kaikkea mitä on, kalaa, kanaa, lihaa ja kasviksia. Jos joskus on vaikka paistettua maksaa, pekonia ja sipulia, niin nam.

Kotona kovia sanoja ovat oliiviöljy, voi, kerma, 10% kreikkalainen jugurtti ja punainen maito (ja mikä ettei välillä punainen viinikin, tai belgialainen olut). Voileivän päälle salaattia, juustoa, meetwurstia, kurkkua, tomaattia, oikeita suolakurkkuja, oliiveja, jalapenoja, Kallen mätitahnaa – itse leipä kaiken alla saa olla aika ohut…

Jos tekee mieli mehua, juon ensin litran vettä. Sitten sitä mehua niin paljon kuin mieli tekee. Kun mehua menee vähemmän, voi ostaa niitä kalliimpia tuorepuristettuja, missä on hedelmälihaa tallella.

Oudoin seuraus tällaisesta syömisestä on, ettei tee mieli kauheasti makeaa. Minun! Täh? Kesällä laivalta ostettua Wiener Nougat’ta ja pingviinisalmiakkia on vieläkin jäljellä!  Tietysti kaikki kiinnostavat suklaa- ja salmiakkiuutuudet pitää edelleen testata, mutta pieni määrä näitä omia suosikkimakeuksiakin kerralla tuntuu riittävältä.

Voin hyvin. Päivisin ei tule väsymyskohtauksia. Virtaa riittää esimerkiksi tällaisten blogikirjoitusten väkäämiseen. Keksin kyllä aika monta muutakin syytä, miksi olo on nyt parempi kuin vuosiin. Ehkä ruualla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tästä tulisi vähän tieteellisempää, jos siirtyisin välillä kontrolliksi muutamaksi viikoksi kunnon tärkkelysmössötykseen. Ongelma on, etten halua.

Tämä on nyt, luulen että tilanne muuttuu jos ja kun joskus alan taas harjoitella enemmän juoksua.

Tiivistetysti: hiilihydraatit ovat urheilijan ruokaa.

Mitä enemmän kestävyysurheiluun satsaa sitä enemmän hiilihydraatteja tarvitaan. Karppaava ultrajuoksija on vain hölmö, jos karppaa myös kisojen ja kovien harjoitusten aikana – ainakin jos haluaa myös pärjätä niissä kisoissa.

Pitkät ultrajuoksut ovat tietysti aika äärimmäistä urheilua, mutta jotain opittaavaa lajin harrastajien syömisistä on varmasti meillä lyhyempien matkojen juoksijoillakin. Sunny Blende kuvasi ultrajuoksukilpailuja syömis- ja juomiskilpailuiksi, joihin on heitetty mukaan vähän liikuntaa ja maisemien katselua. Lyhyesti: ultrajuoksijan on hyvä syödä paljon ja kaikkea.

Scott  Jurek on kirjoittanut kirjan nimeltä Eat and run. Scott Jurek on kasvissyöjä ja voittanut esimerkiksi legendaarisen Spartathlon ultrajuoksun kolme kertaa ajoilla, joita kovemmin on juossut vain ultrajuoksun suurin legenda Yiannis Kouros. Esittelin edellä (joissain oloissa joillekin) terveellisiä liharuokadieettejä. Jurekin esimerkki osoittaa, että kasvisruualla voi olla huippuluokan kestävyysurheilija.

Syömisten kasvispainotteisuutta puoltavat tietysti voimakkaasti ekologiset seikat. On vaikea kuvitella miten Maapallo voisi elättää seitsemän miljardia isoa lihansyöjäapinaa.

Fasun huiju

07.03.2009

Selvä se, ei kannata ostaa. Ei voi olla parempi kuin alkuperäinen, Fazerinan uusi karamellitäytteinen versio. Arvaa justiinsa miltä maistuu, hiukan äklöltä. Suklaa on useimpien mielestä kuitenkin riittävän makeaa sellaisenaan. (Riputatko suklaan päälle sokeria tai kaadatko suklaapaloja kulhoon ja päälle siirappia ja kinuskikastiketta?) Tämä on juoni, jossa käytetään brändiä hyväksi. Saadaan ihmiset ostamaan uutta ja sitten vanhaa, kun se huomataan paremmaksi.

Miksi siis ostin?

Vol-au-vent

09.02.2009

Eli plut plättyä.* Lapissa uunna vuonna 2003-04** käytiin merkittävää ja hedelmällistä keskustelua pitääkö olla ”lätty” vai ”lettu” (lätty tietysti)! Kompromissiksi löytyi ”läikönen” (pilkunhuoltajien lehti 2/2003; artikkelissa on myös merkittävä sana ”korvaläikönen”, jota Google ei jostain syystä tunne. Muutetaan asia).

Tuli tämä aihe mieleen Ruotsinlaivalla, missä oli tarjolla ”vol-au-venttiä”. Enpä tiennyt mitä sellaiset ovat (äiti tiesi)!

Mitä vol-au-vent sitten oli suomeksi? ”Lehikäinen”, naturligtvis.

*) Olikohan tämä jostain Ollin pakinasta?
**) Eri kuin lettupannu- (ja lumirugby-) uusivuosi 1997-98.

K550i

28.08.2008

Satanen rahaa käytettävissä? Valitse yksi näistä:

1. Yksi linssi silmälaseihin (s: -3,50, c: -0,75, a: 35o, yhdistelmäpinnoite cyl, hionta yksiteho)

2. Noin 15 metriä lautaa talon seinään (samanlaista kuin vanha, erilaista saa 60 metriä; vaihtoehtoisesti kymmenkunta metriä vanhaa ränniä)

3. Opetus ja oppiminen -kurssi avoimessa yliopistossa (hermojarepivää höppönpöppöä)

4. Kello (digitaalinen, vau!) + radio + mankka + levysoitin (levyjä ei tarvita, soittaa nollia ja ykkösiä) + 99 kalenteria (1971 – 2069) +  kamera (pari miljoonaa pistettä jollain kuva-alalla) + videokamera + herätyskello (herättää vaikka vain torstaisin, jos ei muulloin halua ja antaa torkkua silloinkin vielä vähän) + taskulaskin + taskulamppu + nettiyhteys (jolla nämäkin sanat voi lukea vaikka Australiassa) + loputtoman tuntuisesti pieniä ohjelmia (sanakirja, joka arvaa mitä meinaat kirjoittaa, kuvankäsittelyä, musisointia jne) + kaiken huipuksi langaton puhelin! Että kaikkien näiden tavaroiden kuljettamiseen ei tarvittaisi suurta rinkkaa, ne on laitettu taskukokoiseen kestävään pakkaukseen, josta kaikkea on kätsä käyttää samoista napeista (loogisella ja nopealla käyttiksellä). Pakkaus on vielä ihan hiano. Lisävarusteina luurit ja mikki sekä vermeet isompien tietokoneiden kanssa keskusteluun.

Jos jotain voi järjellä päätellä, niin kännyköiden tekeminen ei voi olla kannattavaa liiketoimintaa.

Mehkatesti

04.01.2008

Testasivat sitten appelsiinimehuja (1). Mitä enemmän sokeria sitä huonommat pisteet – ja kyse oli mehuista, joihin ei ole lisätty sokeria.

Haloo! Siis:

Mehka tehty hyvistä makeista appelsiineista – huonot pisteet.

Mehka tehty pahoista happamista appelsiineista – hyvät pisteet.

Kraanavesi (tai tärpätti) olisi saanut testissä parhaat ”terveellisyyspisteet” – oikein matala glykeeminen indeksi, jee!

No joo, annettiin maustakin vähän pisteitä (kas kummaa makeimmat maistuivat parhailta…) ja vitamiineista sun  muusta, missä ei oikeasti merkittäviä eroja ole. Ihmetyttää sokerin pelko.

(1) Jansa, K. 2007: Bulkkimehut pärjäsivät kalliille. Kuluttaja 7: 12-15.

Tää on hiano laji

12.09.2007

Kun katsoo telkkaria tosi harvoin, niin jääpä intensiivisenä mieleen se mitä sitten katsoo. Aloin seurata yleisurheilun MM-kisoja mielestäni oikein hyvällä hetkellä, viimeisenä kisapäivänä (ei, en tarkoita keihäänheittoa, vaikka siitäkin sitten näin juuri oikeat heitot). Heräsin kolmelta yöllä ja kekkasin, että siellähän taitaa olla naisten maratonin ratkaisut menossa – ja oli! Kahdeksan naista oli vielä kärkiryhmässä vaikka matkaa oli enää kahdeksisen kilometriä. Kansalaisuuksiltaan kärkijoukko oli vähän yksitotinen (Kenia, Kiina, Japani, Romania), mutta mitäpä siitä, yksilöurheilua! Kaikki kunnia porukan ainoan eurooppalaisen pitkälle uralle ja kiinalaisille, joilla on varmasti takanaan kova koulu, mutta ei voi mitään, kenialaisten ja japanilaisten puoltahan siinä alkoi pitää.

Ehkä yöllä on jotenkin herkkä, mutta vauhti näytti uskomattoman repivältä siihen nähden, että kaksi tuntia oli jo painettu (vielä uskomattomampaa, että kyllähän sitä itsekin aikanaan…) Ihan oikeaan tunnelmaan pääseminen olisi tietysti vaatinut, että kisan olisi katsonut alusta asti, mutta aika hyvin mukaan ehti näinkin. Kaikista juoksijoista tuntui varmasti yhtä pahalta, mutta kisasta teki dramaattisen Reiko Tosa, jonka naamasta tuskan todella näki. Tosa myös tunsi voimansa tismalleen, antoi kärjen lopulta mennä ja napsi sitten sen mukana hiukan liian pitkään roikkuneet. Tällainen taistelu on Japanissa käsittääkseni jopa isompi juttu kuin vaikkapa ylivoimainen voitto. Kisan kruunasi se, että Ndereba voitti. Ratamatkoihin verrattuna kenialaiset ovat voittaneet arvomaratoneja suht harvoin, vaikka lahjoja heillä tuntuu riittävän siinä missä japanilaisilla asialle omistautumista ja huimaa harjoittelua.

Jukola 1981 – O-ringen 2000

09.07.2007

o-ringen_2000

Sataa vettä päähän. Ruotsissa tulvii. Tulee mieleen legendoja:

Kura-Jukolassa Hyvinkään Kytäjällä oltiin nöösipoikina. Ei juostu, mutta valvottiin ja paleltiin. Ilmapatja lähti kellumaan teltassa. Oli se hienoa (jälkeenpäin). Mitähän tapahtuu 2010 samoissa maisemissa? Innokkaasti ainakin on mainostettu Jukolaa jo pari vuotta moottoritien varressa.

O-ringenillä olen ollut vain kerran. Kävi tuuri (?), heti oli legendaarinen mutavuosi. Viisi päivää suunnistusta ja “satoi vain kerran”. Teron makuupussissa oli etana. No, pääsi siellä diskoon ja sisätiloihin muutenkin ja joka päivä oli jälkiruuaksi lättyjä, hilloa ja kermavaahtoa mielin määrin (miks me Suomessa syödään niitä kengänpohjapannukakkuja)?

Photo credit: http://tinyurl.com/yqo7bl

Crema di mascarpone

26.06.2007

Kumma jäätelö, eivät tämmöiset marjajutut yleensä niin kolahda (+hedelmä ja pähkinä). Ostin paketin, söin sen heti (9 desiä, huijua). Viimeksi ostin kolme pakettia kerralla, ettei vaan lopu. En edes tiedä mitä se varsinainen jäätelö on, sisällysluettelossa lukee, että kerma ja sitruunahappo. Kaksi euroa maksaa lidlikaupassa, mikä vaan töttörö kioskissa maksaa enemmän.

Salmiakkisuklaalevy

04.05.2007

Löytyi tänään kaupasta.

Jostain tällaisesta sitä haaveili seitsemänvuotiaana, kun mietti mihin viikkorahansa sijoittaisi. Hyvää oli vieläkin, ja asiallisilla papereilla päällystetty.

hameenlinna_tilsa.jpg

Miesten päivä

11.09.2006

Perjantaina 8.9 oli perinteinen ensimmäinen miesten päivä, tasan puoli vuotta oli silloin kulunut naisten päivästä. Meidän perheessä miesten päivää juhlittiin niin, että sain aamiaisen vuoteeseen: lihapiirakoita, munia ja pekonia, karkkia, makkaraa, olutta. Ihan totta! Ei ole pakko uskoa, mutta turha tulla sitten kinuamaan yli jääneitä makkaroita (hyviä semmoisia wotkinstexmexjuttuja).

(En muuten juonut sitä olutta heti aamulla. Ajattelin näyttää kunnialliselta kansalaiselta ja juoksin sen sijaan ensin kolmenkympin lenkin. Makkaratkin jäivät seuraavaan päivään – tulin niin täyteen pizzasta… Miesten päivä on hieno juttu!)

Konvehteja

03.01.2006

Bå! Sitaatteja Juoksija-lehdestä:

Lahjaksi saadut konvehtirasiat kannattaa suosiolla jättää aukaisematta tai lahjoittaa eteenpäin…” (s. 19, O. Ilander)
-Jesh, lähettäkää tänne vaan!

190-senttinen ruhjovatyylinen Clayton… hänen 300 km:n harjoitusviikkonsa – maraton joka lauantai alle 2.25! -toivat tulosta…” (s. 72, M. Hannus)
-Uh?