Lenkkilinnut, osa 9

Lenkilintupinnani 1.4.2018-31.3.2019 (kotiseutu, Suomi ja maailma)

Saa osallistua:
https://www.facebook.com/groups/406392726110482/ !

26.6. Tikli (46, 46, 50)
10.6. Etelänharmaalokki ja räystäspääsky (Κάτω Σταλός 45, 45, 49)
9.6. Turkinkyyhky ja samettipääkerttu (Κάτω Σταλός, Κρήτη, Ελλάδα; 45, 45, 47)
5.6. Punakylkirastas (45, 45, 45)
28.5. Pensaskerttu ja punavarpunen (44, 44, 44)
23.5. Haarapääsky (42, 42, 42)
18.5. Palokärki, punatulkku ja silkkiuikku (41, 41, 41)
17.5. Tervapääsky (38, 38, 38)
16.5. Varpunen ja leppälintu (37, 37, 37)
14.5. Satakieli (35, 35, 35)
12.5. Sirittäjä (34, 34, 34)
9.5. Pajulintu ja kirjosieppo (33, 33, 33)
4.5. Kuikka (31, 31, 31)
2.5. Laulujoutsen (30, 30, 30)
30.4. Vihervarpunen (29, 29, 29)
28.4. Kalatiira ja tuulihaukka (28, 28, 28)
27.4. Tiltaltti (26, 26, 26)
26.4. Pyy (25, 25, 25)
23.4. Laulurastas (24, 24, 24)
18.4. Naakka, sinisorsa, kesykyyhky ja västäräkki (23, 23, 23)
16.4. Isokoskelo, telkkä, käpytikka, kalalokki ja pikkuvarpunen (19, 19, 19)
15.4. Räkättirastas, fasaani ja sepelkyyhky (14, 14, 14)
13.4. Punarinta (11, 11, 11)
11.4. Naurulokki, peippo ja keltasirkku (10, 10, 10)
1.4. Talitiainen, viherpeippo, harakka, mustarastas, sinitiainen, varis ja harmaapäätikka (7, 7, 7)

Kuva:
Matti Suopajärvi

Mainokset

Lenkkilintupinnat, osa 5

Taas nollattiin pisteet ja uusi kausi käynnistyi.

Lenkkivuodarit 1.4.2014-31.3.2015:
Maailmanpinnat: 57
Suomenpinnat: 54
Kotiseutupinnat: 48

6.2. Tilhi (48)
1.11. Punatulkku (47)
11.10. Palokärki (46)
12.9. Kuusitiainen ja puukiipijä  (45)
25.7. Kivitasku (43)
11.7. Töyhtöhyyppä (42)
26.6. Ruisrääkkä, käki ja pensastasku (Sippola, Kymenlaakso)
23.6. Meriharakka (Ikaalinen)
22.6. Kuovi ja kottarainen (Ikaalinen)
20.6. Lehtokerttu ja ruokokerttunen (41)
17.6. Samettipääkerttu (Zakinthos)
10.6. Turkinkyyhky (Zakinthos)
9.6. Räystäspääsky (Zakinthos, Kreikka)
1.6. Laulujoutsen ja kesykyyhky (39)
14.5. Kuikka ja pyy (37)
?.5. Tervapääsky (35)
17.5. Varpunen, satakieli ja leppälintu (34)
11.5. Pajulintu, keltasirkku, haarapääsky, silkkiuikku, kalatiira ja kirjosieppo (31)
26.4. Laulurastas ja tiltaltti (25)
21.4. Silkkiuikku (Ikaalinen)
20.4. Töyhtöhyyppä ja laulujoutsen (Ikaalinen)
19.4. Västäräkki ja punakylkirastas (23)
12.4. Räkättirastas, kiuru ja sinisorsa (21)
7.4. Peippo, tikli, pikkuvarpunen, naurulokki, telkkä ja sinitiainen (18)
6.4. Fasaani (12)
4.4. Mustarastas, käpytikka, närhi ja sepelkyyhky (11)
1.4. Naakka, talitiainen, harakka, kalalokki, viherpeippo, varis ja hippiäinen (7)

Naakka. Kuva: Wikipedia

Verrokiksi edellinen lenkkilintukausi: maailmanpisteet 68, Suomenpisteet 63, Hämeenlinnan seudun pisteet 57

Parasta ja parasta

Kykenin jo eilen kynnelle ja vähän hiihtämään eli luistelemaan. Järven jäällä oli kantohanki ja hankikanto. Ruotsista oli tullut ja tupruttanut pulverilunta kovan hangen päälle, mutta ei niin paljon, etteikö olisi ollut vähintään yhtä hyvä mennä ihan missä vaan järven selällä kuin valmiilla uralla rantaa kiertäen. Huomasin ajattelevani, että onpa typerää kiertää tuolla lailla uraa. Keskellä järveä oli parasta; suunta kohti aurinkoa ja valkoista autiutta; silmukkaa, tiukkaa mutkaa vuoroin vasempaan vuoroin oikeaan. Vapaus!

Sitten kohti kotia metsän puolella. Hyvässä kunnossa oli hiihtoura. Laiskaa wassu-mogren -yhdistelmää, vielä laiskempaa kuokkaa. Huomasin ajattelevani, että tämä on kyllä maailman parasta. Hiihdän vain; ura vie perille, ei tarvitse ajatella minne mennä; ei tarvitse ajatella yhtään mitään! Hiihto on zen!

Hetkinen, ristiriita: ”parasta on, kun ei ole sidottu uraan, vaan voi mennä missä haluaa – parasta on valmiilla uralla, kun ei tarvitse miettiä mitään”?!

Joo! Ristiriidat ovat zen!

Lenkkilintupinnat, osa 3

Havaintoaika 1.4.2012-31.3.2013

Kotinurkilla -pinnat: 48
Suomenpinnat: 48
Maailmanpinnat: 49

Uusimmat havikset aina ylimpänä, havaintopaikka Hämeenlinna, jos ei muuta mainittu. Suluissa Suomenpinnojen kertymä.

28.11. Hippiäinen (48)
6.10. Pyy (47)
29.9. Pähkinänakkeli ja hippiäinen (Lidingö, Ruotsi – Lidingöloppet)
25.9. Kurki (46)
16.9. Palokärki (Hml 45)
15.7. Ruisrääkkä (Karhe – Posti-Hilman lenkki; 44)
4.7. Kottarainen (43)
22.6. Käki (Hämeenlinnan vuodariksi 42)
17.6. Käki ja palokärki (Vantaa, Sipoonkorpi – Jukolan viesti)
2.6. Punavarpunen (41)
25.5. Tervapääsky (40)
24.5. Kiuru (39)
22.5. Pensaskerttu (38)
19.5. Närhi (37)
17.5. Kirjosieppo ja satakieli (36)
13.5. Pajulintu (34)
10.5. Kuikka, hömötiainen ja keltasirkku (33)
9.5. Haarapääsky (30)
6.5. Sirittäjä (29)
5.5. Punakylkirastas ja harakka (28)
4.5. Sillkiuikku, naakka, tiltaltti ja mustarastas (26)
2.5. Kalatiira, pulu ja kivitasku (22)
29.4. Sinitiainen (19)
28.4. Käpytikka ja västäräkki (18)
24.4. Punarinta, sepelkyyhky pikkuvarpunen ja varpunen (16)
22.4. Räkättirastas (12)
15.4. Peippo, viherpeippo, telkkä, kalalokki ja laulujoutsen (11)
14.4. Isokoskelo, naurulokki ja sinisorsa (6)
2.4. Fasaani, varis ja talitiainen (3)

Hiihtoa keskellä järveä

Eilen Aulangonjärvellä olisi oikeasti ollut turhaa urautumista hiihtää uralla. Ura oli kyllä ihan hyvässä kunnossa, mutta se oli silti järven huonoin kohta luisteluhiihtoon (paikoin hiukan turhan sileäksi kulunut ja jäinen). Paras paikka oli missä vaan muualla järvellä. Hankikanto kesti hienosti.

Hankikanto oli kätevä myös siksi, että saatoimme lähteä kuusivuotiaan kanssa yhdessä lenkille. Kun toinen meni latua ja toinen piirteli taiteellisia kuvioita ladun vieressä, niin molemmat saivat mennä omaa vauhtiaan. Tässä I vielä malttoi pysyä ladulla…

…mutta seuraavaksi innostui kokeilemaan myös luisteluhiihtoa järven poikki (välillä ilman sauvoja, kun isäkin…):

Kotimatkalle lähdin sauvojen kanssa, mutta järvellä oli ollut niin kivaa (hyvän kelin lisäksi pilvettömällä taivaalla kirkasvalohoito-fuusioreaktori), että siellä piti vielä kerran käydä kiepsahtamassa ilman sauvoja:

Edellisestä vielä yksityiskohta, jossa GPS:n tallennusväli ei ihan pysynyt mukana; ympyröistä tuli monikulmioita (mittakaavana jotain tyyppejä kuvan vasemmassa ylänurkassa):

Liikkuvaa kuvaa (minun tekniikallani myötäpäivään kiertäminen sujuu hiukan luontevammin kuin vastapäivään – ja ympyrästä tulee myötäpäivään näemmä jostain syystä myös isompi).

Suksihiihtelyä

Otsikon mukaisesta päivityksestä onkin jo tovi, sauvoitta hiihdon kausi alkoi tänään.

Hiihto on teknisesti niin monimutkainen laji, turha monimutkaistaa sitä enää sauvoilla (paitti jos ei muuten jaksa). Heitin sauvat jossain vaiheessa hankeen ja heti oli helpompaa. (Katso huomaatko kilometriajoista missä vaiheessa sauvat lensivät pois.)

Rannekello keskustelee avaruuden satelliittien kanssa niin, että jälkeenpäin voi tarkistaa hiihtolenkistä missä tuli mentyä, mitä vauhtia, paljonko oli nousua ja laskua… Kuka olisi arvannut 15 vuotta sitten, että tällaisia laitteita on käytössä edes joskus saati meidän elinaikanamme?

Suksihiihdon suosio kasvanut

Suksihiihdon suosio on lyhyessä ajassa jopa kaksinkertaistunut arvioivat asiaa tuntevat lähteet. Kuluvana vuonna suksiuralla on nähty ilman sauvoja kaikkiaan jopa toista hiihtäjää.

Omat viimeisimmät nopolesit (päivämäärät ovat ihan oikein; en ole millään kerennyt aiemmin laittaa blogiin)

26.3.2009 11:00 H Aulangonjärvi. K selässä tasatyöntöä 13+6 min – välissä K ison kiven juureen ja pörräystä ilman sauvoja 13’26. Kerros pehmolunta. Sykkeet k.a. ja max: 137 (152), 147 (151), 148 (156). Aurinkoista ja tuulista, yöllä ollut 15 pakkasta. 1½ km 19 min + 2½ km 13 min

2.4.2009 10:30 Tervaniemi. Välillä sauvat käytössä, välillä ei – miten huvitti (n. 2/3 ilman). Aukeimmat järvenselät jäisiä, varjopaikoissa yöpakkaset tehneet hyvän hankikannon. Kaksi valkoista joutsenparia valkoisella lumella, a (meni aika samaa vauhtia). 11½ km 55 min

Lenkkivihoista tutkittua, olen ollut huhtikuussa suksilla 1996, 1998, 2005 ja 2009. Hiphap huu! Sitten tähän vuoteen:

Su 17.1.2010 12:05 Aul järvi. r, i ja k, -10 C. Kierros ilman sauvoja. Aina pitää kokeilla, että muistaa: suksihiihto on hauska laji. 4 km 20 min.

Kansanterveys ja talvihallit

Mordillo

Energiasyöppö talvihalli rakennettiin Helsinkiin; Suomen suurin maalämpökeskus, aurinkopaneeleita… rakentamisluvat kymmeneen pientuulivoimalaan… (Virta 2009). Pääsylipun ostamalla pääsee kuka vaan harrastamaan liikuntaa. Mikäs se sellainen talviliikuntahalli olisikaan, jossa etusija olisi aina ammattilaisilla? (Vihje: esimerkiksi Hämeenlinnassa sellaisessa on 1730 (sic!) ”alkoholilain mukaista anniskelupaikkaa” (Virtanen 2009)).

Virta, T. 2009: Sisällä talven ihmemaassa. Yhteishyvä 11: s. 60-63.
Virtanen, J. 2009: Jäähalli on anniskelukeidas: paluu päihteettömyyteen voisi merkitä suomalaisen huippujääkiekon loppua. Hämeen sanomat 22.12., s. 17.

Latua käyden ladun on vanki

… vapaa on vain kantohanki :) *

Voi veljet! Olosuhteet olivat niin täydelliset kuin kohtuudella voi toivoa. Häikäisevä auringonpaiste ja hanki kantoi.

Sauvojen mukana roijaaminen olisi ollut suorastaan tyhmää. Tyhmää oli myös mennä ensin yksi kierros uran viertä seuraillen (piti tietää vauhtinsa, ilmeisesti numerot on tärkeitä). Hienointa oli kruisailla järvenselkää juuri siitä mistä lystäsi.

Lähtökohdat huomioiden tunnelma oli täysin vertailukelpoinen yhteen upeana muistiin painuneeseen hankikantolenkkiin Kilpisjärvellä (uuden vuoden aikoihin 1994-95, tai sitten vuotta aiemmin, tuon ajan harkkapäiväkirjat ovat varsin niukkasanaisia; eivät liikoja tuntemuksilla hehkuttele)… Tuohon vuodenaikaan joku ottaa lappiin kolmemetriset metsäsukset, mutta tuolloin saattoi viipottaa kilpureilla Jehkatsia (Jäehkkas) ylös ja alas mielensä kyllyydestä. Kunpa pääsisi sellaiseen kuntoon, ettei pienempiä tuntureita huomaakaan.

Grr:
22.3.2009 9.25(!) Aulangonjärvi. Hankikanto, (jäiselle) uralle turha mennä, rannassa vähän liikaa ”fossiloituneita” kelkkojen ja pilkkijöiden jälkiä, mutta keskellä järveä oli sileää hankea. 11½ km, 51 min (alkuun kierros 5 km 22 min).

*Kustomoimaton runo: Hellaakoski, A. 1946.

Tyyli on vapaa

Mordillo

Kekkasin tossa äsken mennä perinteistä tyyliä (siinä touhussa tarvitaan sauvat, mutta – kirjoitan silti)!

Numerot: 20.3.2009 13.25: Aul 6½ perint. +1C (yöllä -10C). Aika hyvin piti – voiteet toissavuodelta (ihan totta, viime talvena pertsan kalusto ei ollut ainakaan käytössä enkä varmaan voidellutkaan). Syke k.a. 156 (max 167), suunnilleen sellaista kuin pitää, ei pomppaa taivaisiin. 6½ km, 39 min (ei ole oikein referenssiä, mutta ei vauhti päätä huimaa).

Yliopistolaki on painettu paperille…

Onkohan historioitsija Janne Holmén saanut rahoitusta järjestymään nuoremman tutkijan työhön? Toivotaan, juoksijana Euroopan mestari ei ole opetusministeriön mukaan riittävän hyvä urheilija-apurahaan (1), ei myöskään Holménin olympiamaratonilla kukistanut Francis Kirwa.

Tekevätkö urheilija-apurahoista päätökset samat tyypit, jotka tuuppaavat yliopistojen päätäntävaltaa ulkopuolisille ”asiantuntijoille”, latelevat Aalto(-paf) korkeakoulusanahelinää ja, eilisen lehden mukaan, suunnittelevat korkeakouluhin kaikille pakollisia ulkomaan opintoja?

No joo, se politiikasta, siirrytään J:n muihin juttuihin.

Holmén osaa yhdistää tieteen ja urheilun hienommin kuin olen kenenkään muun nähnyt tekevän. Punnittua puhetta on tällä kertaa vuoristoharjoittelusta (2).

Hyvä, että uusia hiihtolajeja ideoidaan, mutta kaikki ideat eivät ole hyviä. En katsonut viimeisimpiä kisoja (niitä on liian usein), mutta voin kuvitella, että yhteislähdöt olivat aika tylsiä, peesaaja hyötyy lajissa niin paljon (3). (Joskus oli hienoa seurata viidenkympin kisojen väliaikoja paperin ja värikynien kanssa.)

Pitkän linjan urheilutietäjä haukkuu asiatonta doping-kirjoittelua (4). Varmaan aiheesta, mutta kai teilattava opus pitäisi lukea vaikka hiukset päästä loppuisivat (5).

Hannuksen mielimatka on 800 m (4). Minunkin penkkiurheilulajeistani kasi taitaa olla – heti maratonin jälkeen – kakkossuosikki. Kahteen urheilukentän kierrokseen mahtuu sopivasti taktiikkaa ja raakaa revitystä ja olisiko turha toivoa, että laji olisi sopivasti kestävyys- ja nopeuslajien puolivälissä niin, ettei epoilulla tai hormonien voimalla pärjäisi (ja molempien aineiden kanssa puljaaminen olisi harvinaista)?

(1) Paunonen, A. (toim.) 2009: Risuja! Juoksija 2: s. 10.
(2) Holmén, J. 2009: Vuoristo vaatii kuntoa ja järkeä. Juoksija 2: s. 44-47.
(3) Anttila, S. 2009: Suomen hiihto uuteen aikaan. Juoksija 2: s. 41.
(4) Hannus, M. 2009: Norsu porsliinikaupassa. Juoksija 2: s. 66.
(5) Hutchings, E. (toim.) 1992: Judging books by their covers, teoksessa ”Surely you’re joking mr. Feynman!”: adventures of a curious character as told to Ralph Leighton. Vintage. S. 288-302.

Kärsivällisyyttä – ja heti!

Mietin tiistaina mennäkö toinen kierros ilman sauvoja, että voisi kirjoittaa blogiin. Mutta sehän olisi ollut aika pöhköä. Kirjoitan kuitenkin! (Sauvahiihtokin, ja mikä tahansa liikunta, on ollut siksi harvinaista herkkua viime vuosina.)

Etenemistapa oli mogren, huomasin. Wassbergiahan oikea hiihtäjä menisi, jos järven jäälle eksyisi. Minä en jaksa, koska en osaa, enkä osaa, koska en jaksa.

Sinänsä oli ihan hienoa zeniläisen yksinkertaista* hiihtoa sumussa. Ei vaan voi mitään, masentaa vähän joka päivä olla raihnainen heikkopeikko. Jos olisi olemassa jotain sellaista kuin sairauskiintiö, se olisi ollut täynnä jo kolme vuotta, ainakin. Kärsivällisyys on loppu, saisinko lisää, ei toki mitään kiirettä – heti vaikka.

Numerot:
17.3.2009 10.40 Aul.j.x2. Nollakeli, vähän uutta lunta, ajettu juuri kelkalla. 9½ km, 50 min (25+25).

*) En osaa monimutkaisia lajeja; ihanteeni olisi joskus ollut maraton tasaisella suoralla kiitoradalla 25 asteen lämmössä tyynessä säässä – tai sitten vain kolmekymppiä, riippuu siitä haluaako sopivan pitkän vai sopivasti liian pitkän matkan.

Unessa ja sylissä

K ja I keksivät uusia hiihtolajeja.

K oli mukana hiihtolenkillä ja nukkui samaan aikaan. Tehkää perässä!

Itse jos hiihtää johonkin, pitää jaksaa vielä takaisinkin. I tuli takaisin – sylissä. (Minä sain samalla lennossa apu- (Abu-) sauvat ja tuli kiusaus käyttää niitä vähän, kun kelikään ei paras mahdollinen ollut.)

Unessahiihtoa ja sylissähiihtoa, kateeksi käy :)

Numerot
14.3.2009 15.00 Aul. J. +2C. Ilman sauvoja. 5 km, 26 min (ensin sauvat kädessä ja rinkka ja K. selässä n. 2 km ja n. 30 min).
15.3.2009 14.05 Aul. J.x2. +1C. N. 1 km sauvoin, muuten ilman. I ja A hiihtelivät kahdestaan. 9½ km, 48 min.

Sauvoin

Menin Hämeenkyrössä ”pitkän” lenkin: neljä kierrosta purua. Otin sauvat mukaan kahdelle viimeiselle kierrokselle. Se oli hauskaa. Käsillä sai ovelasti lisää vauhtia. Vähän sellaiset sauvat ovat hankalat, jos pitää vauhdin kärsimättä vaikka raapia nenää tai painaa kellon nappia. Evästauolle pitäisi melkein pysähtyä. (Kaikillahan on tietysti sauvat oikeaoppisesti kunnolla käsissä kiinni.) Mutta silti. Jos sauvoja ei olisi keksitty, ne pitäisi nyt keksiä.

Aulangonjärvellä jatkuvat loistavat suksihiihto-olot.

Numerot:
21.2.2009: Aul.j.x2. Sauvoitta; pikku pakkanen, tuuli. 9½ km 43 min.
1.3.2009 H-kyrö purux4. 10 km, 55 min, kaksi ekaa sauvoitta 28.07 min. (Kaksi vikaa sauvoin: 26.46 min.)
6.3.2009: Aul.j. Sauvoitta. 5 km, 22 min.

Kivaa on aina kun pääsee hiihtämään. Vauhti ei vaan yhtään kohene eikä mistään meinaa palautua (juokseminen on aika epätoivoista). Dilemma: mitä tehdä, jos terveys ei kestä liikuntaa eikä mielenterveys liikkumattomuutta?

Aurinko(j)a ja pakkasta

Numeroita:
Aulangonjärvi
La 14.2.2009 I hiihti hienosti ja K matkusti rinkassa R:n selässä. Itse pörräsin suksilla ympärillä.
Su 15.2. Mukana I ja Koj. Vuorollani yksi kierros järven ympäri. Ilman sauvoja 5 km, 21 min Yksi plussapäivä oli joskus ja sen jälkeen taas pakastanut: hyvä luisto ja, kun järvessä ei kerta ole mäkiäkään, erinomaiset olot suksihiihtelyyn.

Lynkattu Lynx lynx

Tervaniemessä saattoi lauantaina luistella (siis luistella), mutta ei luistella (siis hiihtää). Retkiluistelu-ura oli aurattu, mikä on tietty hienoa. Suksillakin pääsi kyllä pururataa ihan hyvin, kun siellä oli hiihdetty vähän enemmän.

Varmaan luistelu-urasta pidetään huolta, kun jääkiekossakin luistellaan. Jääkiekkoon tässä kaupungissa tuntuu riittävän täppää aina. Ei oikein esimerkiksi Hämeen linnan* kunnossapitoon. Pieni (ja pienille) tärkeä lasten luontokoulu Ilves Aulangolla lakkautettiin lastentarhapelissä nimeltä kunnallispolitiikka – jos oikein ymmärsin, yksi puolue oli tehnyt jotain, mistä toinen puolue ei tykännyt vaan kosti – viis lapsista, Ilveksen työntekijöistä, matkailijoillekin tarkoitetusta hienosta rakennuksesta hienossa paikassa ja Euroopan unionin rahasta, joka nyt peritään takaisin.

Ei silti, tapetaan meilläpäin oikeitakin ilveksiä. Kun Ilveskalliolla (sic) oli nähty ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ilves, komea uros, niin eikös se pitänyt ampua. Ilveskaatoa elvisteltiin sitten paikallislehdessä. Kai ilveksiä sitten riittää tapettavaksi asti, mutta en ymmärrä ihmisiä, jotka sitä haluavat tehdä.

*Hämeen linnalla on minusta hieno historia. Siellä ei ole koskaan tapeltu, vaan kun vihollinen on tullut, on lähdetty karkuun. Mitä sitä suotta itseään tapattamaan.

Kaksi asiaa yhtaikaa

Kävely ja purkansyönti onnistuu. Jalalla voi piirtää ilmaan kahdeksikkoa ja kädellä samaan aikaan. Mutta yritäpä jotain ”helpompaa”: jalalla pelkkää ympyrää ja kädellä sitä kahdeksikkoa. Voi jalkaparkaa miten sekaisin on.

Suksihiihdossa on se hyvä puoli, että ehtii miettiä miten jalkojen kuuluu mennä. Käsityöskentelyn pitää olla ihan betonissa (minulla ei ole), että tavallisessa hiihdossa voisi ajatella jalkoja ja kädetkin tulisivat hyvin.

Ftl-lenkit (”follow the leader-”) ovat auttaneet vähän. Sopiva Wasbergin ja Mogrenin yhdistelmä niin oppii työntämään molemmille puolille. Mitenhän se menee, tämä on taas vaan motorisessa muistissa? (Vertaa: Ä ei osannut joskus sanoa millä puolella on kytkin vaikka ajaa sujuvasti autoa). Väärin muistin, piti testata oikeasti hiihtämällä: mog – ren – mog – ren – välipotku – wassu – wassu -ja sama uudelleen. Kun suksenpotkuja on pariton määrä oppii ovelasti mogrenin ja wassun sekä vasemmalle että oikealle sukselle. Jos jaksaa paremmin, välipotku jää väliin eikä opi.

Sauvoitta hiihto on kaunista…

… sanoi R

Piti harrastaa suksihiihtoa, että saisi tänne jotain kirjoitettavaa. Silkkaa erikoisuuden tavoittelua! (Oletteko lukeneet sitä kun erikoisuudentavoittelija yritti keksiä jotain, mikä olisi tylsempää kuin mäyryys?*) Toisena päivänä sauvat sitten jo jäivät, kun se vaan oli kivempaa niin.

Numerot:
24.1.2009: H-kyrö, 2½ km, n. 13.30 min, ilman sauvoja: 2×2½ km, n. 13.45 + 13.30 min, -6 C
25.1.: a.p. 2½ km, ilman sauvoja: 2½ km, yht. 27 min;
i.p. (kaksi lenkkiä!) ilman sauvoja: 2×2½ km, 27 min, -2 C

Tuntui helpoilla pätkillä ihan hiihdolta, kello vaan on armoton: viisi vuotta sitten vielä samassa ajassa meni kolme kierroista kun nyt kaksi. Eikä silloinkaan kunto mikään ihmeellinen ollut.

* Kajo, M. 1991: Kettusen toinen tuleminen. S. 29-34. Werner Söderström Oy.

Nopoles seikkailee

Pääsihän menemään vielä tänä talvena ilman sauvoja. (Pirunkurussa taaperrettiin ilman suksiakin kauheilla sykkeillä. S näytti miten suksia pidetään monokävelyssä tyylikkäästi olalla. Alas laskettiin älyttömässä sumussa suksen kannoilla istuen – mikähän tämän tyylin nimi olisi?) Sauvat irti hiihtely onnistui, kun uskaltautui talven pisimmälle lenkille; huippupätkä välillä Tunturijärvi – Luosujärvi ja vähän siitä eteenpäin oli yhtä juhlaa.

30.3. Pirunkuru. Perint. 120 min, 16 km

3.4. 121 min, 26½ km

Suksikävelyä

Suksihiihtoa hiljaa ja vähän matkaa. Hyvä keli, mutta laji vaatii hyvien olojen lisäksi jonkinlaista jaksamista ollakseen hauskaa (ei esimerkiksi 1. nuhaa 2. silmätulehdusta 3a korvatulehdusta 3b keuhkoputkentulehdusta – valitse kolme). Jepu, mutta merkintä harkkapäiväkirjaan! Edellisestä suksihiihtelystä on tovi (liekö vuosi).

Äkäslompolo 6.12.; 1 km tavallista ja 3 km sauvoitta hiihtoa; 22 min; -3C; keskisyke 166 maksimi 175

Lappitappi

Mukavaa oli vaikka hiihto jäikin vähiin. Piti mennä melkein pelkkää kuokkaa, kun ei jaksanut järkevämpää tekniikkaa (sairastelu vaikutti asiaan; syötiin I:n kanssa antibioottiakin); oli siellä pakkastakin ei aina ihan luistelukeli, ja pertsan sukset etelässä.

Ei-hiihtelyä

Tänä talvena ei kertaakaan suksilla, sauvoilla eikä ilman. Viimeksi meni joulukuu ilman hiihtoa – vuonna 1994. Nyt huolestuttaa tammikuu, tammikuussa on aina hiihdetty, ainakin kaikkina vuosina miltä lenkkivihkoja löytyy, vuodesta -78…

Vuorotahtia

Bå. Onpas hiihto suosittua; parkkipaikalle ei meinannut auton kanssa mahtua. Ensin vaunutteluvuoro: I:n kanssa täyttömäen huipulle seuraamaan sattumalta käynnissä olleita hiihtokisoja. Oman hiihtovuoron alku nihkeää, mutta auringon lämmittäessä ja luiston parantuessa suksihiihto Haltialan pelloilla alkoi olla kivaa. Tavallinen hiihto purtsilla kävi sitten jo työstä; hauiskin (paikka mihin se voisi kasvaa) kipeytyi.

Numerot: sunnuntai 12.3.2006: suksihiihtoa 10½ km 41 min + tavallista hiihtoa (luistelua) 7½ km 29 min

Hard rock hallelujah

Bå. Autoradiossa höpöttivät jotain juuri valitusta Suomen euroviisusta. Soittivat biisiä juuri, kun olin lähdössä hiihtämään. Biisi kuulosti äkkiseltään asialliselta; jyrinätä ja salamia.

Enpä ole Lordin tuotantoon perehtynyt, ei hirviöt kauheasti nappaa, mutta eurokekkereihin tyypit sopivat kuin nenä py.. päähän; ehkä kestohymyt hetkeksi lässähtävät kun miettivät, mitä nää suomalaiset oikein meinaa?

Mutta aiheeseen, hiihtoon. En älyä miksi en tee tätä useammin. Sairaan hienoa.

Piti mennä ihan tavallisesti sauvahiihtämään P-heinään, mutta meninkin lähemmäs Malmille, kun oli (olevinaan) kiire. Hyvä kun oli. Malmin lättäradallehan ei sauvojen kanssa olisi oikein mitään ideaa mennäkään, joten sukset (vain) katolle ja, viuh, menoksi. Sitten kun oli baanalle päässyt, huomasi taas miettivänsä, että, hei, tämähän on hauskempaa näin, ilman kepukoita.

Puhdas lumi kirkkaassa auringonpaisteessa on kaunista. Ympäristön rumuuskaan ei haittaa, se on vain hyvä kontrasti hankien hohdolle. Pakkasta oli mukavasti ja aurinko paistoi lopulta niin, että hanskat olivat liikaa. (Vauhdissa taskuun; mitä olisinkaan tehnyt, jos olisi ollut sauvat käsissä: kärsinyt, tai pysähtynyt avaamaan remmejä ja lenksuja…)

Numerot: lauantai 11.2.2006 (no, okei-okei, 11.3.) suksihiihtoa 11½ km 42 min

Off topic

Mordillo

Bå. En ole hiihtänyt. Tai olen pari kertaa, mutta sauvojen kanssa. Tyyli oli vapaa, niin kuin lenkillä aina, ja valintani oli perinteinen. Tiedättekö, semmoinen missä mennään kahta uraa pitkin vuoronperään vasemmalla ja oikealla potkien? Suksen pohjassa on keskellä ovelasti tahnaa, joka tarttuu lumeen kiinni kun potkaisee. Sauvoja voi käyttää yhtäaikaa tai eri-. Tai sitten voi lykkiä pelkillä sauvoilla vaan, jos jaksaa. Perinteinen on oikein kätevä tyyli siellä missä ei ole jyrätty latukoneella kovaa alustaa tai satu olemaan hankikanto. Monessa paikassa ei oikein muuten eteenpäin pääsekään.

Voiteitta & sauvoitta

Bå. Hassua kun ei osaa hiihtää semmoista TV-kevyttä, aina VL:ää; vähintään. Puhkuhan siinä tulee.

Pitäisiköhän voidella sukset tänäkin talvena? Luistaahan hyvät sukset ilman voiteitakin, mutta sääli suksia…

Numerot: suksihiihtoa 11½km 45min. Malmi 14.2.2006. Hyvä keli.

Tekniikkaa? Tyy-yylsää.

Bå! Oppiiko suksihiihtelyssä tekniikkaa? Varmaan. Tekniikkaharjoittelunahan sauvoittahiihtoa suositellaan. Mutta on se aika eri laji kuin hiihto sauvojen kanssa…

En tiedä tekeekö kukaan oikeasti niin, mutta kannattaisi opetella luisteluhiihtoa ensin ilman sauvoja ja sitten vasta siirtyä monimutkaiseen etenemiseen sauvojen kanssa.

Omalla kohdallani ainakin taitaa olla myöhäistä opetella hiihtämään sauvojen kanssa nätisti; ihan samalla tavalla sitä aina lähtee ruhjomaan kuin ennenkin vaikka kuinka pohjustaisi ilman sauvoja.

Joku puolituttu kommentoi monta vuotta sitten Hämeenlinnan motarilla, että kannattaisi harjoitella ilman sauvoja. Ei ollut ilmeisesti menoni kaunista katseltavaa… Enpä ikinä vaivautunut.

Olisi pitänyt opetella vapaa luistelutyyli lapsena, mutta kun lajia ei ollut silloin keksittykään. Paitti mentiin me hankikannolla Torron suolla isän kanssa kaksipuoliluistelua. Ei sitä voinut tietää, että tyyli on tulevaisuudessa kilpalaji.

Pahimmat särmät sentään hioutuivat aikanaan pois Lapissa. Oli pakko; tyyppien kanssa lenkillä kun matkaa olla mökille lyhintä tietä jotain 15 km, kun oli jo ihan poikki. Ihan väkisin oli ketkuteltava jonkinlainen taloudellisempi tyyli, muuten ei ikinä olisi päässyt kotiin. Tämmöinen on aika hyvä sekasysteemi: wassua kolme potkua, välipotkaisu ja sitten neljä kertaa muugreenia. Ja sama ad infinitum.

Juh, kerron joskus mitä tarkoittaa FTL.

Ristiäisvieraat vielä hämmästyy

Bå! Hämeenlinnan Alajärvellä oli kolattu lumi pois uralta niin, että siellä voi luistella luistimilla. Ovelaa!

Hiihtouratkin oli, niin että järvellä voi harrastaa kaikkiaan viittä lajia: hiihtoa ladulla ja luistelua suksilla tai luistimilla, molempia sauvoilla tai ilman.

Niin ja napakelkkailua! Kuutta lajia! Ai niin varmaan avantouintiakin ja… I’ll come in again… amongst the winter sports on Lake Alajärvi are such diverse elements as… what is ”napakelkkailu” in English?

Numeroita: 29.1.2006 kolmisen kilsaa (13 min) suksihiihtelyä jäällä. Sitten taas purua kiertämään asiallisesti sauvat kädessä.

Kiperää, kapeaa, kuperaa

Bå! Ei luista, ura on kapea ja kupera, ei meinaa mahtua ohi latuhiihtäjistäkään. Harvoinpa olot täydellisesti natsaavat, kun suksihiihtelemään lähetään. Laatuvaatimukset lajissa ovat öbaut samat kuin pikaluistelussa (mitä suksihiihtely lajina saattaa ehkä etäisesti jonkun mielestä muistuttaa): liukasta, tilavaa ja tasaista.

Yksi ratkaiseva piirre suksihiihtelyssä on mikä pikaluistelusta puuttuu: ylämäet – ja alamäet. (”Ihmisiä on kolmenlaisia – niitä, jotka osaavat laskea ja niitä, jotka eivät osaa…”?)

Tärkeitä numeroita: 24.1.2006, tiistai, Malmi; suksihiihtelyä 17½km – 72 min; pakkasta -1, lumi uutta, jäätä ja jotain suksenpohjat pilaavaa höhhöä siellä täällä.

Menneen talven lumia

Bå! Ulkona on ollut nihkeästi lunta ja pakkasta sata astetta. Mitäpä suksihiihtoblogiin voi kirjoittaa, kun ei ole mitään asiaa? Small talk’ia? ”Olenko viime aikoina lukenut mitään hyviä kirjoja”?

Joo: joulupukki toi tällaisen: ”Missä kaikki ovat?” (kirjoittanut Stephen Webb)! Se pitää kehua kunnolla joskus jossain. Edit 29.8.2007: kehu, kehu.

Edellisen joulun hitti ”Vien rucolan takaisin” sen sijaan on pahasti vanhentunut ainakin mitä tulee hiihtämiseen (vitsit olivat huonoja jo ensimmäisellä lukemisella).. Kirjoittaja haikailee johonkin ihme Rivieralle, vaikka hiihto on kova muotilaji! Kilpahiihdosta on mennyt maku tunnetuista syistä, mutta lehdet pursuavat innostuneita tarinoita hiihdon uudelleen löytäneistä harrastajista.

Ehkä rucolakirjan tekijän Lahdessa vietetty lapsuus antoi yliannoksen talviurheilusta intoilua? Sääli, hiihtoa hienompaa parempaa mietiskelyn muotoa ei ole. Ei luovaan mielentilaan mitään sitruunapuita tarvita! (Rospuuttokeleillä etelän leppeys houkuttaisi, myönnetään.)

S palasi taas lapista. Kummasti vaan kuulemma parikymppiset vuosiin-ei-hiihtäneet kaupunkilaisetkin taas innostuivat murtomaahiihdosta! (Ylläs on parempi paikka aloittaa harrastus kuin esmes Malmi.)

Sitaatit:

”-…hiihtämistä vihasin jo nuoresta.” (s. 36)

”-Mitä hyötyä on… hiihtoputkista?… jos tavallinen ihminen haluaisi hiihtää kesällä, jos häneen laskeutuisi tämä hiihtämisen syövyttävä himo, hiihtoputki olisi siellä häntä varten…” (s. 64)

”-Hiihtoputket ovat abstraktin hyötyavaruuden velkakirjoja. Niistä tietää, mitä saa: jääkautta ennakoivan ikuisen talven maan alle haudattuun putkenpätkään. Hiihtoputken P/E on alhainen, sillä kyseessä ei ole intellektuaalinen kasvuala. Sillä on vain substanssiarvo: se, mitä pätkä putkea, jäähdytinlaitteisto ja lippukassaksi palkattu kunnanvaltuutetun veljenpoika maksavat.” (s. 70)

”-…valkoinen, vastenmielinen jauho (lumi) peittää kaiken elävän.” (s. 20)

”…jatkaisin muitta mutkitta Puolan halki, ja samalla lumesta olisi päästy eroon kertaheitolla…” (s. 147)

(Enqvist, K: Vien rucolan takaisin)

(Hiihtoputket? En ole kokeillut, mutta yhteiskunnan kannalta eivät liene huonompi sijoitus. Halvempaa pitää sisällä latua kuin hoitaa sydän- ja verisuonisairauksia.)

Suomen rumin?

Bå! Uudestaan Malmille (olot eivät olleet häävit, mutta Paloheinässä vielä pahemmat).

Gallup: onko missään rumempaa kuntorataa kuin tämä helsinkiläinen lentokentän ympäri kiertävä?

(Tuskin tulee valtavasti ehdotuksia, kun en ole blogista kenellekään kertonut. Mutta laitetaan varuiksi..)

Parakkihallia, valtateitä, harvaa rääseikköä ja kaiken aikaa toisella puolella verkkoaidan ja kieltotaulujen takana ammottaa lentokentän tyhjyys. (Tiesittekö, että lentokoneet haisevat pahalle?) Tasaista kuin lätty. Arvostaapahan ainakin, kun taas pääsee kauniille kumpuileville hangille johonkin.

Kolme kierrosta ilman sauvoja. Yhteensä 65min eli 3.44min/km, aika kovaa, onkohan reitti varmasti 5,8km niin kuin kyltti väittää? Olot: pakkasta -5, jää pilkisteli lumen alta ja teki menon koluamiseksi, paikoin parempi lumitilanne, saattoi loipottaa vapaammin. Sunnuntai 8.1.2006

Kumpi nopeampi, sauvoin vai ilman?

Bå! Kokeilemassa minulle uutta hiihtoreittiä Malmin lentokentän ympäri. Eka kierros tutustumista reittiin apusauvojen turvin, toka ilman. Pari töppyrää reitillä oli, mutta niin pieniä, että reitin saattoi luokitella suksihiihtelykelpoiseksi (sauvahiidossa niitä ”mäkiä” ei edes huomaa).

Yritin pitää kierroksilla samaa tehoa, että voisi verrata aikoja. Sauvojen kanssa 21½ min. Toinen kierros – jännitys tiivistyi- kas, 21½ min!

4.1.2006. Olot: Jää pilkisteli lumen alta ja koirank.. koiranulkoiluttajat talloneet muhkuroita, mutta hyviäkin kohtia oli. Pakkasta -7.

Mistä kaikki alkoi?

Bå! Huomasin suksihiihtelyn hauskuuden ensimmäisen kerran helmikuussa 2004. Olimme Hämeenkyrössä ja autoilleet Pirkan uran varrelle ja huomasin toisen sauvan unohtuneen matkasta. No, sujui hiihto yhdelläkin sauvalla, mutta lähinnä siitä tuntui olevan harmia, joten pian ainoakin sauva lensi näreikköön. Hyvä keli ja suhteellisen tasainen reitti takaisivat, että sauvoittakin pääsi mainiosti eteenpäin ja touhu oli oikeastaan hauskaa. Seuraavana päivänä kokeilin samaa paikallisella pururadalla, kivaa oli taaskin, mutta siihen hyvä harrastus olisi luultavasti unohtunut ilman pientä onnettomuutta hiukan vajaan vuoden kuluttua.

Helmikuussa 2005 olin hiihtämässä Helsingin Paloheinässä, ihan tavallisesti sauvoilla pökkien. Olot olivat karseat; täyttömäessä tuuli puhalsi niin kovaa, ettei ylämäessäkään meinannut pysyä pystyssä (naamaan sattui ja korva meni täyteen tuulen puhaltamasta hileestä). Härkäpäisesti painelin mäkeen vielä toisenkin kerran, vaikkei puuhassa ollut mitään järkeä. Alamäessä katselin löytyisikö umpeen puhaltuneen ladun sivusta luistavampaa kohtaa. Löytyi totta vieköön, silkkaa jäätä! Vauhti kiihtyi hetkessä hurjaksi, vain tökätäkseen taas nuoskakinokseen. Sitten mentiin! Kylkiluun murtuma tuli, luulemma.

Vähään aikaan ei sitten vasenta kättä hiihtäessä käytetty. Ei sen kipeän kyljen kanssa voinut juostakaan, tärinä oli liikaa. Mutta suksihiihtely onnistui!

Otteita harkkapäiväkirjasta (”grr, numerot ovat tärkeitä”):

12.2.2005 “Sauvoitta Haltialan kierros. Helkkarin hauskaa!” – 9km – 39min (Ensin yritin räpeltää sauvojen kanssa 6km)

13.2. “Myötätuuleen pääsi kirjaimellisesti tekemättä mitään, vastaiseen oli aika puskeminen. Sauvoitta. Älytön tuuli” – 9km – 43min

Myöhemmin kylki alkoi jo kestää sauvomisen, mutta olin jo päässyt uuden lajin makuun:
25.2. 9km – 40min (+5km sauvoen)
26.2. 14km – 61min

Sitten kylki parani kokonaan:
4.3. Sauvoen kaksi kertaa seiskapuolonen S:n perässä; otti niin koville, että piti passata seuraava kierros ja mennä suksihiihtelemään Haltialaan
13.3. 14.5km – 63min
19.3. “Puoli-Qtamossa” – 11km – 50min (alle 7½ sauvoen 27min – S)
25.3. “Jenteä aluksi. Varjossa oli hyvä luisto, muuten työvoitto, ‘pakaroistani näistä…’ ” – 8km – 32min
2.4. “…jäistä loskaa, jäätä, varjossa ok” – 10km 40min (päälle 7½ sauvoen 28min)

Sen enempää en tainnut käydä lajia harrastamassa sinä talvena (urheilu jäi muutenkin vähiin). Kylkikipu palasi hetkeksi vajaan vuoden päästä ja siitä alkoivat ihan toiset (rankat) episodit, mutta kaikki oli lopulta hyvin ja luistelubaanat kutsuivat taas.

Kauden avaus

Bå!
Hiihtokauden avaus heti ilman sauvoja. Olot eivät niin hyvät kuin ikkunasta näytti. Pakkasta -5, mutta kova viima -paitsi tuntui ikävältä- oli pakannut uralle irtolunta. Suksihiihtely muuttui suksitaaperrukseksi. Vain hetkittäin myötätuulessa ja puhtaaksi puhaltuneella baanalla oli kivaa. (Päälle kuokkimaan purua sauvojen kanssa.)

Rankkaa. Huono kunto. (29.12.2005 Haltiala ja Paloheinä, Helsinki)