Uusi blogi

Aloitin uuden blogin, jonka nimi on (vaatimattomasti) Metamaailmankaikkeus. Laitan sinne jatkossa jutut, jotka olen Suksihiihtelyä -blogissa tägännyt otsikon Filosofia ja muu hömppä  alle.

Suksihiihtelystä on tullut hirmu suosittu blogi. Syynä tähän lienee minimalistisen juoksuharrastuksen suosion kasvu; hakusanat, joilla tähän blogiin nykyisin löydetään ovat lähinnä minimaalisten juoksukenkien eri merkkejä ja malleja.

Alkoi tuntua vähän oudolta laittaa näin vahvasti kenkäjuttuihin painottuneeseen blogiin juttuja esimerkiksi maailmankaikkeuden tuhosta ja syntymästä…

Tieteellisille jutuilleni perustin jo aiemmin oman LUonnonTIedeuutiSET bloginsa. Spekulatiiviset ja metafysiikkaan karkaavat jutut eivät oikein sovi tiedeblogiinkaan. Siksi annoin niille nyt oman metamaailmankaikkeutensa.

Mutta ”missä ne kenkätestit viipyvät”?

Kyllä, kyllä, tulee niitä vielä. Viime aikoina ei ole ollut raportoitavaa, koska olen juossut kaikki lenkkini Feelmax Kuusailla. Fivefingerseilläkin juoksisin, mutta ne ovat kaikki hajalla. Kuusaatkin hajoavat, mutta uudet saa huokealla.

Born2Run -kenkien testi on minulla jäissä. En juokse tarpeeksi pitkiä matkoja enkä tarpeeksi kilpaa. Siksi en kaipaa kenkiini senkään vertaa iskunvaimennusta kuin B2R:eissa on.

Tällaisia kaikkia olen tutkaillut vesi kielellä:

Merrell Vapor Glove. Minimaalisempi kuin aiemmat Merrellit. Pitäisi kuitenkin sovittaa ensin, kun Merrellit eivät ole tähän asti hyvältä jalassa tuntuneet.

New Balance Hi-Rez Minimus. Päheä. Minimaalisin NB ikinä. Mutta hintaa satakaksikymppiä.

Vivobarefoot Ss13 the One Tc. Vielä päheämpi. Mutta 159 euroa. Kääk. (Jaha, kenkien lisänä tulee metronomi ja e-kirja… Ilman niitä ja eri värisenä maksavat 139 dollaria.)

Zemgear 2Cinch Ninja. Tosi päheä. Tabikenkä rules! Sovittaa pitäisi näitäkin. Zem -originaaleja kokeilin joskus ja ne eivät sopineet jalkoihini ollenkaan, vaikka olivat ihan ohuet läpyskät. Kantapäiden alle jäi sauma. 2Cinchit ovat enemmän ”kenkämäiset” kuin originaalit. Ehkä ne istuisivat?  Mikä parasta, Cincheissa on kengännauhat.

Lisäys: TerraTech voisi olla parempi malli, kun se on juoksukenkä. 2Cinch on näemmä johonkin mihinlie cross-trainingiin… Ei näitä uusia Zemejä tosin vielä mistään saa.

Fivefingers El-X. Olisi tosi minimaalinen Fivefingers ja muita malleja halvempi, mutta näissä ei ole nauhoja eikä mitään. Epäilen etteivät istuisi.

Fivefingers SeeYa Ls. Minimaaliset Fivefingersit, joissa on myös kunnon kengännauhat, jes. Nyt vihdoista viimein näitä saisi Euroopastakin. Pitäisikö sijoittaa? Hajoavaisithan ne varmasti pian. Mutta jos käyttäisi niitä vain harvoin. Sellaiseen naatiskeluun…

Niin ja tästä Suksihiihtelyä -blogista vielä: tulee sitä sauvoittahiihtely (lue: -luistelu) -juttuakin varmasti sitten taas talvella. Ei pidä unohtaa juuriaan.

Testissä B2R (luonnos)

(Tämä juttu on vielä keskeneräinen, mutta julkaisen sen näin luonnoksena, koska olen huomisesta alkaen force majeure -syystä telakalla, enkä juoksukunnossa sitten ehkä kuukauteen.)

Pienet yksityiskohdat ratkaisevat, toinen kenkä ei toimi, toinen toimii. Born2Runissa on tarpeeksi tilaa ukkovarpaalle ja kengännauhat, joilla kengän saa istumaan aivan loistavasti.

Johdanto

Asia voi olla suunnilleen päinvastoin kuin luulit…

Lenkillä on turvallisinta käyttää vahvasti iskunvaimennettuja ja tuettuja kenkiä, joissa on korotettu kantapää. Kilpailuihin ja koviin harjoituksiin voi sitten ottaa vähän vähemmän vaimennetut, kevytrakenteisemmat ja tasapohjaisemmat kengät.

Ei.

Vaan:

Lenkillä on turvallisinta käyttää mahdollisimman olemattomia kenkiä (jalkateräsi lihakset vahvistuvat). Kilpailuissa ja pitkillä matkoilla voi ottaa avuksi kengät, joissa on hiukan enemmän iskunvaimennusta ja tukea (jalkateräsi väsyvät, iskunvaimennus ei tule ilmaiseksi). Korotettua kantapäätä ei juoksukengissä kannata olla ikinä.*

Materiaalit ja menetelmät

Suksihiihtelyn testiryhmä (N=1) sai ensimmäisten joukossa Euroopassa testattavakseen B2R-kengät (salaisen kontaktin avulla:)

B2R: mukana myös sukat (kaksi paria + keltaiset varakengännauhat). Kiva, koska kengät eivät ole ihan halvat, varsinkaan Eurooppaan saakka erikoistilattuna.

Tulokset

Jos totta puhutaan, niin ensivaikutelma B2R-kengistä oli huono, ”ovatpa jäykät ja kankeat kengät,  ja aika paksutkin” – siis verrattuna tässä blogissa testattuihin muihin minimalistisiin kenkiin, perinteisiin lenkkikenkiin verrattuna B2R:t ovat tietysti hyvin ohuet ja notkeat.

Toisaalta, jos olisin luottanut ensivaikutelmaan, ensimmäiset Fivefingersinikin olisivat aikanaan jääneet minulta kauppaan: ”ovatpa kummalliset kengät ja hankalat laittaa jalkaankin”.

Testilenkkien ensiaskelista lähtien oli selvää, että jollain Fivefingerseillä ja Feemax Osmilla on hauskempi juosta kuin Born2Runeilla (ainakin lyhyttä lenkkiä, B2R:t ansaitsevat kunnon testauksen pitkillä matkoilla, palaan tähän myöhemmin). Superminimaaliset kengät ovat vaan niin paljon ketterämmät ja notkeammat ja tuntuma alustaan parempi. B2R:t tuntuivat juostessakin turhan jäykiltä.

Kantapää tuntui ottavan maahan välillä liian aikaisin Born2Runeilla juostessa (tämä on myös harjoittelukysymys, paljasjalkatekniikkani lienee aika kaukana täydellisestä).

B2R:eilla oli hauskempi juosta kuin Feelmax Vaskoilla, vaikka Vaskotkin ovat selvästi Born2Runeja ohuemmat ja notkeammat. Luulen, että syynä on B2R kenkien kaksivarpaisuus, joka tuntuu kummasti lisäävän askeleeseen ketteryyttä. Olen pitänyt erillisiä lokeroita varpaille vähän kuitenkin nippelijuttuna paljasjalkakengissä, mutta arvostan niitä nyt entistä enemmän.

Veikkaan, että Born2Runit ovat kokeneen, paljon ja kovaa juoksevan minimalistin kengät, esimerkiksi ultramatkojen kilpailuihin sopivat. En ehkä juokse tarpeeksi pitkiä matkoja enkä tarpeeksi kovaa, että hiukan jäykemmät ja vaimennetummat kengät pääsisivät oikeuksiinsa.

Kokeilin minimaalikenkiä (Fivefingers Speed) ensimmäisen kerran 13.6.2010 enkä ole sen jälkeen tavallisiin lenkkareihin koskenut. En voi silti sanoa itseäni järin kokeneeksi minimaalijuoksijaksi; viime vuosien kilometrimääräni ovat olleet sen verran vaatimattomia.

Maraton on minulle tällä hetkellä tosi pitkä matka, sen pelkkä läpijuokseminenkin on ollut Iso Juttu (oli maraton älyttömän pitkä matka silloin kovemmassakin kunnossa, mutta silloin vauhti oli aika erilainen). Maratonille ja muihin (minulle) pitkien matkojen kisoihin voisinkin jatkossa harkita Born2Runit jalkoihin laittavani: kenkien tarjoamasta lisäiskunvaimennuksesta voisi silloin olla loppukilometreillä hyötyä ja iloa.

Tavan lenkeillä Born2Runeja notkeammat kengät ovat minulle kuitenkin toistaiseksi a) kehittävämmät ja b) hauskemmat.

* Huomaa, että käsitys minimalististen juoksukenkien paremmuudesta on pienen vähemmistön mielipide (kuten urheilukauppojen kengävalikoimia katsellessa voi päätellä). Ehkä miljoona kärpästä on oikeassa (heh:) ja tuetut, vaimennetut ja kantapäästä korotetut kengät ovat turvallisimmat ja terveellisimmät… Tutkimus ratkaiskoon. 

Riippumatta siitä mikä on turvallisinta ja terveellisintä, ihan subjektiivisesti yksi asia on varmaa: Born2Runeilla ja muilla paljasjalkakengillä juokseminen on hauskempaa kuin kuin millään Nike’eilla (vanhoja kunnon Air Mariah -kilpakenkiä voisin mielenkiinnosta testata, jos sellaisia vielä tehtäisiin).