Chili ja minttu

Testi alkaa: Inov-8 Bare-X 180

Ulkonäkö

Sinivalkoiset Bare-X 180:t  olisi saanut halvemmalla kuin nämä markkinointitermein chilin ja mintun väriset. Makukysymys tietysti – mutta ovathan nämä hienommat!…

Sinisissä asusteissa pärjää sitäpaitsi huonommin urheilussa kuin punaisissa (Hill ja Barton 2005). Chilinpunapohjaisissa kengissä täytyy pärjätä älyttömän hyvin, varsinkin kun vastaväri vihreä vielä tehostaa punaisen pelotteluvaikutusta… Ehkä Suomen lipustakin kannattaisi tehdä chiliristilippu mintunvärisellä pohjalla…

Ensimmäinen testipari

Tein ensimmäiseksi perinteisen kalibrointini: lähdin lenkille tuttu hyvä Fivefingers toisessa jalassa ja testattava uutuus toisessa.

Ai, että miltä vaikutti Inov-8? Odottakaapas. Jos nyt antaisin alkuinnostuksen mennä ohi, keräisin kunnolla kilometrejä alle ja tutkailisin ilmaantuuko vikoja, puutteita tai ongelmia ja raportoisin vasta sitten.

No, ehkä sen voin jo sanoa, että alkuinnostus ei ensimmäisestä testilenkistä laimentunut.

Toinen testipari…

Kyllä minä sen tietysti jo tiesinkin, mutta ihan että taas muistaisin: paljasjalkakengät ja paljaat jalat eivät ole sama asia.

Juoksen paljain jaloin tai paljasjalkakengillä, en siksi, että se olisi luonnollista (vaikka tietysti se on sitäkin), vaan siksi, että se on hauskaa. Useimmiten ne kaikkein ohuimmat kengät tuntuvat parhailta. Kenkien erilliset varvastaskut lisäävät juoksemisen iloa myös.

Näin kesällä olosuhteet suosivat Suomessakin taas vähän aikaa ihan oikeaakin paljasjalkailua. Asvaltiltakin on pesty talven hiekoitussorat viimeistä murua myöten pois. Kelpaa siinä läpsytellä.

Bare-X 180 on Inov-8:n (sanaleikki: ”innovate”) ohutpohjaisin juoksukenkä. ”Droppi” kantapäältä päkiälle on tietenkin nolla niin kuin kaikissa kunnon kengissä. Silti tämänkin kengän ottaminen pois jalasta kesken lenkin oli kuin jalka olisi saanut ”vapaudut vankilasta” -kortin.

Vähän eri juttu olisi, jos minulla olisi kovempia kilpailutavoitteita. Silloin pitäisi miettiä, että mikä on kenkien optimaalinen iskunvaimennus kilpailuissa ja eri tyyppisissä harjoituksissa. (Nyt en harjoittele. Käyn vain lenkillä.)

Hauskuus on aika kaukana esimerkiksi kilpamaratonista. Samoin luonnollisuus. Eivät ne Kalaharissakaan kuduja sillä tavoin hengiltä juokse, että painelisivat 42195 metriä koko ajan maksimaalista vauhtia…

Samoin jos ultrajuoksuun sattuisin joskus isona hurahtamaan, niin silloinkin varmasti kaipaisin kengiltä jossain vaiheessa vähän apua ja pehmennystä matkantekoon.

Viite: Hill, R. A. ja Barton, R. A. 2005: Red enhances human performance in contests. Nature 435: 293 (pdf).

Maasturi

Innostuin ostamaan maastokengät. Testiä pukkaa näistä varmasti, mutta ensin pitää saada kilsoja alle ja pahinta alkuinnostusta ohi, että pystyy tieteellisellä asenteella arvoimaan…

Lisäys 16.8.2020: määritä kasvi kenkien vieressä (vastaus kommenteissa).

Kengän nimi on Vivobarefoot Breatho Trail. Oikein notkeat ja ketterät kengät ja istuivat heti kuin valettu kapeaankin jalkaan. Juoksutuntuma ei ole yhtä hienostunut kuin Fivefingerseillä tai Feelmaxeilla eikä ole tarkoituskaan, koska nämä on tarkoitettu maastoon. Maastoksi en laske polkuja, olen alkanut ihan tosissaan ajatella, että pitäsikö kokeilla näillä oikein suunnistusta (Lisäys: kokeilin).

Haen tuntumaa tällaisiin vähän ”järeämpiin” kenkiin myös sillä taka-ajatuksella, että mitähän jatkossa laittaisi kilpailuissa jalkaan (sikälimikäli tässä kuntoutuu sen verran, että ”kilpailemisesta” voi puhua). Tiedä vaikka intoutuisi tänä vuonna maratonille… Tavallisessa lenkkeilyssä tavallisilla lenkkipoluilla ja -teillä ihan vaimentamattomat kengät tuntuvat edelleen ihanimmilta, mutta olen alkanut ajatella, että kilpaillessa saattaisi olla hyötyä pienestä iskunvaimennuksestakin.

Siitä lähde tinkimään, että kannan ja päkiän korkeuseron pitää kaikissa juoksukengissä olla nolla (zero drop).

Feelmaxin paluu

Feelmax Osmat saapuivat. Testaan ja raportoin jahka ensin saan muutaman sata kilometriä Osmilla juostua (ottaa aikansa tällä tahdilla…) Toistaiseksi on vasta pari lenkkiä alla Feelmax toisessa jalassa ja Fivefingers toisessa.

Ensivaikutelmia kärsimättömille: tärkein, eli juoksutuntuma on näissä kohdallaan; kivat ovat! Jotain eroja Fivefingerseihin huomaan, mutta niin pieniä, että ne menevät hifistelyn puolelle. Uusien Feelmaxien leveä lesti vähän huolestutti kapeajalkaista etukäteen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole havainnut mitään ongelmia.

(Kuvista alla huomaa miksi ylipäänsä etsin vaihtohtoja Fivefingerseille, varvasosia pitää paikkailla nilkkateipillä, kun hajoavat minulla niin nopeasti. Tiedän kyllä, että joillain Vibramit kestävät tuhansia kilometrejä. Veikkaisin että Feelmaxit kestävät minullakin vähän pidempään.)

Onefinger

Is ”Vibram Onefinger” finally here?

A little early to say, but it seems possible, or even likely, that if you have always loved Vibram Fivefingers, you will love Feelmax Osma too.

So far I have done two test runs with Feelmax on one foot and Fivefingers on the other one. My first impression is that these two shoes are equally fun to run with. The ground sensation is a little bit different between the shoes, but the difference is very slight.

Vibram Fivefingers (Kso) on the left side and Feelmax Osma (new model 2012) on the left foot...

I’ll write a more complete review as soon as I have run a couple of hundred test kilometers* with Osmas.

*) A couple of 62.13712 miles for all you not using SI-standards…

Short checklist for Feelmax Osma:
-Minimal / minimalist / barefoot shoes? Definitely.
-Zero drop? Yes.
-Shock absorbance? No (or yes, but it is within your feet…)
-Thickness of the outsole? 2.5 mm (it really is thick by Feelmax standards, the outsole of some other models is 1.3 mm…)

Fifteen million toes…

…learning how to play. Let there be rrruuunnn…

Nämä tulivat tänään. Nyt lenkille… (jatkan juttua kun olen tullut takaisin…  jatkoin kommentteihin: alustavaa testailua Bikiloista)

Fortyfingers… etsi kuvasta: 1. aidot Speedit, 2. väärennetyt Speedit, 3. aidot Bikila LS:t, 4. väärennetyt Bikila LS:t (joo-o, kaikki neljä…) ja 5. aidot varpaat.

Noita punamustia myytiin aiemmin Speedeinä, mutta nyt ne ovat näemmä Bikiloita – ehkä siksi, että Speed on tuntematon Fivefingers-malli Amerikan markkinoilla*. Sekä aidot italialaiset että feikkivibramit tehdään kyllä Kiinassa, mutta niissä voi silti olla ratkaisevia eroja.

Minimaalisia jalkineita: Vibram Fivefingersejä, aitoja ja vääriä, ja Feelmaxit mallia Panka. Lenkkikenkinä olen käyttänyt Vibrameja; Feelmaxit ovat olleet lähinnä työkenkinä ja yleensä silloin kun en halua herättää huomiota väärästä syystä. Vibramien erilliset varvastaskut vievät helposti päähuomion olennaiselta eli pehmusteiden ja tukien puuttumiselta. Olen kyllä alkanut arvostaa ihmisen jalkaterää aiempaa enemmän eivätkä Fivefingersit enää näytä omissa silmissä niin hassuilta kuin aluksi. Feelmaxeissa on myös kaikki olennainen – eli ei juuri yhtään mitään!  Täytyy silti myöntää, että varpaiden laittaminen omiin lokeroihin tuo vielä yllättävän mukavan lisän ohutpohjaiseen kenkään; maankamarasta saa napattua vielä hippusen paremmin kiinni.

* Ovelaa pihdata Speedejä Amerikan mantereelta, nyt harrastajat siellä ovat innoissaan uudesta hienosta keksinnöstä: kengännauhoista… ;)