Posts Tagged ‘review’

Testissä B2R (luonnos)

23.01.2013

(Tämä juttu on vielä keskeneräinen, mutta julkaisen sen näin luonnoksena, koska olen huomisesta alkaen force majeure -syystä telakalla, enkä juoksukunnossa sitten ehkä kuukauteen.)

Muddus Utter Born2Run tabi running shoes

Pienet yksityiskohdat ratkaisevat, toinen kenkä ei toimi, toinen toimii. Born2Runissa on tarpeeksi tilaa ukkovarpaalle ja kengännauhat, joilla kengän saa istumaan aivan loistavasti.

Johdanto

Asia voi olla suunnilleen päinvastoin kuin luulit…

Lenkillä on turvallisinta käyttää vahvasti iskunvaimennettuja ja tuettuja kenkiä, joissa on korotettu kantapää. Kilpailuihin ja koviin harjoituksiin voi sitten ottaa vähän vähemmän vaimennetut, kevytrakenteisemmat ja tasapohjaisemmat kengät.

Ei.

Vaan:

Lenkillä on turvallisinta käyttää mahdollisimman olemattomia kenkiä (jalkateräsi lihakset vahvistuvat). Kilpailuissa ja pitkillä matkoilla voi ottaa avuksi kengät, joissa on hiukan enemmän iskunvaimennusta ja tukea (jalkateräsi väsyvät, iskunvaimennus ei tule ilmaiseksi). Korotettua kantapäätä ei juoksukengissä kannata olla ikinä.*

Materiaalit ja menetelmät

Suksihiihtelyn testiryhmä (N=1) sai ensimmäisten joukossa Euroopassa testattavakseen B2R-kengät (salaisen kontaktin avulla:)

B2R tabi sock

B2R: mukana myös sukat (kaksi paria + keltaiset varakengännauhat). Kiva, koska kengät eivät ole ihan halvat, varsinkaan Eurooppaan saakka erikoistilattuna.

Tulokset

Jos totta puhutaan, niin ensivaikutelma B2R-kengistä oli huono, ”ovatpa jäykät ja kankeat kengät,  ja aika paksutkin” – siis verrattuna tässä blogissa testattuihin muihin minimalistisiin kenkiin, perinteisiin lenkkikenkiin verrattuna B2R:t ovat tietysti hyvin ohuet ja notkeat.

Toisaalta, jos olisin luottanut ensivaikutelmaan, ensimmäiset Fivefingersinikin olisivat aikanaan jääneet minulta kauppaan: ”ovatpa kummalliset kengät ja hankalat laittaa jalkaankin”.

Testilenkkien ensiaskelista lähtien oli selvää, että jollain Fivefingerseillä ja Feemax Osmilla on hauskempi juosta kuin Born2Runeilla (ainakin lyhyttä lenkkiä, B2R:t ansaitsevat kunnon testauksen pitkillä matkoilla, palaan tähän myöhemmin). Superminimaaliset kengät ovat vaan niin paljon ketterämmät ja notkeammat ja tuntuma alustaan parempi. B2R:t tuntuivat juostessakin turhan jäykiltä.

Kantapää tuntui ottavan maahan välillä liian aikaisin Born2Runeilla juostessa (tämä on myös harjoittelukysymys, paljasjalkatekniikkani lienee aika kaukana täydellisestä).

B2R:eilla oli hauskempi juosta kuin Feelmax Vaskoilla, vaikka Vaskotkin ovat selvästi Born2Runeja ohuemmat ja notkeammat. Luulen, että syynä on B2R kenkien kaksivarpaisuus, joka tuntuu kummasti lisäävän askeleeseen ketteryyttä. Olen pitänyt erillisiä lokeroita varpaille vähän kuitenkin nippelijuttuna paljasjalkakengissä, mutta arvostan niitä nyt entistä enemmän.

Veikkaan, että Born2Runit ovat kokeneen, paljon ja kovaa juoksevan minimalistin kengät, esimerkiksi ultramatkojen kilpailuihin sopivat. En ehkä juokse tarpeeksi pitkiä matkoja enkä tarpeeksi kovaa, että hiukan jäykemmät ja vaimennetummat kengät pääsisivät oikeuksiinsa.

Kokeilin minimaalikenkiä (Fivefingers Speed) ensimmäisen kerran 13.6.2010 enkä ole sen jälkeen tavallisiin lenkkareihin koskenut. En voi silti sanoa itseäni järin kokeneeksi minimaalijuoksijaksi; viime vuosien kilometrimääräni ovat olleet sen verran vaatimattomia.

Maraton on minulle tällä hetkellä tosi pitkä matka, sen pelkkä läpijuokseminenkin on ollut Iso Juttu (oli maraton älyttömän pitkä matka silloin kovemmassakin kunnossa, mutta silloin vauhti oli aika erilainen). Maratonille ja muihin (minulle) pitkien matkojen kisoihin voisinkin jatkossa harkita Born2Runit jalkoihin laittavani: kenkien tarjoamasta lisäiskunvaimennuksesta voisi silloin olla loppukilometreillä hyötyä ja iloa.

Tavan lenkeillä Born2Runeja notkeammat kengät ovat minulle kuitenkin toistaiseksi a) kehittävämmät ja b) hauskemmat.

* Huomaa, että käsitys minimalististen juoksukenkien paremmuudesta on pienen vähemmistön mielipide (kuten urheilukauppojen kengävalikoimia katsellessa voi päätellä). Ehkä miljoona kärpästä on oikeassa (heh:) ja tuetut, vaimennetut ja kantapäästä korotetut kengät ovat turvallisimmat ja terveellisimmät… Tutkimus ratkaiskoon. 

Riippumatta siitä mikä on turvallisinta ja terveellisintä, ihan subjektiivisesti yksi asia on varmaa: Born2Runeilla ja muilla paljasjalkakengillä juokseminen on hauskempaa kuin kuin millään Nike’eilla (vanhoja kunnon Air Mariah -kilpakenkiä voisin mielenkiinnosta testata, jos sellaisia vielä tehtäisiin).

Mainokset

Muddus Utter barfotaskor

18.12.2012

Tiivistelmä
Muddus Utterit olivat yllättävän hyvät ”köyhän miehen fivefingersit” (vain kaksi varvasta…). Eivät kuitenkaan sopineet kapeaan jalkaan.

Peruskuva, joka kaikista minimaalikengistä pitäisi olla netissä: yksi kenkä rullattuna toisen sisään.

Peruskuva minimaalikengistä: yksi Muddus Utter rullattuna toisen sisään (nätisti). Kuvaa voi suurentaa.

Johdanto
Japanissa on tiedetty pitkään – mutta vähän unohdettu – että ”kaksivarpainen” kenkä, jossa isovarpaalle on oma lokeronsa, voi olla hyvä idea. Tabi-tossut ovat mukavat kotona ja jikatabi -saappaat ovat tasapainoiset ja notkeat työkengät. Myös ninjat käyttivät työssään jikatabeja.

Entä tabi-juoksutossut? Sellaisilla mentiin kovaa Bostonissa 1951 (kuva alla). Sittemmin Onitsukan-Tigerin-Asicsin tuotekehitys kulki, muiden kenkämerkkien vanavedessä, vähän eri suuntaan…

Bostonin maratonin voittaja 1951 Shigeki Tanaka

Shigeki Tanaka voittaa Bostonin maratonin 1951. Kuva: runningpast.com

Tabikengät ovat Japanissa retroa  ja juoksutabitkin tekevät siellä uutta tulemista. Muuallakin on keksitty, ehkä viisivarpaisten kenkien menestyksen innoittamana, että kaksivarpainen kenkä voisi olla hyvä kompromissi (Zem ja B2R): varvastuntuma maahan säilyisi riittävänä, mutta vältyttäisiin viisivarpaisten mahdollisilta pulmilta; ihmisten jalat ja varpaat varioivat, samanmuotoiset viisivarpaiset kengät eivät kaikille istu. Kaksivarpaisia kenkiä tekemällä välttyy ehkä myös patenttiriidoilta Vibram Fivefingersin kanssa…

Aineisto ja menetelmät
Muddus -kengät ovat kotoisin Ruotsin lapista (Kiinassa kengät toki tehdään ja toimisto on Ulricehamnissa). Testaamani Utter (=saukko) -malli on valmistajan ainoa minimalistinen kenkä.

Muddus Utter barfotaskor

Muddus Utterit

Utterien ulkonäön perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että Fivefingersejä on Mudduksen suunnittelupöydällä tutkittu, yhtäläisyydet ovat monessa yksityiskohdassa silmiinpistäviä, vaikka omia ratkaisujakin on tehty.

Muddus Utter vs Fivefingers Kso

Nehän ovat kuin kaksi marjaa? Utter ja Kso

Juoksin lenkkejä Utterit jalassa ja vertailun vuoksi niin, että toisessa jalassa oli jokin muu minimaalikenkä, yksivarpainen (Feelmax Osma tai Vasko) tai viisivarpainen (Fivefingers Kso). Koska oli talvi, niin tein testin talvella. Juoksulenkkien lisäksi kävelin Uttereilla sisällä ja ulkona ja kävin lasten kanssa lenkillä (lue: kiipeilin ja pelasin hippaa lumikasoissa…). Yleensä en käyttänyt sukkia, mutta lumikasakäytössä ne olivat tarpeen (viisivarpaiset sukat käyvät…).

Tulokset ja niiden tarkastelu
En löytänyt netistä yhtään Muddus Uttereiden testiraporttia. Pelkkien kuvien perusteella (ei rullauskuvaa…) odotukseni eivät olleet korkealla, mutta yllätyin myönteisesti: perusasiat olivat Uttereissa kunnossa. Kengät olivat notkeat ja taipuisat. Ensin katsoin, että pohja on yhtä paksu (ohut) niin kantapään kohdalla kuin edessäkin, mutta tarkemmin tunnustellessa kantapään alla on jotain ylimääräistä pehmustetta. Kannattaisi tehdä zero dropit saman tien, niin puristit olisivat tyytyväisiä…

Askel ei ollut loppuun asti ihan yhtä ketterä Mudduksen kanssa kuin se oli Fivefingersin kanssa. Paljasjalkatuntuma ei myöskään ollut ihan yhtä hieno kuin Feelmax Osmalla, mutta parempi kuin Feelmax Vaskolla. (Huomaa: erot ovat hifistelyä, hyviä kenkiä ovat kaikki mainitut.)

Fivefingersien tapaan Utterien ulkopohja on ikään kuin kääräisty jatkumaan kovikkeeksi varpaiden päälle. Ehkä kärkiosan kovikkeiden takia Utter tuntui hivenen jäykältä ja joustamattomalta verrattuna muihin paljasjalkakenkiin (sama vika kuin Vaskoissa). Neljän varpaan yhteistä lokeroa suunnitellessa kannattaisi jäljitellä ennemmin vaikka Vivobarefootien kuin Fivefingersien etuosan rakennetta.

Paikallaan varpaita Uttereissa heilutellessa  isovarvas hinkkasi neljän varpaan lokeron muovista reunaa.  Liikkeellä ollessa hiertäminen ei kuitenkaan ollut ongelma, ilmeisesti ukkovarvas juostessa väisti muita varpaita: kun tilaisuus annetaan, varpaat tunnetusti levittäytyvät juostessa aina osuessaan maahan (lapsillakin: katso hidastusta neljävuotiaan askelesta).

Näppituntumalta (engl. finger) sanoisin, että Utterien erillinen tasku ukkovarpaalle ei ole turhaa kikkailua, vaan siitä tuli pieni hieno lisä juoksufiilikseen.

Paljasjalkakengillä juostessa on yleensä hyvä, että varpailla on kengissä reilusti tilaa leveyssuunnassa; silloin varpailla on joka askelella tilaisuus hakea paikkansa ja tuntea mitä niiden alla on.

Muddus Uttereissa leveyttä piisasi. Jos jalkasi on leveä ja sinulla on ollut vaikeuksia löytää riittävän leveitä minimalistisia juoksukenkiä, Utterit voisivat olla sopivat. Omaan kapeaan jalkaani Utterit olivat liian leveät, jalka pääsi nuljuamaan keskeltä ja kantapään kohdalta. Testissä minun oli tungettava tilkettä kengän ja kantapään väliin, että voi kunnolla juosta.

Kiristysnauhat voisivat parantaa istuvuutta kapeaankin jalkaan, jos ne olisivat kiristysnauhat… Utterien tarranauhaviritelmistä ei tapahtunut juuri mitään, vaikka niitä kuinka kiskoi. (Kysyn taas: mitä vikaa on tavallisissa kengännauhoissa?) Vetoketju Uttereissa oli ok, kengän sai sen avaamalla helpommin jalkaan, vaikka eipä se muutenkaan hankalaa ole.

Lisäys: Kokeilin Uttereita myös numeroa pienempää kokoa, samaa kuin Fivefingersini (43). Pienempi koko istui hyvin. Läheltä piti, että niillä olisi ollut oikein kiva juosta. Ukkovarpaaseen vain homma tökkäsi, varvastila oli liian lyhyt ja ahdas ja hiukan liikaa muovia oli varpaan päällä. Tunnin lenkin saattoi kyllä juosta ongelmitta, mutta olen piloille hemmoteltu, tottunut kenkiin, jotka eivät uutenakaan purista eivätkä paina mistään.

Utterien päällinen oli vedenpitävä, kengän voi laittaa vesihanan alle, eikä vesi tullut läpi. En tiedä miksi varpaiden välinen kangas ei voi olla samaa materiaalia kuin päällinen, koska sieltä vesi tuli läpi. Tosin kengän sisälläkään ei ollut mitään, mikä imisi vettä ja kastuisi.

Muddus Uttereilla voi lenkkeillä myös talvella (testattu -14 C / 63 min). Jalkaterät pysyivät lämpiminä luultavasti samasta syystä kuin ne minimalistisilla kengillä yleensä pysyvät, jalkaterät tekivät töitä ja työ tuotti lämpöä. Pito lumella oli ok. Pystyssä pysyi liukkaallakin kelillä hyvin samasta syystä kuin minimalistisilla kengillä yleensä pysyy, refleksit pelasivat, kun tunsi aina mitä jalkapohjan alla oli.

Piikkipohjaiset tabit

Tabisaappaat tosi pahalle kelille?

Raportoin kommentteihin Utterien kestävyydestä myöhemmin. Fivefingersit kestävät minulla pari kuukautta. Veikkaisin, että Utterit pystyvät samaan. Heikko kohta lienee niissäkin varpaiden välissä.  Uttereita myydään tällä hetkellä noin kolmellakympillä, eli niitä voi ostaa sellaiset kolmesta kuuteen paria yksien Fivefingersien hinnalla (Kiinassa ne Italian ylpeydetkin tehdään, joten sitä ei tarvitse miettiä).

Viitteet
Ei ole, sori, ihan mutua on tämä.

Teräsmieskengät: testissä Feelmax Vasko

10.11.2012

Onkohan tämä maailman ensimmäinen testi Feelmax Vaskoista? Jos ei, niin ehkä tämä on maailman ensimmäinen testi, jossa on käytetty kahdeksaa ohutpohjaista kengänläpsykkää samalla lenkillä… Vaskot tuntuivat sen verran erilaisilta kuin muut kenkäni, etten tiennyt mihin niitä pitäisi verrata, joten vertasin niitä sitten vähän kaikkiin. Ensimmäisessä testissä oli  sopivat olosuhteet talviominaisuuksienkin testaamiseen: pieni pakkanen, hiukan lunta paikka paikoin ja siellä täällä silkkaa jäätäkin.


Vasko vs. Vibram Fivefingers Bikila Ls

Eivät huonot kengät nämä Vaskot, eivät ollenkaan. Toisessa jalassa oli ihka oikea Fivefingers, eikä ollenkaan tuntunut siltä, että jalat olisivat ihan eri paria. Ei paljasjalkatuntuma yhtä hieno ole, mutta ihan kelpo minimaalikengät Vaskot ovat (eivät mitkään lenkkarit). Vaskot toimivat juostessa paremmin kuin ensimmäiset kääntelyt ja vääntelyt käsissä ja käppäilyt sisätiloissa antoivat odottaa. Vaskot ovat varvaskenkiä lämpimämmät, vaan eipä selkeä pienen pakkasen talvikeli Fivefingerseilläkään ongelma ole. Pito jäällä oli Vaskoissa samaa luokkaa (vähän turhaan kuuluisan) Vibram-pohjan kanssa. Fivefingersien kanssa oli silti varmempi olo paremman alustatuntuman takia. Asvaltilla Vaskoista kuului klomps, Fivefingerseistä vieno suih. (oikean jalan Bikila Ls sai edustaa tässä testissä yksin Fivefingersejä, koska kaikki muut olen saanut jo hajalle.)


Vasko vs. Saucony Hattori

Yllättävän samanlainen juoksutuntuma näissä kahdessa, vaikka Sauconyissä on erilainen, tasaisesti vähän jäykempi pohjaratkaisu. Yllättäen myös Sauconyt pitivät jäisillä paikoilla paremmin kuin Vaskot. Paljasjalkatuntuma oli Vaskoissa hivenen parempi, mutta ne tuntuivat kömpelömmiltä varmaankin johtuen kengän leveydestä, oma jalkani on kapea. Vasko klompsahteli äänekkäämmin asvaltilla.


Vasko vs. Feelmax Kuusaa

Eiväthän Kuusaiden pohjat oikein juoksemista kestä, mutta otin ne mukaan testiin ihan vaan, että muistaisin, että on olemassa ”paljasjalkakenkiä” ja sitten on sellaisia kenkiä, joiden kanssa oikeasti muistaa miltä tuntuu mennä viipottaa, kun niitä kenkiä oikeasti ei ole ollenkaan. Ainoa kerta tässä testissä, kun jaloissa olevat kengät tuntuivat olevan ihan eri paria.


Feelmax Kuuva vs. Vasko

Kuuvat ilman varsia olisivat minusta paremmat juoksukengät kuin Vaskot. Kuuvat ovat notkeammat kärkiosasta ja paljasjalkafiilis on askelen loppuvaiheessa varmaankin siksi parempi. Pito Kuuvissa ei tosin taida olla niin hyvä kuin alunperin arvelin, molemmat kengät lipsahtelivat askelen loppuvaiheessa jäällä juostessa, mutta Kuuvat lipsahtelivat enemmän. Olosuhteet olivat kyllä erilaiset Kuuvia testatessa, nyt pakkasta ja jäätä, silloin tiiviiksi tallautunutta lunta ja lämpötila plussan puolella.


Feelmax Osma 2 vs. Vasko

Tästä opimme, että pohjan paksuus ei kerro kaikkea. Osmassa ja Vaskossa on molemmissa valmistajan mukaan 2.5 millimetriä paksu pohja, mutta juoksutuntuma kengillä on hyvin erilainen. Vasko on ”enemmän kenkämäinen”. Päällinen ei ole sukkamaisesti jalkaa myötäilevä, vaan nahkavahvikkeilla kohotettu. Varvasosan korkeiden vahvikkeiden on kaiketi tarkoitus suojata jalkaa, mutta en oikein tiedä, että miltä, koska Vasko ei kaiketi ole varsinaiseksi maastokengäksi tarkoitettu päätellen sen maltillisesta pohjakuviosta. Vahvikkeet tekevät kengästä vähemmän notkean varpaiden kohdalta. Osma oli jäällä liukkaampi kuin Vasko, mutta parempi paljasjalkatuntuma kompensoi tilannetta Osman eduksi. Osma on vilpoisampi kenkä kuin Vasko. Vaskon päällinen on aika paksu, pehmeä ja halaa jalkaa mukavan tuntuisesti. Alan aavistaa missä oloissa Vasko on ihan paras minimalistinen kenkä: sitten kun on tosi, tosi, tosi kylmä. Sitä odotellessa… (Huomaa: testissä oli Osman vanha versio, uuteen Osma 3:een on tulossa sama pohjaratkaisu kuin Vaskossa on.)


Vivobarefoot Breatho Trail vs. Vasko

Kiinnostavaa, että kahden näin erilaisen kengän juoksutuntuma oli hyvin samanlainen. Sokkotestissä en ehkä huomaisi muuta eroa kuin Vaskon superleveän ja -korkean varpaidenheiluttelutilan. Breatho Trail on oikea maastojuoksukenkä, mutta ei selvästikään oikea kenkä oikeaan talveen, jäällä Breatho Trail piti huonommin kuin Vasko. Lumeen Breatho Trailin nappulat purivat kyllä, mutta lumella Vaskokin piti aivan hyvin.


New Balance Minimus Zero Road vs. Vasko

Erottaisi nämäkin kengät sokkotestissä. Vasko on Minimusta minimaalisempi. Minimus Zero Roadissa on iskunvaimennusta enemmän kuin muissa testin kengissä ja ne tuntuvatkin pehmeiltä. Jos olet kovassa kunnossa, Minimus Zero Roadin tapainen kenkä on ehkä fiksumpi valinta vaikka maratonin  kilpakengäksi. Harjoitteluun Feelmaxin tapaiset kengät ovat minusta hauskempia ja suosittelisin niitä kaikille. Sille, joka on juuri aloittelemassa paljasjalkailuharrastusta suosittelisin ainakin alkuun Vaskojakin notkeampia kenkiä. Paljaat jalat olisi vielä parempi tapa aloittaa, mutta ne eivät ole näin Suomen marraskuussa oikein optio. Minimus Zero Road on ihan kesäkenkä, mutta yllättäen piti jäällä samantasoisesti kuin Vasko.

Lisäys: pitää kai mainita, etten ostanut kenkiä normaaliin hintaan, vaan sain ne testikäyttöön hyvällä alennuksella (noin 50%); sellainenhan voi aina vaikuttaa arvosteluun vaikka kuinka yrittäisi ettei vaikuta – tai juuri siksi.

Prinsessasaappaat: testissä Feelmax Kuuva

30.10.2012

Laitan tämän kuvan saappaista (2 kpl) tähän alkuun, niin näkee heti, että nämä eivät ole ihan normijalkineet:

Saapas saappaassa

Kenkien kohdalla olen aika hyvin tottunut siihen, että yhden kengän voi (tietysti) rullata toisen sisään*. Sama temppu onnistuu helposti Feelmax Kuuva 2 -saappailla.

Ulkonäkö: Aika tavallisten (laadukkaiden kyllä) talvisaappaiden näköiset, punainen logo piristää kummasti, huomasin ottavani kuvia lähinnä kulmista, joissa logo näkyy. Menevät luultavasti täydestä normaaleina talvikenkinä, kukaan ei huomaakaan, että kävelet ulkona salaa melkein paljain jaloin…

Juokseminen: En ostanut Kuuvia urheilukäyttöön, mutta pitihän sitä kokeilla miten ne toimivat lenkillä. Hyvin. Hassu tunne kun lenkkikengissä oli varsi, mutta ei se haitannutkaan. Varsi ei estänyt jalkaterää tekemästä työtään siellä alla. Maatuntuma oli muista Feelmaxeista tuttua prinsessatasoa: jos jalan alla on herne, sen tuntee kyllä saappaankin läpi.

Kuva-arvoitus: mitä sormikkaissa lukee? :-)

Mitoitus: Tilasin Kuuvat kokoa isompina kuin muut Feelmaxini; tarkoituksena on, että niihin mahtuisi tarvittaessa paksumpikin sukka. Ohuen sukan kanssa tilaa on tavallista enemmän, mutta pätevän oloisella nauhoituksella saa kengän kiristettyä, ettei kapeakaan jalka pääse paljon liikkumaan kengän sisällä (vähän pääsee). Ainakaan lyhyellä lenkillä ei tullut mitään hiertymiä eikä kenkä painanut mistään. Turhan pitkät nauhat kenkiin on valmiiksi tällätty.

Lämpö: Ennen juoksulenkkiä Kuuvat joutuvat äärimmäisempään testiin: pulkkamäkeen…  Hyvin tarkenivat varpaat, pakkasta tosin oli vain muutama aste eikä niukka ensilumi innostanut mukana ollutta pulkkailijaa erityisen pitkälliseen sessioon. Kovalla pakkasella jos joudun joskus seisoskelemaan ulkona paikoillaan, niin sitten on hyvä, että kenkään mahtuu se lämmin sukka. Yleisesti, niin kauan kuin liikkuu, minimaalikengillä pärjää yllättävän kylmässä (jalkaterän lihasten toiminta lämmittää, kun sen sallitaan liikkua). Jos joku haluaa juosta lenkkiä umpihangessa, niin veikkaisin, että maailmassa ei ole Feelmax Kuuvaa parempaa jalkinetta siihen touhuun.

Hengittävyys: Kuuvat joutuivat samaan extremetestiin kuin Saucony Hattorit viime vuonna: kirjamessuille… Eivät hiostaneet Kuuvat mitenkään pahasti. Sen verran lämmin tuli, että kengät oli kiva ottaa jaloista koko päivän sisätiloissa saapastelun jälkeen, mutta voi sitä tuskaa, jos jalassa olisi ollut normitalvisaappaat tai pullapohjalenkkarit.

Kosteus: Menin lumisilla kengillä sisään kauppaan kopistelematta, halusin kokeilla kastuvatko sukat kun lumi sulaa. Eivät kastuneet, näin pienestä ei kosteus pääse läpi. Laitan tähän lisää raporttia kenkien vedenpitävyydestä, kun ehdin testailla niitä märemmillä keleillä. (Laitettu.)

Pito: ”Ensilumi yllätti kävelijät.” Työmatkalla ollut nainen ihmetteli ääneen, että miten pääsee liukkaan mäen alas kaatumatta. Kokeilin juosta samaa mäkeä edestakaisin Kuuvilla, ei ongelmaa. Kuuvan pohjamateriaali on ilmeisen pitävää tavaraa. Kitkat toimivat luultavasti useimmilla talvikeleillä, silkalla jäällä tarvitsisi sitten nastoja. Voisi tietysti kehittää myös kenkämallin, jossa olisi aggressiivisempi pohjakuviointi, mutta isommat nappulat kengän pohjassa ovat sitten aina kompromissi, niiden mukana kärsisi juuri se ominaisuus, missä Feelmax on paras: kaikista niistä ohutpohjaisista kengistä, jotka kestävätkin jotain, Feelmax on tietääkseni edelleen se ohuin. (Lisää pidon testailua.)

Tasapaino: Osaselityksinä siihen, miksi Feelmaxeilla pysyy hyvin pystyssä, ovat ne samat kuin kaikilla paljasjalkakengillä. Paksukantapääkengillä tulee helpommin kantapää edellä alas – ja sitten se kantapää voi luistaa alta ja takaraivo kopsahtaa jäähän. Ei pidä aliarvioida myöskään prinsessatuntumaa alustaan. Refleksit toimivat, kun niille annetaan tilaisuus toimia. Kosketus maahan on varsinkin juostessa lyhyt (alle 200 millisekuntia), mutta jalka ehtii tuntea, jos alla on jäätä (tai herne) ja toimia sen mukaisesti.

Haju: Paljasjalkakenkien (Feelmax, Fivefingers) tunnettu ongelma on niihin kehkeytyvä haju, varsinkin, jos kenkiä käyttää ilman sukkia. Ei mikään vieno hienhaju vaan sellainen dunkkis, ettei kenkiä oikeasti kehtaa ottaa jalasta esimerkiksi  junassa, jos vieressä istuu joku. (Ongelman perusratkaisu on pesukone.) Seuraan Kuuvien ominaishajua, toistaiseksi sitä voi kuvata sanoin ”uusi nahka”.

Kestävyys: En tiedä vielä, ennakko-odotukset ovat korkealla Feelmaxin muiden mallien ja laadukkaan oloisten valmistusmateriaalien perusteella.

Feelmax Kuuva 2

Yhteenveto: Korkkarit vai Kuuvat? Silloin kun tilanne vaatii pakaroiden keinahtelua ja näyttämistä siltä, että on pidempi kuin oikeasti on, parempi valinta ovat korkeakorkoiset saapikkaat; silloin kun tilanne vaatii, että liikkuminen on itselle ilo, parempi valinta ovat paljasjalkabuutsit.

*Kätevää matkoilla, jos laukkuun mahtuu vain yksi lenkkikenkä, niin toisen voi rullata sen sisään – ja jos ei mahdu yhtään, molemmat voi rullata taskuun.

Tuplanolla ja lupa juosta – New Balance MR00

07.07.2012

Uudet hienot kengät testiin: New Balancen minimus zero road (MR00; kuvassa vasemmalla).

En malttanut olla ostamatta, kun eilen juoksukisojen yhteydessä pääsi sovittamaan, sopivilta tuntuivat ja hintakin oli sopuisa.

New Balance MR00 on todella mukava jalassa ilman sukkiakin. Saumat on sisäpuolelta saatu minimiin ja iltti, joka ei oikeastaan ole iltti on aika nerokas.

En ole yhtä pehmustetuilla kengillä kuin nämä New Balancet juossut yli kahteen vuoteen. Hyvin minimalistisethan nollanollat ovat, zero dropit eikä mitään tukia, mutta iskunvaimennusta on selkeästi enemmän kuin esimerkiksi missään Vibram Fivefingersin mallissa.

Ensi lenkillä New Balance oli oikein mukava, mutta vertailu-Fivefingersiä mukavampi oikeastaan vain tietyöalueella, missä hiekkatielle on levitetty karkeaa soraa. Taidan olla tottunut ihan ohutpohjaisiin kenkiin niin paljon, että MR00:n tapaisilla minimaalisesti pehmustetuilla kengilläkin tuntuu kuin jalassa olisi lievä puudutus, jotain jää puuttumaan, kun ei tunne kaikkea mitä tassun alle jää.

Jalkaholvin kohdalta pehmusteet voisi mielestäni jättää kokonaan pois ja antaa jalkaholvin tehdä työnsä. MR00:n kanssa tulee sama mieliteko kuin Saucony Hattorin kanssa ottaa puukko ja veistellä kenkiä enemmän jalan malliseksi. Kantapään ja päkiän iskunvaimennus mietityttää enemmän, että milloin siitä on hyötyä.

Kengän iskunvaimennuksesta lienee merkittävää hyötyä kovemmassa vauhdissa – tai sitten kaikki maailman eliittimaratoonarit ovat väärässä. Menin eilisen kisankin Fivefingers Speedeillä, koska se vaan tuntui hauskemmalta niin. Olisiko aika ollut näillä Minimuksilla parempi? Tai Fivefingers Bikiloilla, jotka ovat hitusen vaimennetummat kuin Speedit?

Tämän hetkisellä kunnolla ja vauhdilla ei ole kyllä mitään väliä, vaikka varusteilla saisi sekunteja pois kilometriajoista, mutta mitä jos kilometrivauhti olisi minuutin parempi?

Hiukan ihmettelen New Balancen käyrää lestiä (kenkä näyttää oikeastaan vähän banaanilta, kun taas  ihmisen jalka on tuollainen aika suoraviivainen räpylä). Ukkovarpaiden puoli on oikein sopiva, mutta muiden varpaiden edessä on tilaa liikaa ja sivussa liian vähän – pikkuvarvas on ihan kiinni kankaassa. Paljasjalkatyylillä juostessahan varpailla pitäisi olla tilaa levittäytyä nimenomaan sivulle, edessä tilaa ei tarvita niin kuin tavallisilla lenkkareilla.* Käytännössä lievä ahtaus yhdessä kohtaa ei juuri haittaa, koska kengän päällinen on niin ohut ja joustava, mutta miksi muoto ei voisi saman tien olla optimaalinen.

PS. Uusia värejä Zero Roadia kuulemma tulossa pian Suomeen tämän keltaisen lisäksi (punainen ja valko-sini-oranssi).

Lisäys: New Balance on siitä hieno kengän tekijä, että samoja kenkiä saa eri lestin leveyksillä (vaikka Suomen pienille markkinoille ei yleensä tule kuin yhtä vaihtoehtoa). Zero Roadini ovat leveyttä D, vaihtoehtona olisi tässä mallissa myös leveämpi 2E. Nettikeskustelun mukaan näissä on täsmälleen sama pohja, vain päällisen määrässä on eroa. Leveälle jalalle Zero Road ei sovi ilmeisesti ollenkaan (oma jalkani on kapea).

Lisäys 2: huomaan, että arvioni tästä kengästä vaikuttaa aika negatiiviselta, mutta se johtuu siitä, että vertaan sitä omasta mielestäni parhaisiin juoksukenkiin, mitä olen ikinä kokeillut. Mikään nike ei ole lähelläkään yhtä hienoa juoksukokemusta kuin New Balance Zero Road. Jos Fivefingersejä ei olisi keksitty, Zero Road olisi lähellä henkilökohtaista ykkössuosikkiani.

* Kun kengän kantapäätä on korotettu ja juostaan kantapää edellä, niin jalka helposti liukuu kengässä hiukan alamäkeä ja tökkää liian lähellä olevaan kengän etuosaan kiinni. Sitten tulee mustia kynsiä… jotka myöhemmin irtoavat… ja uusien kynsien kasvaessa niihin luultavasti  iskee sieni… joka lopunikääsi istuu kynsissäsi kuin tatti…

Lisäys 3: Oldhorse oli syksyllä toisessakin juoksukisassa ja tehtiin taas hyvät kaupat (80 e); naisten malli Minimus Zero Roadista on näin päheän värinen.

Jukola-klass

18.06.2012

Suunnistamassa paljain jaloin? No, ei nyt sentään, jotain rajaa…

Kengissä luki barefoot, mutta ei Sipoonkorpeen lähdetä rymyämään millään ihan paperinohuilla paljasjalkakengillä.

Sade pesi enimmät kurat pois, mutta kyllä nämä vähän jo näyttävät maastokengiltä.

Testasin eilen Vivobarefoot Breatho Trail -maastojuoksukenkiä Jukolan viestissä. Maasto oli melkoisen vaativaa (kellekään tuskin pälkähtäisi päähän mennä lenkille sellaisiin ryteikköihin ja louhikoihin, mistä suunnistajat painelevat vähän joka kisassa)*.

Olosuhteet vaihtuivat oman osuuteni aikana kauniista selkeästä kesäaamusta aika reippaaseen sateeseen.

Kengistä jäi päällimmäiseksi tunteeksi, että hyvin toimivat; kolhuja ei tullut, eivätkä nilkat nuljahdelleet – yhtään läheltä piti tilannettakaan ei tullut nyrjähtämiseen, vaikka kisan loppupuolella jalat olivat väsymyksestä jo aikamoisen huterat.

Etukäteen olin vähän huolissani nilkkojen puolesta, koska en ollut useampaan vuoteen suunnistanut enkä juossut metsässä käytännössä ollenkaan (eikä harjoitteluani viime aikoina voi muutenkaan sanoa monipuoliseksi – käyn vain lenkillä, kun ehdin).

Etenin kyllä supervarovaisesti (jos puunrungon yli ei ollut ihan pakko loikata, en loikannut) ja lyhyellä ”minimalistisella askelella” metsässäkin. Vauhti ei tällä kunnolla muutenkaan päätä huimannut (15 km osuus noin 3.20).

Oikeat suunnistuskengät ovat aina olleet minimalistisia lenkkikenkiin verrattuna. Merkittävin ero testaamiini läpysköihin verrattuna on suunnistuskengän kovempi ja jäykempi pohja.

Jos metsässä juostaan tosissaan kilpaa, kova pohja on tarpeen; silloin ei ole aikaa hidastella ja miettiä loputtomiin  jyrkänteillä, kivikoissa ja hakkuuaukeilla, että mihinkähän sitä jalkansa asettaisi; jalkapohja iskeytyy vauhdilla mentäessä kovalla voimalla kiviin ja oksankarahkoihin.

Pito Breathoissa oli hyvä. Pahimmassa paikassa järeämmät nappulat olivat olleet tarpeen: jyrkkään rinteeseen oli vedetty viitoitus, joka sateen alettua ja kymmenentuhannen suunnistajan siitä könyttyä oli melkein koomisen mutainen ja liukas.

Nauhat Breathoissa kannattaisi vaihtaa vähemmän joustaviin, nauhoitus löystyi kisan aikana niin, että riski oli todellinen, että kenkä jää kiinni mutaan. Suunnistaessahan kengännauhat ovat tietysti triplasolmulla ja solmu on varmistettu oikeaoppisesti vielä ruskealla ”nilkkateipillä”, joten nauhoja ei hetkessä solmita uudestaan.

Harjoitellessa tällaiset Breatho Trailin tapaiset pilipalikengät voisivat olla oikealle suunnistajallekin hyvät (ja kivat).

Kun kello ei käy, on aikaa hakea maastotuntumaa (vertaa herkkä ja pehmeä kosketus palloon jalkapalloilijalla). Enkä epäile yhtään, ettevätkö tällaiset ohuet ja notkeat harjoituskengät myös vahvistaisi suunnistajalle tärkeitä nilkan ja jalkaterän lihaksia ja jänteitä luita luontevalla ja lajinomaisella tavalla.

Ehkä kokeilen vielä kesällä suunnistusta niin, että toisessa jalassa on Vivobarefoot ja toisessa oikea suunnistuskenkä. Jukolassa sitä en voinut tehdä, koska ainoat suunnistuskenkäni oli siellä kielletty (piikkarit).

Yömies valmistautuu toiselle osuudelle

Jukolan viesti 2012, Vantaa – järjestelyt taas kerran jukolaluokkaa, kiitos!

* Lisäys: Rarámurien Kuparikanjoni on ihan nössöä maastoa suomalaiseen metsään verrattuna – Sipoonkorvessa ei juosta sandaaleilla :-)

Ohuen ohuet

26.05.2012

En malttanut sitten pitää Kuusaita vain työkenkinä. Ulkona oli niin hieno käpsytellä niillä, että piti sitten testata miten ne pelittäisivät juoksulenkillä.

Eihän Kuusaita  juoksemiseen ole tarkoitettu. Pohja on niin ohut, että ei se ihan ikuisuutta voi kestää. Luotan kuitenkin lujasti tässä asiassa Feelmaxeihin. Pohjan kestävyydessä Feelmax taitaa olla edellä kaikkia muita kenkävalmistajia*. Näin ohuet Fivefingersitkin olisivat melkein kertakäyttötavaraa, vaikka niissäkin on kyllä ihan asiallinen ulkopohja.

Hinta kannattaa myös huomioida. Feelmax Kuusaat maksoivat 45 euroa (miinus juoksijakorttialennus – täällä: oldhorse) – niitä voi siis hyvällä tuurilla saada kolme paria yksien Fivefingersien hinnalla.

Feelmax Pankoihini ehti kulua melkein rotanmentäviä reikiä, mutta syytön tämäkin nappisilmä (Amalia) reikiin on; kengät ehtivät vain kulua aika pahasti, kun uusia Feelmaxeja ei saanut kolmeen vuoteen mistään.

Jos hyväksytään että on olemassa sellainen ristiriitainen olio kuin paljasjalkakenkä, niin Feelmax Kuusaa on sitten sellainen – Minimaalinen isolla M:llä (vai pitäisikö sanoa ohuella m:llä)? Tuntuma on minimalistinen, hyvin lähellä paljasjaloin juoksemista.

Kuusaa saa Fivefingersitkin tuntumaan järeiltä kengiltä. Alustan tuntee niin hyvin, että tällainen pullatassu nössö ”paljasjalkailija”, joka oikeasti harvoin juoksee paljain jaloin saa vähän miettiä mihin Kuusailla lähtee. Jos terävää murskattua soraa on tiellä niin paljon, että sitä ei käy väistäminen, niin se ei tunnu enää kivalta. Toisaalta mikä pakko sitä on sepelille lähteä juoksemaan, riittäähän sitä sileää asvalttia, hienoja hiekkateitä ja havunneulaspolkuja ainakin meillä päin.

Nauhoitus on Kuusaissa lähinnä koriste. Ne istuivat silti kapeaan jalkaan paremmin kuin Osmat, varmaan koska ovat enemmän sukkamaisen ohuet ja joustavat päältäkin. Lyhyillä testilenkeillä ei ole ainakaan vielä tullut hiertymiä tai muita pulmia.

En tiedä kuvittelinko, mutta olin huomaavinani, että aloin askeltaa Kuusailla hiukan erilailla kun verrokki Fivefingerseillä. Ihan varvasastujaa minusta ei saa kirveelläkään, mutta Kuusailla tulin alas ehkä enemmän päkiävoittoisesti kuin Fivefingerseillä.

*Ei Feelmax turhaan saanut spede-palkintoa (-; Pohjissa käytetään patentoituja(?) supersitkeitä materiaaleja. Materiaalit ehkä vähän hiostavat ja haju on pian tyrmäävä etenkin, jos ei käytä kenkien kanssa sukkia, mutta, hei, sitä vartenhan pesukoneet on keksitty.

Edit, pari viikkoa myöhemmin: Kuusaaseen tuli reikä. Ei näemmä Feelmaxkaan kestä juoksemista näin ohuena versiona, ei ainakaan tämä malli. Osmien testi jatkuu, niissä pohja paksumpi ja materiaali kulkee eri kauppanimellä. Ei vielä merkittävää kulumista havaittavissa.

Edit 2, 11 kuukautta myöhemmin: Oikeanpuoleinen Kuusaani kesti ehjänä melkein vuoden, vaikka kävelin Kuusailla aika paljon ja juoksin lenkkejä aika kuluttavissakin oloissa. Olisi tietysti pitänyt pitää kirjaa kilometreistä niin tästä testistä saisi vähän enemmän irti… Tuli vaan otettua Kuusaat jalkaan, kun ne ovat niin mukavan olemattomat kengät –  ja kaikki Fivefingersini ovat rikki. Vasemman jalan Kuusaata paikkailin nilkkateipillä…

Feelmax Osma, osa 2: parannusehdotuksia

28.04.2012

Olen saanut vähän lisää lenkkejä alle Feelmax Osmilla (edelleen lähes joka kerta vertailun vuoksi Vibram Fivefingersin jokin malli toisessa jalassa). Vähän on jo alkanut löytyä kenkiin parannusehdotuksia. Jollakin muulla kengät voivat tietysti olla paremmin oman jalan mukaiset eikä näitä muutoksia tarvita.

Ei irtopohjallista

Osmien lesti on leveä. Päkiän kohdalla on tilaa vähän liikaakin, jos jalkaterä on kapea. Minulle kävi jo niin, että pohjallinen alkoi rullautua pois varpaiden alta lenkin aikana. Ei ennusta pitkää ikää pohjalliselle ja kaikki maailman paljasjalkahörhöthän ottavat kengistä, silloin kun sellaisia käyttävät, joka tapauksessa pohjalliset ja muun turhan sälän pois; hienostelevat vielä eivätkä halua käyttää sukkiakaan. Parempi olisi tehdä kengästä sileä ja saumaton niin, ettei irtopohjallista eikä sukkia tarvita.

Paksumpi iltti ja tavalliset nauhat

Leveää lestiä voi säätää kapeammaksi kiristämällä nauhoja. Osman tapainen kevyt ja ohut rakenne antaa paljon säätövaraa. Osmassa on kevennetty painoa turhaan iltissä, ohut lärpäke lisää hiertymien riskiä. Varsinkin kun nauhoissa on muovinen pikalukkopampula. (Pampula voi myös hajota, niin kävi ennustetusti VFF Bikiloissanikin.) Oikeasti, kuka tarvitsee lenkkikengissä pikalukkoa? Huipputason triathlonkilpailussa ehkä voi olla niin kiire, että pikalukko on tarpeellinen. Mutta muuten, kyllä lenkille lähtiessä pitää olla aikaa rauhoittua sen verran, että ehtii sitoa kengännauhat.

Olen juossut 13.6.2010 alkaen satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta kaikki lenkkini Fivefingers-kengillä (joskus paljain jaloin, en ikinä tavan lenkkareilla). Suosikkimallini on Speed (jossa kas kummaa on tavalliset nauhat). Minulla alkaa vahvistua tunne, että Vibramien varvastaskut eivät ole höpsöttelyä, vaan niilläkin oma pieni merkityksensä. Feelmaxit ovat jopa ohuemmat kun Fivefingersit ja tuntuma alustaan on loistava. Silti se viimeinen oravaolo, että näillä juoksisi vaikka puunrunkoa ylös, jää ”onefingersien” kanssa ihan pikkuisen puuttumaan. Tämän huomaa kun kokeilee viisivarpaisia ja yksivarpaisia minimaalikenkiä yhtäaikaa.

Pieniä erot ketteryydessä ovat. Feelmax Osmat ovat huippukivat lenkkikengät. Jos ne osoittautuvat niin kulutuskestäviksi kuin epäilen, eivätkä leveä lesti, irtopohjallinen ja nauhoitus aiheuta isompia ongelmia, otan ne arkilenkkikengiksi ja säästän Fivefingersit naatiskeluun kivoissa maastoissa.

Vahvempivarpaisia Fivefingersejä odotellessa.

Toiseksi parhautta

09.12.2011

Vibram fivefingers kso

Kso:t tulivat. Laitoin tämän jutun otsikoksi ensin että ”Parhautta”, niin hyvin Kso:t jalkaan solahtivat ja niin hyviltä ensimmäisissä koetassutteluissa tuntuivat. Muutin otsikkoa, koska Fivefingersin Speed-malli pärjäsi perusteellisemmassa testissä omalla kohdallani paremmin. Testaajien pienen määrän (N=1…) vuoksi, tuloksesta ei kuitenkaan voi vetää yleistyksiä. Veikkaisin, että sellaisen juoksijan mielestä, jolla on keskiverto tai leveä jalkaterä ja joka asuu jossain huitsin kaliforniassa tms, Kso on yhtä hyvä tai jopa parempi kuin Speed. Jos jalkaterä on kapea, Speedin saa nauhojen ansiosta istumaan Kso:ta paremmin. Jos asuu Suomessa ja on talvi, Speed voittaa Kso:n pitävämmällä pohjakuviollaan.

Olennaismmassa asiassa eli juoksutuntumassa en Speedin ja Kso:n välillä yhtä aikaa kokeiltunakaan huomannut mitään eroa. Hyvältä tuntuivat ja hyvin tuntui aina mitä tassun alla oli (Speedien ja Bikiloiden samanaikaisessa vertailussa huomasin eroa).

Black/orange/black

Uudet kengät :)

Talvisissa oloissa Kso on hiukan liukkaampi kuin Speed, niin kuin vähäisemmästä pohjakuviosta saattaa arvata. Eteenpäin niillä kuitenkin yleensä pääsee ihan hyvin; Paljasjalkatyylillä liukkaus haittaa vähemmän kuin kantapääharpalla.

Ensimmäisellä lenkillä Kso hiersi! Ihan vähän, mutta kuitenkin niin, että huomasi. ”Ei kai siinä mitään, niinhän uudet kengät usein tekevät”? Kyllä, mutta olen tottunut siihen, että Fivefingersit eivät hierrä. Ne pitää voida ottaa kaupan laatikosta ja lähteä saman tien kahden tunnin lenkille. Speedien ja Bikiloiden kanssa olen toiminut alkuinnostuksessa juuri niin eikä mitään hiertymiä tai muuta vaivaa ole tullut.

Vff kso ja speed. Nuolen kohdalta hiersi vähän.

Hiertymä vahvistaa ajatustani, että kengännauhat ovat hyvä keksintö. Kengän hiertymän aiheuttanu Kengän hiertymän aiheuttanutta kohtaa (kuvassa) ei saa tarranauhalla kiristettyä. Jalkani mallia ”siro 43” pääsi luultavasti hieman liikkumaan kengän sisässä. Nauhoilla kengän voi paremmin hienosäätää poikkeuksellisen kapeallakin jalkaterälle sopivaksi. Toisen tarranauhan lisääminen lähemmäksi kengän kärkeä voisi ajaa saman asian kuin nauhat.

Kso-Speed -testilenkkejä on tostaiseksi takana kymmenkunta ja yhtä kivoilta tuntuvat edelleen molemmat kengät. Kso:stakaan ei ole tullut ensimmäisen kerran jälkeen hiertymiä. Lumi ei ole ollut tänä talvena ongelma (kyllä, lunta on ikävä) ja tuntuu, että on ihan sama kummat Fivefingersit on jalassa. Mallien välisestä vertailusta olen siirtynyt testaamaan miten Fivefingersit yleensä toimivat näin epämääräisissä talvioloissa (vuosi sitten pääsi testaamaan niitä kunnon talvioloissa).

(Viimeksi päivitetty 27.12.2011)

Kso-testi jatkuu keväällä…

29.1.2012 ei jäänytkään kevääseen: tuli kunnon talvi ja hyvinhän kso:t pitävät ja muuten pelaavat, kun on alla pakkaslunta. Testaan samalla myös eri kombinaatioita eri keleillä näistä: ei sukkia, Feelmax-sukat ja Injinji-sukat (kaksi eri mallia). Saa nähdä riittääkö tällaisesta näpertelystä kerrottavaa kokonaiseksi artikkeliksi asti.

Fivefingers Speed vs. Bikila ls

10.11.2011

Tämä vertailu tulee vähän jälkijunassa. Olen kyllä kirjoitellut tänne aiemmin kokemuksia Fivefingerseistä, mutta keksin vasta nyt, että kahta eri mallia voi kokeilla yhtä aikaa (jalkoja on kaksi, nerokasta).

Fivefingers Speed ja Bikila ls

Päällimmäinen kenkä voitti testin kolmen millin erolla.

Nyt sitten tiedän mallin tarkkuudella, mikä on mielestäni paras juoksukenkä, mitä olen tähän mennessä kokeillut. Erikseen kokeiltuna en ollut huomannut Fivefingersien kahden mallin juoksutuntumassa mitään eroa. Yhtä aikaa kokeiltuna eron huomasi – pienen, mutta kuitenkin sellaisen, että sokkotestissäkään tuskin olisi vaikeuksia tietää kummassa jalassa on kumpi (kokeilin tietysti molemmin päin).

Menee vähän hifistelyn puolelle, mutta Speedien kanssa meno oli lähempänä paljain jaloin juoksua kun Bikiloiden kanssa. Molemmat kengät ovat äärimmäisen mukavat, mutta se pieni hieno tunne maasta jalkojen alla on Speedeissä parempi. Ero korostuu alamäissä ja nopeammassa vauhdissa.

Piti oikein miettiä mistä ero tulee. Pohjat ovat ihan samannäköiset. Molemmat kengät taipuvat iloisesti ja notkeasti miten päin vaan. Pohjan paksuus on sama – paitsi että eipäs olekaan! Kun tarkkaan kokeilee, tuntee Bikiloissa päkiän kohdalla jotain pehmustetta. Tosiaan, netistä löytääkin raportin, jonka mukaan Bikiloihin on lisätty välipohjaan on päkiän kohdalle 3 mm polyuretaania, mutta Speedeihin ei, vaikka niin valmistajan sivulla sanotaan.

Parhaan juoksukengän valinta on minusta yksikertaista. Millä on hauskinta juosta, se on paras.* Kaikki muu on vähemmän olennaista nippelijuttua, myös se, että juoksu paljain jaloin ja todennäköisesti myös ”paljasjalkakengillä” on parin Nature-artikkelin, ja näin jälkiviisaana sanoen arkijärjenkin, perusteella jaloille terveellisempää kuin juoksu tavan lenkkareilla.

Oikein hyvissä oloissa olen mennyt silloin tällöin ihan paljain jaloin, mutta jo tavallisella hiekka- ja sorapintaisella tiellä on tuntunut mukavammalta, että jonkinlaiset kengät on jalassa. Jos juoksisin usein jossain rankemmassa maastossa, voisin kaivata jotain tähän asti testaamiani Fivefingersin malleja hiukan järeämpää kenkää. Jossainhan se raja jokaisella menee. Jo ihan tavallinen suunnistusrata suomalaisessa metsässä riittäisi varmasti taltuttamaan innokkaimmankin ”jokapaikan” paljasjalkailijan.

Sitten on vielä sellainen juttu, että Suomessa on talvi. Lainaan hyvää ohjetta ihan paljain jaloin juoksuun talvella: älä … Fivefingers Speedien kanssa olen tehnyt lyhyehköjä (40 min) lenkkejä 25 asteen pakkasessakin ilman sukkia, eivätkä jalat ole palelleet. Pidemmät lenkit kovassa pakkasessa ovat vielä kokeilematta. Epäilen kyllä, että loskakeli voi olla isompi ongelma kuin selkeä pakkaskeli (edit: loskakelejä tuli). Ehkä pitää hankkia talveksi hyvät varvassukat (ei puuvillaa; Injinjit?) tai jotkut Skora Formin tapaiset kengät, jos sellaisia joskus johonkin tulee ja raatsii ostaa.

* Jos jokin on hauskaa, niin sitten ihminen sitä myös tekee.

Testissä Saucony Hattori

07.11.2011

Vibram FiveFingers Bikila Ls ja Saucony Hattori

Tiivistelmä: Saucony Hattorit ovat kivat kengät, mutta eivät yhtä kivat kuin Vibram Fivefingersit.

Ei iskunvaimennuselementtejä eikä tukia – hyvä. Aidot ”nollapudotuskengät”, kantapää ei ole korkeammalla kuin etuosa – hyvä! Pohja 1.3 senttimetrin paksuinen – aika hyvä…

Testasin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen jotain muita juoksukenkiä kuin Fivefingersejä (1). Miksi, mitä vikaa Fivefingerseissä on? Ei mitään muuta kuin, että ne alkavat tulla vähän kalliiksi (2). Viimeisimmät Fivefingersit sain kuukaudessa paristakin kohtaa puhki (3).

Hattoreilla juostessa tavaraa jää jalkapohjan ja maan väliin aika vähän, mutta kuitenkin kahdesta kolmeen kertaa enemmän kuin Fivefingerseissä. Eron huomaa siinä, että vaikka Hattorit ovat notkeat kengät ja taipuvat nätisti ihan rullalle, voimaa Hattorien taivutteluun tarvitsee selvästi enemmän kuin Fivefingersien taivutteluun.

Taipuisuus Vibram FiveFingers Bikila Ls ja Saucony Hattori

Kävellessä Hattorit olivat mukavat, tosi mukavat. Tosin jos Hattoreilla käveli pitkään (esimerkiksi aamulla akvaariokauppaan ja sitten illan kirjamessuilla) ne alkoivat tuntua hiostavilta. Tein aluksi lenkkejä Hattori toisessa jalassa ja Fivefingers toisessa (kuvat yllä, huomaa Fivefingersien teipillä paikatut varpaat). Kenkien eron kyllä huomasi, ei tarvinnut muistella kummassa jalassa olikaan kumpi.

Fivefingersien kanssa tuntuma alustaan oli parempi. Korostetuin ero oli alamäissä ja nopeammassa vauhdissa, Fivefingersit olivat ketterämmät ja hauskemmat. Kenkien välisen eron myös kuuli, Hattoreista kuuluu klompsis, hyvin hiljainen klompsis, mutta kuului kuitenkin. Sateisella asvaltilla Hattorit hiukan lipsuivat maakosketuksen loppuvaiheessa. Sauconyn paksummat pehmusteet sopisivat paremmin maantietä selvästi rankempaan maastoon, mutta siihen käyttöön kenkin ulkopohjaa ei ole ollenkaan tarkoitettu, saati Suomen talveen. Sauconyn pisteitä pudottaa myös pohjakuvio, joka kerää pieniä kiviä, ei hyvä suomalaisella soratiellä.

Saucony ei vielä ihan luota loppuun asti jalkaterän omaan toimintaan; Hattorin holvikaareen on laitettu ylimääräinen vaahtomuovin palanen. Ensimmäinen reaktioni oli, että pois vaan tuommoinen, mutta tämä ei kai olisi kovin hyvä kenkätesti, jos alkaisin heti veistelemään uusia kenkiä puukolla… Ei se pala ehkä kauheasti vaikuta, mutta selvä kauneusvirhe se on (hiertymä palasesta tuli yhdellä lenkillä).

Hattorien kiskominen jalkaan oli melkoista taistelua. Ajan kanssa kenkä alkoi mennä jalkaan helpommin, mutta hankalammat ne edelleen ovat kuin Fivefingersit. Saattaa tosin olla, että kokeilemani pari on hiukan liian pieni (en ole sovittanut isompaa kokoa).

Hattorien ulkonäkö jakoi mielipiteet kahtia (N=2). Omasta mielestäni Hattorit olivat alkuun kamalan rumat, mutta ajan kenssa kengät ovat alkaneet näyttää oikeastaan aika päheiltä. Luulin, että kenkien värit ovat musta ja lime ja ”slime” on hassu kirjoitusvirhe, mutta kyllä paketin kyljessä luki värin kohdalla blk/slm… Jos väriä olisi päässyt valitsemaan, olisin ottanut punamustat.

On tämä metkaa kun niin olemattoman ohuet ja kevyet kengät kuin nämä Sauconyt alkavat tuntua ainakin tällaiseen peruslenkkeilyyn hivenen turhan järeiltä ja kankeilta. En usko, että Fivefingersien varvastaskut ovat se ratkaiseva juttu, vaan olisi mahdollista tehdä kevyet, ketterät ja kestävät ”onefingersit”. Sellaisia ei vaan vielä tietääkseni ole.

Sateen jälkeen - Saucony Hattori ja nilkkateipillä paikattu Vibram FiveFingers Bikila Ls

Mitähän seuraavaksi testaisi?

Merrellin paljasjalkamalleissa on hivenen paksumpi pohja kuin Fivefingerseissä, mutta ne eivät välttämättä olisi pöllömpi vaihtoehto varsinkaan rankempaan maastoon. Sovitinkin Trail gloveja, mutta jalkaholvin kohdalla oleva muovi tuntui oudolta (sitä paitsi olisin halunnut ”Amazon”-väriset enkä löytänyt niitä mistään…:) Kauppaan jäivät toistaiseksi Merrellit, mutta ehkä Road glove -malli pitää testata sitten kun se tulee myyntiin.

Feelmaxeissa on Fivefingersejäkin ohuempi pohja. Feelmaxeja ei vaan ole pitkään aikaan saanut mistään. Feelmax Pankat olen kävellyt puhki ja paikannut moneen kertaan teipillä, pohjan ohuuteen (1.1 mm) nähden Feelmaxit ovat silti olleet uskomattoman kestävät. Feelmaxin juju on käyttää pohjissa patentoituja ”avaruusaineita”. Feelmaxin paluuta 2012 ja erityisesti juoksuun suunniteltua Osma-mallia (2.1 mm pohja) odotellessa…

Feelmax 2012: Osmaa lienee pakko testata lenkkeilyyn, Kuuvat ovat aika uniikit saappaat, uudet Pankat tarvitsisin työkengiksi…

Kaikkea muutakin kivaa tuntuu ilmaantuvan markkinoille 2012. Kannattaa pitää silmällä sellaisia kenkävalmistajia kuin Altra ja Stem  ja isommista merkeistä New Balance’ia (nolla-nolla -sarja). Kenkävalmistajien ei tarvitse olla huolissaan paljasjalkakengistä, kyllä niistäkin kalliita saa, laitetaan vaan materiaaleiksi lampaannahkaa, vuohennahkaa ja muuta laatutavaraa (Skora).

Vai pitääköhän sittenkin seuraavaksi palata juurille ja hankkia seuraavaksi Fivefingers kso:t? Ne ovat minulta vielä kokeilematta, vaikka ne joidenkin mielestä ovat ne ainoat oikeat alkuperäiset, joita paremmaksi ei ole vielä pistetty. Pidän kyllä siitä, että kengissä on kengännauhat, mutta nippelijuttujahan nauhatkin ovat. (Vai ovatko? Kso:t testissä.)

Testaan näitä Sauconeita nyt vielä sen verran, että saan selville niiden kestävyydenkin (täydennän sitten vielä tätä raporttia). Lisäys: kävely- ja työkengiksi päätyivät, jopa bilekengiksi, mutta ei lenkkikengiksi.

Yhteenveto: Vibram Fivefingersejä kuvailin ihan ensimmäisen kokeilun jälkeen, että olo on kuin oravalla, kun niillä menee. Sama olo jatkuu edelleen! Saucony Hattoreja voisi kuvailla, että niiden kanssa juostessa olo on kuin oravalla, jonka jalkapohjiin on liimaantunut ylimääräinen pahvinpala (aika ohut ja joustava pahvinpala, mutta pahvinpala kuitenkin).

(1) Olisi kiinnostavaa joskus kokeilla ihan tavallisia lenkkareita. Mutta ei vielä…

(2) On niitä tietysti kalliimpiakin harrastuksia kuin juoksu ohkaisilla kengillä. Jos ostaisin kymmenen paria Fivefingersejä vuodessa siihen menisi noin 900 euroa, mihin muuhun saman rahan voisi käyttää? Auton erityiskilpiin esimerkiksi (VFF-55 olisi hyvä)… Saman 900 euroa saisi ehkä nippanappa autostamme, mutta mihin ne rekisterikilvet sitten laittaisi, jos ei olisi autoa…?

(3) Fivefingersien heikko kohta omassa käytössäni on peukku- ja etuvarpaan kohdilla, kangas on kulunut nopeasti puhki (kynsien tarkka leikkaaminen ja pyöristäminen ei ole auttanut). Toisaalta Fivefingersien hinnat ovat tulossa kyllä alaspäin. Samoin joitain malleja mainostataan uudenlaisilla saumoilla ja varpaiden tpu- (muovia) vahvikkeilla. Fivefingers kso treksportteja pitää ehkä kokeilla…

Tenfingers

08.02.2011

Lisäys 8.3.2011:  Pieni K ja isot kengät (kuva otettu 6.3.)