FiveFingers SeeYa Ls

Näin sievässä paketissa SeeYat tulivat. Sama loota olisi kätevä vaikka viinipullolle. Odotukseni kenkien suhteen olivat korkealla.

Tilasin SeeYat sini-musta-harmaina. Nämä kengät ovat minusta ihan tarpeeksi räväkän näköiset näin vähän hillitymmilläkin väreillä. Vaihtoehto olisi ollut sellainen oranssi-viher-kelta-vaaleanpuna-harmaa. No, kyllä senkin väriset asiallisilta näyttävät, jos ne ovat oikein kuraiset…

”Tosi minimaaliset Fivefingersit, näiden täytyy olla hyvät!” Jalkaan laittamisessa oli hiukan tavallista enemmän ähräämistä, kun kenkien päällinenkin on ohuen ohut lärpsykkä. Vaan sehän on pikku juttu.

Kuva: testipareja (tai -parittomia)

Mutta… Pettymysten pettymys! Kirous ja kuolema! Uudet kenkäni hiersivät! Ei uusien kenkien kuulu hiertää. Eikä vanhojenkaan.

Piti oikein miettiä ja tutkia, että miten ihmeessä näin olemattomat kengät voivat hiertää. Pohja on SeeYoissa hyvin samanlainen kuin vaikka Speedeissä. Speedejä minulla on nyt kolmas pari menossa (tai neljäs, jos väärennöskin lasketaan). Speedit (aidot) ovat hiertäneet tasan kerran. Se tapahtui piikin* kilpailussa vesisateessa, kun kengät olivat valmiiksi kuraiset ja huonosti (=ei yhtään) hoidetut.

Kuva: molemmat kengät hiersivät samoista kohdista – kahdesta pisteestä, missä pohjan muovi kohtaa kengän päällisen. En päästänyt hiertymiä tämän pahemmiksi. En ole niin innokas testaaja.

Pähkäilyn tulos: ainoa aikaisempi Fivefingers-malli, minkä kanssa minulla on ollut mitään hiertämisongelmia on KSO. Syytin silloin pulmia tarranauhoista. Taisin syyttää väärää asiaa. SeeYojen nauhat ovat perinteiset ja oikein asialliset, mutta ne eivät auttaneet mitään. Mitä paremmin nauhat sitoi kiinni, sitä enemmän kengät hiersivät. Hiertäminen oli pienimmillään kun kengät olivat niin löysällä, että kantapää jo vähän hölskyi.

Hiertämisen selitys lienee siinä, että SeeYat eivät toimi näin kapeissa jaloissa. Kengän päällinen on ohut, mutta ei saumaton. Pohjan muovin ja päällikankaan välillä on sauma. Jos jalka olisi leveämpi, sauma jäisi turvallisesti jalkaholvin alle. Mutta kapeassa jalassa saumat tulevat ihoon kiinni. Sitä tiukemmin, mitä tiukemmin nauhat sitoo kiinni. Speedeissä samaa ongelmaa ei ole, koska niissä päällinen pysyy jämäkämmin muodossa.

Kengän pohjan sopii olla tosi minimaalinen, mutta päällisen ei välttämättä tarttisi…

Juoksutuntuma SeeYoissa oli loistava, mutta oliko se sitten parempi kuin Speedeissä, en oikein pysty sanomaan, hiertävät kohdat veivät liikaa huomita. Viimeistään puolen tunnin kohdalla oli aina pakko ottaa SeeYa pois jalasta. (Sitten kun toinen jalka oli paljas ja toisessa kenkä, huomasi että paljain jaloin on sentään aika eri fiilis kuin millään fivefingersillä. Jos vain maasto salli, niin pakko oli ottaa se toinenkin kenkä jalasta, kun se alkoi tuntua oudon kömpelöltä.)

Mitähän näillä kengillä nyt tekisi, kun ei niistä taida lenkkikengiksi olla. Eikä nopeasti jalkaan solautettaviksi kävelykengiksi, kun ei näitä solauteta jalkaan nopeasti. Vesilinnut, varokaa!?

* Ai että ”mikä ihmeen piikki?” Se on 25 kilometrin juoksu tietysti. Eikö teidän isoisänne kertoillut teille piikin kisoista? Minun kertoi. Veikko Valtterin mielestä maraton oli turhan pitkä matka, mutta piikki oli juuri sopiva. Olen samaa mieltä, vaikka toisaalta maratonin viehätys on siinä, että se on sopivasti liian pitkä (plus että esimerkiksi nesteen saannin merkitys ymmärretään paremmin kuin isoisän aikaan). Oma suosikkimatkani on ehkä 30 km. Puolimaratonit ovat vähän liikaa pikajuoksua, pidin puolimaratoneja vähän pilipalimatkoina, joilla ei ollut mitään virkaa. Liian kovia ja raastavia hyviksi harjoituksiksi, mutta liian lyhyitä, että pääsisi pitkän matkan tunnelmiin. (Nykyisin on jopa ”neljännesmaratoneja”. Ne on varmaan keksitty, että reilu kymppi saataisiin kuulostamaan hienolta maallikoiden korvissa.)