Uudet hienot kengät testiin: New Balancen minimus zero road (MR00; kuvassa vasemmalla).
En malttanut olla ostamatta, kun eilen juoksukisojen yhteydessä pääsi sovittamaan, sopivilta tuntuivat ja hintakin oli sopuisa.
New Balance MR00 on todella mukava jalassa ilman sukkiakin. Saumat on sisäpuolelta saatu minimiin ja iltti, joka ei oikeastaan ole iltti on aika nerokas.
En ole yhtä pehmustetuilla kengillä kuin nämä New Balancet juossut yli kahteen vuoteen. Hyvin minimalistisethan nollanollat ovat, zero dropit eikä mitään tukia, mutta iskunvaimennusta on selkeästi enemmän kuin esimerkiksi missään Vibram Fivefingersin mallissa.
Ensi lenkillä New Balance oli oikein mukava, mutta vertailu-Fivefingersiä mukavampi oikeastaan vain tietyöalueella, missä hiekkatielle on levitetty karkeaa soraa. Taidan olla tottunut ihan ohutpohjaisiin kenkiin niin paljon, että MR00:n tapaisilla minimaalisesti pehmustetuilla kengilläkin tuntuu kuin jalassa olisi lievä puudutus, jotain jää puuttumaan, kun ei tunne kaikkea mitä tassun alle jää.
Jalkaholvin kohdalta pehmusteet voisi mielestäni jättää kokonaan pois ja antaa jalkaholvin tehdä työnsä. MR00:n kanssa tulee sama mieliteko kuin Saucony Hattorin kanssa ottaa puukko ja veistellä kenkiä enemmän jalan malliseksi. Kantapään ja päkiän iskunvaimennus mietityttää enemmän, että milloin siitä on hyötyä.
Kengän iskunvaimennuksesta lienee merkittävää hyötyä kovemmassa vauhdissa – tai sitten kaikki maailman eliittimaratoonarit ovat väärässä. Menin eilisen kisankin Fivefingers Speedeillä, koska se vaan tuntui hauskemmalta niin. Olisiko aika ollut näillä Minimuksilla parempi? Tai Fivefingers Bikiloilla, jotka ovat hitusen vaimennetummat kuin Speedit?
Tämän hetkisellä kunnolla ja vauhdilla ei ole kyllä mitään väliä, vaikka varusteilla saisi sekunteja pois kilometriajoista, mutta mitä jos kilometrivauhti olisi minuutin parempi?
Hiukan ihmettelen New Balancen käyrää lestiä (kenkä näyttää oikeastaan vähän banaanilta, kun taas ihmisen jalka on tuollainen aika suoraviivainen räpylä). Ukkovarpaiden puoli on oikein sopiva, mutta muiden varpaiden edessä on tilaa liikaa ja sivussa liian vähän – pikkuvarvas on ihan kiinni kankaassa. Paljasjalkatyylillä juostessahan varpailla pitäisi olla tilaa levittäytyä nimenomaan sivulle, edessä tilaa ei tarvita niin kuin tavallisilla lenkkareilla.* Käytännössä lievä ahtaus yhdessä kohtaa ei juuri haittaa, koska kengän päällinen on niin ohut ja joustava, mutta miksi muoto ei voisi saman tien olla optimaalinen.
PS. Uusia värejä Zero Roadia kuulemma tulossa pian Suomeen tämän keltaisen lisäksi (punainen ja valko-sini-oranssi).
Lisäys: New Balance on siitä hieno kengän tekijä, että samoja kenkiä saa eri lestin leveyksillä (vaikka Suomen pienille markkinoille ei yleensä tule kuin yhtä vaihtoehtoa). Zero Roadini ovat leveyttä D, vaihtoehtona olisi tässä mallissa myös leveämpi 2E. Nettikeskustelun mukaan näissä on täsmälleen sama pohja, vain päällisen määrässä on eroa. Leveälle jalalle Zero Road ei sovi ilmeisesti ollenkaan (oma jalkani on kapea).
Lisäys 2: huomaan, että arvioni tästä kengästä vaikuttaa aika negatiiviselta, mutta se johtuu siitä, että vertaan sitä omasta mielestäni parhaisiin juoksukenkiin, mitä olen ikinä kokeillut. Mikään nike ei ole lähelläkään yhtä hienoa juoksukokemusta kuin New Balance Zero Road. Jos Fivefingersejä ei olisi keksitty, Zero Road olisi lähellä henkilökohtaista ykkössuosikkiani.
* Kun kengän kantapäätä on korotettu ja juostaan kantapää edellä, niin jalka helposti liukuu kengässä hiukan alamäkeä ja tökkää liian lähellä olevaan kengän etuosaan kiinni. Sitten tulee mustia kynsiä… jotka myöhemmin irtoavat… ja uusien kynsien kasvaessa niihin luultavasti iskee sieni… joka lopunikääsi istuu kynsissäsi kuin tatti…

Lisäys 3: Oldhorse oli syksyllä toisessakin juoksukisassa ja tehtiin taas hyvät kaupat (80 e); naisten malli Minimus Zero Roadista on näin päheän värinen.
Avainsanat: New Balance Minimus Zero Road, review
12.07.2012 18:11 |
http://www.marathon.se/tr%C3%A4ning/fira-sommaren-med-szalkais-barfotapass
13.07.2012 12:37 |
Nurtsilla on tietty hauska juosta, mutta asvaltilla on myös ja se opettaa paremmin paljain jaloin juoksemisen tekniikkaa. Se hyvä noissa pehmo-New Balanceissa oli, että tuli mieleen, että enpäs haluakaan niitä jalkaan ja juoksin kesän ekat parin kilsan paljasjalkapyrähdykset (hörhöilykausi avattu). Tuntuivat niin kivoilta pyrähdykset, että menin tänään vähän pidempäänkin paljain jaloin ja kokeilin sitten heti perään mennä NB:illä – yllättävänkin iso ero, mukava kengilläkin oli juosta, mutta tuntui että kylläpä jalkoja paapotaan, kun niihin tällaiset poskenpehmoiset kengät laitetaan.